keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Pienten lasten vanhemmat älkää erotko liian helposti

Puhutaan usein ettei pienten lasten vanhemmat saa erota. Pikkulapsiaika on rankkaa parisuhteelle ja erotilastoissa loistaa parisuhteet joissa on mukana pieniä lapsia. Olen ennen ajatellut, että höpöhöpö. Totta kai saa erota jos siltä tuntuu, ei kukaan nyt elämäänsä saa hukata huonoon parisuhteen takia. Mutta nyt kolmen lapsen äitinä olen ruvennut miettimään, että erokiellossa on kyllä pointtinsa...

Nimittäin kuka tietää mikä johtuu oikeasti huonosta parisuhteesta ja mikä kuormittavasta ja hektisestä arjesta?

Olen pohtinut tätä asiaa aika paljon, koska kolmen alle kuusivuotiaan lapsen vanhempina uskotte varmasti sen enempää vakuuttelematta, että helppoa ei ole aina parisuhteessa ollut. Kiire, väsymys ja hektisyys tuo oman alttiuden räjähdyksille puolisoa kohtaa ja joskus vain jo pelkkä likainen sukka lattialla saa aikaan ilmiriidan jossa sitten meuhkataan, että kun sinä et koskaan ja minä aina. KUn lapet kiukuttelee, on aivan liian tavallista alkaa tiuskia sille toiselle perheen aikuiselle. Kun hermot on kireällä, ne usein purkautuvat puolisoon. Kuulostaako tutulta?

Jos me eroaisimme nyt, niin en todellakaan osaisi sanoa mitkä parisuhteemme huonot puolet johtuvat tästä elämäntilanteesta ja mitkä siitä, että emme muka sovi yhteen. Varsinkaan, kun meidän parisuhteemme on aikalailla ollut aina lapsiperhearkea ja raskautta. Ehdimme kymmenen kuukautta tutustua toisiimme ennen ensimmäistä lasta, joten suhteessamme on aina ollut mukana hormoneja, uuden oppimista ja stessi siitä.

Ja vaikka olisimme olleet ikuisuuden yhdessä ennen ensimmäistä lasta, niin en voisi siltikään vannoa, että tietäisin mikä mistäkin johtuu. Nimittäin vanhemmuus ja vuodet muuttavat ihmistä, on tullut sitten vanhemmaksi missä kohtaa tahansa elämää. Itse olen tullut vanhemmaksi samalla kuin olen kasvanut aikuiseksi. Olen muuttunut jokaisen lapsen kohdalla, aina. Jokaisen vauvavuoden jälkeen on aina ollut kriisi kuka olen. Joten uskon vahvasti, että myös se puoliso muuttuu. Ja parisuhde muuttuu.

Sen takia ajattelen, että vauvavuoden ja pienten lasten kanssa kannattaa ottaa aikaa tutustua taas toisiinsa ja itseensä. Kuulostella, että miltä me yhdessä tunnutaan. Odottaa, että aika kuluu ja arki rauhoittuu ennen kuin tekee mitään radikaaleja ratkaisuja.

En kuitenkaan sano, että huonossa suhteessa pitää olla. Mutta suosittelen pohtimaan, miettimään ja taistelemaan ennen kuin tekee suuria päätöksiä lasten ollessa pieniä.

Minun kohdallani ainakin vanhemmuus on tuonut lisää halua taistella niiden vaikeiden, unettomien ja kireiden ajanjaksojen läpi. Olen joskus ajatellut, että jos meillä ei olisi lapsia niin emme välttämättä olisi jaksaneet taistella vaikeiden aikojen läpi. Toisaalta jos meillä ei olisi lapsia, olisiko arki ollut niin taistelemista ja vaikeaa?

Kuitenkin aina sen vaikean ajanjakson jälkeen on helpottanut. Se vaikea ajanjakso ei aina ole ollut esimerkiksi tiettyyn aikaan vauvavuotta ja yleensä sen on tajunnut vasta vähän jälkikäteen. Sitten, kun on taas ollut vähän seesteisempää. Mutta aina jossain kohtaa olen tajunnut, että hei. Kaikki on taas helpompaa ja me ollaan enemmän me. Äidin ja isän roolin lisäksi.

