Kolme on meidän lapsilukumme.

Minulta on muutaman kerran kyselty, että tuleeko meille vielä joskus neljäs lapsi. Vaikka koskaan ei saisi sanoa ei koskaan, niin tällä hetkellä todellakin tuntuu, että kolme on se meidän luku. Toisaalta olen jokaisen lapsen jälkeen ajatellut, että tässä he ovat. Yksi, kaksi ja nyt kolme. Mutta nyt tuntuu oikeasti siltä, että viimeisellä kierroksella ollaan. Mutta miksi juuri kolme, miksi kolme on meidän lapsilukumme?

Lyhyesti voisi vastata, että kaksi oli vielä liian vähän ja neljä olisi jo liikaa.

Ajatukseni perustan - toki myös meidän taloudelle ja voimavaroille - sille, että kolme mahtuu vielä näppärästi auton takapenkille. Hotellihuone yhdellä lisävuoteella on yleensä vielä helppo toteuttaa ja jossain paikoissa perhepaketit kattaa viisi henkeä. Yhteiskunta luo mielikuvaa ja mahdollisuuksia 2+2 perheille, mutta kolmen lapsen kanssa pystyy vielä keplottelemaan oikein hyvin. Neljä olisi sitten jo liikaa!

Oikeastihan minun voimavarani, sylini ja talouteni ei kestäisi neljättä lasta. Raskaus ja vauvavuosi ajatuksena tuntuu tällä hetkellä paljon enemmän ahditukselta kuin mahdollisuudelta. Jokaisen asian saralla pärjäisimme jos nyt vahinko sattuisi, mutta esimerkiksi talous kirityisi roimasti taas yhden äitiysloman ja hoitovapaan takia. Puhumattakaan kaikista muista uusista hankinnoista harrastuksiin mitä lapsi tuo aina mukanaan.

Kahden lapsen jälkeen julistin kovaan ääneen, että meidän lapset on tässä ja annoin kaikki vauvatavarat eteenpäin. Aika pian kuitenkin tuli sellainen olo, että jos nyt kuitenkin vielä yksi. Kaipuu yhdelle vauvalle oli niin suuri, vaikka keksimmäisen lapsemme vauvavuosi olikin todella rankka ja itkuinen - niin lapsella kuin äidilläkin.

Nyt tämä fiilis on kokonaan poissa.

Se johtuu ehkä siitä, että olen koko ajan tiedostanut ja ajatellut tämän olevan viimeinen kerta. Ehkä siitä, että edelleen tissiä syövä, ei niin kauheasti kävelevä ja puhumaan opetteleva lapsemme on vielä niin vauva. Ehkä se neljännen lapsen kaipuu tulee sieltä vielä, ehkä ei. Tulee tai ei, näillä näkymin kolme on se meidän luku.

Minulle vauvan yrittäminen ja haluminen on mennyt aina tunne edellä. Toki järkikin on mukana touhussa, mutta jos järjellä liikaa ajattelee, niin voisi jäädä lapset hankkimatta. Ensin tulee vahva tunne, että sitä asiaa haluaa. Ja sen jälkeen olen järjellä laskelmoinut olisiko se viisasta ja ajankohtaista. Ja aina se on ollut, vaan ei enää.

Minulla on kolme täydellistä tyttöä. Kolme enemmän mitä seitsemän vuotta sitten osasin kuvitellakkaan tai edes haluta. Kolme aika helppoa ja pelotonta raskautta sekä synnytystä takana. Kolme tervettä lasta.

Tähän on hyvä lopettaa. Täytän reilu viikon päästä 26 vuotta ja olen ehtinyt tässä elämässä jo niin paljon. Ja kuitenkin niin vähän. Luomistyö osaltani on nyt ohi. Kolme täydellistä on hyvä. Ja luojan kiitos stämä on myös mieheni mielipide, hah.