torstai 6. kesäkuuta 2019

Ei enää koskaan kotiäiti



Tajusin tänään aamukahvin lomassa miten vähän minulla on aikaa ennen kuin taas palaan  töihin. Tällä kertaa vain palaaminen on erilainen nimittäin en enää ikinä jää kotiäidiksi.

Tai enhän koskaan sano en koskaan, mutta hyvinkin suurella todennäköisyydellä kotiäitivuoteni ovat tässä. Kolme kuukautta ja sitten hamaan tappiin asti ruuhavuosia ja töitä, hah.

Vaikka kesä on vasta alussa, niin se tuppaa menemään hujauskessa ohi. Sitten alkaa arki täydellä tohinalla. Eskari, päiväkoti ja työt puskevat niskaan.

Alku tulee luultavasti olemaan rankka joten koitetaan kerätä voimia koko kesä. Tai ehkä enemmänkin läheisyyttä ja syliä, puolin ja toisin.

Vaikka olo on haikea niin jokainen päivä olen enemmän myös innoissani asiasta. Kotiäitiys on kivaa, mutta pidemmän päälle ei minun juttuni. Tämä on ollut pisin aika kotona lasten kanssa ja sen alkaa pikkuhiljaa huomaanmaan. Varsinkin, kun jäin jo tosi aikaisin sairauslomalle raskaana.

Ensi viikolla meillä on töissä syksyn sunnittelupäivä ja odotan sitä innoissani! Meillä on ihan älyttömän paljon vaihtunut työntekijöitä tämän äitiysloman aikana ja odotan innolla miten kaikki lähtee pyörimään.

Odotan myös kovin sitä, että pääseen tienaamaan. Vaikka minulla on ollut jonkin verran tuloja läpi kotiäitiyden niin ei mitenkään verrattavissa kunnon kuukausipalkkaan.

Vielä kuitenkin on kesää jäljellä. Panikoin taas kuukauden päästä, kun tämä päivä tuntuu eiliseltä ja päivät vain kuluvat eteenpäin.

Elämä on tässä ja nyt. Ja vähän jo syksyn kulman takana.


10 kommenttia

  1. Muistan tuon, kun kotoa paladin taas työelämään. Tuntui musetavalta ajatella, että ilman taukoa olisi nyt sitten jaksettava puskea työelämässä vielä ainakin seuraavat neljäkymmentä vuotta...

    Omalla kohdallani kohtalo puuttui peliin jo aiemmin ja vakava sairaus teki minusta jälleen ”kotiäidin”. Sellaisen pienituloisen palkattoman taas. Onneksi olin lasten kanssa aikanani vuodet harjoitellut sitä pienillä tuloilla kitkuttamista ja työelämässä sivussa olemista, sillä nyt niitä taitoja tarvitaan taas. Tällä kertaa en voi toki ktse päättää, milloin olisi taas kiva palata töihin, mutta kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaksamista ja aurinkoa päiviisi! Koskaan ei tosiaan tiedä mitä elämällä on sunnitelmissa<3

      Poista
  2. Kyllä se tiukkaa teki palata ja arjen tetristä sai pyörittää ihan uudella tavalla. Vaan kun se löytyy se tasapaino, niin ehdottomasti ruuhkavuosistakin selviää hyvin. Itse ajattelen että meille tämä on paras vaihtoehto. Luulen että lokakuun lopussa huomaat jo solahtaneesi sujuvaan arkeen jossa lapsetkin toimii hyvin jo. Aurinkoa kesään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi, ihanaa kesää myös sinne! :) <3 uskon myös, että äkkiä siihen tottuu :)

      Poista
  3. Kui minusta tuntuu, että haluut kuitenkin vielä kerran olla kotiäiti kaikkine ei niin kivoine ja/tai ihanine juttuineen.

    VastaaPoista
  4. Itse olin mukamas aina tiennyt,että meidän lapsiluku jää kolmeen. Niin vaan taas vauvakuume iski ja kun mieskin neljännestä puhui,nyt lapsia on neljä. Ja koko ajan mietin,olenko ihan hullu,kun mietin viidettäkin.. Ei minulla ole tunnetta,että perheemme on nyt täysi,kuten toiset sanovat sellaisen tunteen tulevan. Vai onko minulla vain ikuinen vauvakuume ja viides olisi meille ihan järjetön ajatus? Tästä aiheesta voisi keskustella loputtomiin eli postausidea:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hyvä postausidea ja tosiaan voisi keskustella ikuisuuden! Täälläkin havaittavissa pientä haikeitta neljänteen, mutta järki ja jaksaminen sanoo kaikkea muuta. Ehkä jonkinasteinen krooninen orastava vauvakuume siis täälläki :p

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3

© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.