tiistai 2. huhtikuuta 2019

Minun kokemukseni viisaudenhampaiden poistosta



Tämä kannattaa lukea varsinkin jos viisureiden leikkaaminen/repiminen jänittää. Nimittäin minuakin jännitti ja suoraan sanottuna jopa pelotti ihan todella paljon, mutta kaikki meni paremmin kuin hyvin!

Lähtötilanne oli se, että 3/4 piti leikata, yksi piti repiä. En tarkkaan kysellyt mitä tapahtui - kun en ne tupot suussa oikein puhumaan pystynyt - mutta mielestäni 2/4 revittiin ja 2/4 leikattiin. Jokainen hammas oli vähän puhjennut, mutta yksikään ei ollut "noussut" kunnolla, koska eivät mahtuneet suuhuni. Alhaalla molempien viisureiden lähellä meni hermot, joten minua vähän etukäteen hammaslääkärissä peloteltiin poiston hankaluuden takia.

Minulle oli varattu kaksi aikaa poistoa varten, mutta heti mennessäni hammaslääkäriin kysyi lääkäri montako poistetaan? Sanoin, että minä haluaisin, että kaikki neljä kerralla, koska minua ei välttämättä toista kertaa tänne saa. Luulin, ettei niin usein tehdä ja yllätyinkin, kun hän sanoi että poistetaan vaan.

Aluksi hampaita alettiin puuduttamaan ja tämä oli ehkä koko homman epämukavin osa. Itse puudutus ei sattunut, koska aluksi puudutettiin pinta ja sitten vasta sörkkäistiin puudute syvälle. Vain pieni nipistys tuntui. Epämukavaa oli, kun tunto lähti jotakuinkin nenästä alaspäin ihan totaalisesti ja puudutteissa oleva adrenaliini sai sydämen tykyttämään tosi lujaa.

Sitten alkoi se poisto.

Muutaman kerran minulta kyseltiin onko kaikki hyvin ja varmaan naamasta näki, että pikkuisen taitaa naista jännittää. Ja kyllähän minua jännitti, oli aika hilkulla etten soitellut etukäteen itselleni esilääkitystä, mutta päätin, että käytännöllisyyden takia se on vain nyt kestettävä. Vihaan hammaslääkäriä aivan yli kaiken! Kamalaa, kamalaa ja kamalaa. Viisaudenhampaiden poisto oli kuitenkin positiivinen - vaikkakin epämukava kuten hammaslääkäri aina - kokemus.

Ensin poistettiin oikealta puolelta hampaat, aloittaen alhaalta ja vaikeimmasta hermojen takia. Kun ensimmäinen hammas oli poissa, osasin hieman rentoutua. Uskalsin huokaista, että ehkä tästä selvitään, kun ei tuntunut missään.

Yhden vihlaisun tunsin koko poisto-operaation aikana. Äänet oli kovat, mutta hammaslääkäri selitti koko ajan mitä teki ja mitä tapahtui. Koko homma oli ohi puolessa tunnissa. Autoon päästyäni meinasi itku tulla ja kädet tärisi, kun jännitys purkaantui helpotuksena. Minä selvisin!

Sitten alkoi se odotus, koska puudutus lakkaisi toimimasta ja minua alkaisi sattua niin pirusti. Naamani turposi todella paljon ja sain komeat mustelmat kasvoihin.

Noh, sitä kipua tässä odotellaan edelleen. 1,5 viikkoa leikkauksesta ja täytyy sanoa, että kivuttomasti on mennyt. Kaikkein eniten kiusaa teki, kun tikit alkoivat kiristää ja olisi tehnyt mieli jäystää ikenillä vauvan puruleluja. Missään vaiheessa en voi kuitenkaan sanoa, että minua olisi sen enempää sattunut. Toki on ollut tunne, että jotain on tehty ja syöminen on ollut haastavaa, mutta esimerkiksi ensimmäisenä yönä vedin 8 tuntia putkeen unta. Että ei ne hampaat oikein vaivannut!

Sain Panadol + Burana reseptit ja viiden päivän antibioottikuurin. 5 päivää söin kiltisti särkylääkkeitä 3-4 tunnin välein, jotta ei alkaisi sattumaan. Sitten lopetin, kun ei niitä kipuja kuulunutkaan! Kamalinta koko hommassa oli se, kun ei muutamaan päivään pystynyt kunnolla pesemään hampaita. YÖK!

Tikit on edelleen suussa ja ruokaa tuppaa vähän jäämään kuoppiin, mutta kai voi jo huokaista helpotuksesta ja sanoa, että helpolla päästiin? Koko toimenpide paranemisineen oli todella kivuton, yllättävän kivuton. Yllätyin kaikesta tosi positiivisesti, ja vaikka vielä on hampaat tai siis entisen hampaiden paikat arat, niin uskon että pahimmasta ollaan nyt selivtty. Pahimmasta, joka ei kyllä ollut paha.

Kaikesta huolimatta olen hyvin tyytyväinen ettei minun tarvitse mennä muutaman viikon päästä uudelleen piinapenkkiin. Eihän se mukavaa ole ja kun nyt vihdoin saa taas syödä kunnolla! Kärsitään kaikki kerralla metodi toimi minulla hyvin, koska ei tämä kyllä kärsimystä ollut. Ei mukavaa, mutta kyllä sen sietää jos on pakko.

Positiivista tässä on myös se, että jos vielä joskus hampaitani joudutaan paikkaamaan niin eipä poraaminen tuon repimisen, tikkaamisen ja sahaamisen jälkeen jännitä enää yhtään niin paljon!


Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit <3

© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.