On raskasta parisuhteelle, kun arki on raskasta. Mutta vaikka arki ei olisi ollenkaan raskasta, kuormittaa lapset ja perhe parisuhdetta. Meillä ei ainakaan ole tämän 1,5 vuoden aikana ollut ihan hirveästi parisuhdeaikaa toisillemme ja se on ehkä huomannut. Vaikka muuten kolmas vauvavuosi on ollut kaikkein seesteisin ja "helpoin".

Mutta tämä ajanjakso menee ohi. Nyt sana me kattaa meidät kaikki viisi, mutta vielä tulee aika kun me tarkoittaa useasti myös vain meitä kahta.

Meillä kuitenkin arki toimii ihan kivasti, vaikka kotitöistä kinastelemmekin ja välillä toisen naama ärsyttää niin ettei mitään rajaa. Mutta siellä pinnan alla on se tahto.

Tahto olla yhdessä ja saada tämä toimimaan. Nimittäin pienten lasten vanhempina rakkaus ei todellakaan riitä. Pitää olla myös tahtoa. Tahtoa olla ja elää, vaikka joskus tuntuisikin, että se rakkaus ja parisuhde hukkuu arjen jalkoihin.



18 kommenttia

  1. Olen täysin samaa mieltä😊

    VastaaPoista
  2. Hyvä kirjoitus! <3

    VastaaPoista
  3. Taas hyvä kirjoitus ja erinomainen aihe ❤️

    VastaaPoista
  4. Kirjoitat viisaita sanoja ♡

    VastaaPoista
  5. Loistava kirjoitus❤️

    VastaaPoista
  6. Samoja ajatuksia! Hyvä teksti.

    VastaaPoista
  7. Komppaan kokonaisuudessaan. Parisuhdetta takana 14v ja siitä pian 7 naimisissa ja lapsia 3 joista vanhin täyttää pian 6 ja nuorin 3. Ja kyllä välillä kirkkaan toista silmäkulmasta ja mietin onko tämä kaikki vain koska olen väsynyt vai olemmeko edes sopivia toisillemme.. olenko muuttunut niin paljon vai oletko sinä? Olisimme jo tässä enään jos lapsia ei olisi? Miksi minusta tuntuu tältä ja en osaa sitä sanoiksi kunnolla pukea.

    VastaaPoista
  8. Se voi varmasti olla myös noin, miten kirjoitat, että raskas arki laittaa epäilemään niin vahvasti, että kuvittelee eron ratkaisevan jotakin, mitä se ei tekisi. Eivät lähestkään kaikki pikkulapsiajan erot kuitenkaan johdu pikkulapsiajasta eikä niihin ole päädytty yhtään liian kevyesti. Joskus se, että lapsi sitoo resursseja nostaa esiin lapseen ja vanhemmuuteen kummemmin liittymättömiä ongelmia, mutta selkeästi sellaisia, etteivät ne luultavimmin muutu lasten kasvaessa.
    Tiedän monta muutakin kuin itseni, joka on eronnut pikkulapsivaiheessa ei-kevyin perustein. Tilanteet ovat olleet sellaisia, että on ollut aika selvää, että on erottava eikä sitä ole oikein jälkikäteenkään voinut kyseenalaistaa. On yritetty sairaalakuntoon asti jne. Yrittää pitää eikä kepeästi kannata erota, mutta ero pikkulapsiveiheessa ei ole aina arviointivirhe.

    VastaaPoista
  9. Just oon miettinyt tätä eroasiaa paljon. Kuopus on 2v ja toinen 9v. Meillä arki sujuu eikä isompia ongelmia ole. Aiemmin on ollut vähän hiljaisempaa myös mutta niistä on selvitty. Mutta silti tuntuu että voisko olla jotain enemmän, ollaanko tässä vaan tavan vuoksi. Ja tää taaperovaihe on rasittavaa molemmille, onko kyse vaan siitä? Yhteistä aikaa ei ole juuri yhtään, tukiverkko on niin olematon. Saan paljon omaa aikaa mutta pelottaa että pian viihdyn muualla paremmin kuin kotona. Ääh..

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3

© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.