Minä heräisin aamulla aikaisin täynnä virtaa. Missä vaiheessa tämä taito katoaa?
Menisin valmiiseen aamiaispöytään ja pukisin vaatteet, jotka on valittu, pesty ja viikattu puolestani.
Suurin murheeni päivän aikana olisi se, että barbielle ei löydy just sitä oikeanlaista sinistä korkokenkää.
Jo sekunti sohvalla ilman tekemistä tuntuisi tylsältä. Voisi oikeasti olla hetki, kun ei olisi mitään tekemistä. Kun lapsilla ei ole päässään sitä valtavaa to do listaa.
Yöllinen satanut lumi ei olisi uhka, vaan mahdollisuus. Päivän loska mahdollistaisi mahtavat kuraleikit puistossa. Märkä liukumäki menee niin paljon kovempaa!
Päiväunia en kaipaisi, koska virtaa riittää aamusta iltaan sata lasissa. Ehkä torkahtaisin sohvalle lämpimään, pieneen pesään jonka olen rakentanut.
Likaiset vaatteet olisi merkki ilosta ja onnesta. Ei pyykkivuoresta ja imuroinnista.
Mahtuisin lämpimään kylpyammeeseen ilman, että se amme maksaisi pientä omaisuutta.
Illalla saisin nukahtaa satuun keskelle suurta ja turvallista pehmolelumerta. Sitä ennen joku olisi pessyt hampaani ja huolehtinut päälleni puhtaan unipuvun.
Jos saisin olla vuorokauden lapsi mitä tekisin? En mitään erityistä. Nautteisin täysin rinnoin huolettomuudesta ja niistä pienistä iloista, joita me aikuiset ei edes aina osata nähdä.
Ai että olipa jotenkin hyvänmielen postaus ja ihanat kuvat iloisesta Ilonasta :)
VastaaPoistaVoi kiitos :) nämä kuvat onnistuivat kyllä yllättävän hyvin :p
Poista