Näemmä kannataisi olla useammin vähän laiska vanhempi

Vaikka - tai ehkä juuri siksi - olen töissä päiväkodissa, en ole kotona kovinkaan kummoinen touhuaja lasten kanssa. Minä ohjeistan ja töytäisen oikeaan suuntaan tai ideoin tekemsien, mutta harvemmin tungen itseni siihen mukaan. Me ulkoillaan, me retkeillään ja joskus askarrellaan tai pelataan yhdessä. Onnekseni - tai ehkä juuri siksi - lapseni ovat loistavia touhuamaan keskenään. Tänään huomasin, että ehkä tämä pieni laiskuus täytyisi ottaa mukaan muillekkin elämän osa-alueille lasten kanssa.

Nimittäin tänään huomasin miten kekseliäitä ja taitavia askartelijoita lapseni ovat, kun annan vain tehdä ja ideoita heidän itse. Minä laitoin Pinterestiin oikeat hakusanat, he etsivät mitä haluaisivat tehdä ja sitten me varioitiin yhdessä askartelu. Kaikki tämä lähti siitä, kun he halusivat askarrella ja minua ei huvittanut sillä hetkellä. Ja vitsit miten hienoja askarteluita he tekivätkään!

Askartelu on yksi asia jota meidän lapset saa tehdä aika vapaasti ilman ohjausta. Tarvittavien tarvikkeiden kanssa minä autan usein - esimerkiksi saksia ei saa ottaa itsekseen, jotta tiedän ettei vuosikas pääse niihin käsiksi -, mutta yleensä minulle jää siivous. Ja sitä kyllä riittää!

Yhdessä vaiheessa tytöillä oli paperinukkebuumi ja voitte vaan kuvitella millainen se paperisilpun määrä oli. Vaikka välillä se ärsytti, niin annoin heidän toteuttaan itseään juuri niin paljon kuin halusivat. Paperinukeista tuli ihan todella upeita, ja jopa meidän 3-vuotias on nykyään aivan älyttömän taitava saksien käyttäjä.

Tässä kirjoittaessani tajusin, että tämähän taitaa juurikin johtua siitä, että työskentelen päiväkodissa. Siellä kun lapset saavat ideoida ja tehdä paljon itse. Se on paikka lapsia varten, jossa sotkut ja silput kuuluvat pakettiin.

Usein puhutaan, että päiväkodissa lapset oppivat ihan älyttömästi enemmän mitä kotihoidossa olevat lapset. Ja pakko myöntää, että tämä osittain kyllä pitää paikkaansa. Voi olla, että päiväkodissa tehdään monipuolisemmin ja enemmän, mutta suurin oppiminen johtuu mielestäni siitä, että siellä ei tehdä puolesta. Lapsia kyllä tietenkin autetaan, mutta kun autettavia on monta, vähän väkisinkin lapset oppivat tekemään ja touhuamaan itse.

Minun nimittäin ainakin on myönnettävä, että vaikka askarrella lasteni annankin aika vapaasti, niin on monta osa-aluetta joissa passaan heitä aivan liikaa. Jos antaisin heidän tehdä enemmän itse, he oppeisivat myös enemmän tekemään itse. Välillä vain olen väärällä tavalla laiska, kun oikeasti omatoimisten lasten kanssa pääsisi paljon helpommalla. Vaikka tie sinne olisikin vähän kivinen ja sotkuinen. Edessä kiitos seisoo sanovat.