torstai 13. kesäkuuta 2019

Vasta miehen lomalla huomasin miten väsynyt olin



Olen tässä muutaman viime päivän aikana katsonut lapsiani hieman eri silmillä. Olen elänyt jonkinlaisessa rakkauskuplassa ja vain halunut halia ja tuijotella heitä. Painaa jokaisen pienenkin eleen ja ilmeen muistoihini ja nauttia jokaisesta sekunnista.

Ihmettelin mistä tällainen johtuu kunnes eilen tajusin sen johtuvan miehen kesälomasta. Olen ollut keväällä niin hiton väsynyt ja puutunut tähän arkeen, että se on heijastunut kaikkeen.

 Nyt, kun meitä on toista viikkoa tässä kaksi olen saanut ladata akkuja ja jakaa arkeni jonkun kanssa koko ajan. Minäkin olen saanut lomailla omasta arjestani ja vitsit miten hyvää se on tehnyt!

On virhe rakastua rekkamieheen ne sanovat. Ymmärrän yskän, onhan Vuorotyöläisen kanssa arjen pyörittäminen vähän pyllystä. Mutta vasta nyt miehen keaäloman aikana tajusin miten väsynyt olen ollut kevään aikana. Toki kevät on aina vähän sellaista aikaa, ettö akut alkavat olla loppu itse kullakin.



On ollut ihanaa, kun parin viikon aikana joka toinen aamu on jonkun muun vuoro nousta aamulla lasten kanssa. On ollut ihanaa, kun kaikki mitä olen yleensä tehnyt yksin on jakautunut kahdelle.

Lapsetkin ovat nauttineet isin kesälomasta niin paljon. Harmi, kun kesäloma on vain kerran vuodesaa. Kirjoitin juuri Instagramin erääseen kuvatekstiin, että ennen sitä toivoi olevansa rikas jotta voisi ostaa ja omistaa. Nyt sitä toivoisi lottovoittoa, jotta me voitaisiin olla enemmän yhdessä koko perheenä.

Onneksi lomaa on vielä jäljellä yli puolet. Eiköhän sinä aikana meidän kaikkien akut ehdi latautua ja arki maistuu sitten taas ihan eri tavalla, kun on saanut siitä hetken huilata.

Vaikka nyt nautin lomasta, niin pakko kuitenkin loppuun myöntää ettei siirtymä lomalle ollut taaskaan kovin kivuton. Kun on tottunut pyörittämään arkea yksin, on pienoinen shokki huomata, ettei kaikki langat olekaan omissa käsissä ja toinen tekee asiat eri tavalla. Voi olla, että vähän on saattanut pinna kiristyäkkin tällä äidillä.. Hih.

Nyt kuitenkin jo ollaan sopeuduttu hieman paremmin ja nautim joka hetkestä. On ihana pystyä lähtemään lenkille kesken päivän ja aamulla miettiä yhdessä mitä tänään tehtäisiin. Tänään meidän roolit vaihtuvat hetkeksi, kun mies hoitaa yksin lasten harrastusrumban kolmen lapsen kanssa, kun minä olen töissä.

Voi olla, että myhäilin hieman tyytyväisenä tätä tilannetta. En todellakaan tiedä hänen työstään ja sen rankkuudesta kaikkea, mutta voin vannoa ettei hänkään minun arjestani. Onko väärin toivoa, että lapset vetäisivät samanalaiset kiukkuraivarit lähtötilanteessa kuin minun kanssani ja että edes toinen nappulakengistä olisi hukassa, kun pitäisi olla jo menossa?



Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit <3

© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.