Äiti mistä ne vauvat tulevat?

Niin se tapahtui ja meillä käytiin tämä kaikkien vanhempien kauhukeskustelu. Oikeastaan tilanne ei ollut yhtään kauhu, ei yhtään kiusallinen. Se kaikki tapahtui rauhallisesti kotona ruokapöydässä jauhelihasoppaa ryystäen. Ja koska lapsemme ovat jo sen ikäisiä, olin ehtinyt odotella tätä kysymystä jo tovin ja näin ollen valmistautua siihen.

Kaikki alkoi kananmunasta. He miettivät kovin, miksi meidän syömästä kananmunastamme ei kasvaisi tipua jos sen jättäisi syömättä. Tästä pääsimme asiaan kukko ja tämä kävi aasinsiltana siihen, miten vauva alkaa äidin mahassa kasvaa ja miksi siellä ei ole nyt vauvaa.

Puhuttiin vauvansiemenistä ja siitä miten se siemen äidin vatsaan menee. Tyttöjä vähän tietenkin hihitytti keskustelu. Kuukautiset ovat heille tuttua huttua joten tässä oli oiva tilaisuus selittää niitäkin vähän vielä paremmin.

Yksi parhain ohjenuora on vastata vain lasten kysymyksiin. Vastata lasten ikätason mukaisesti vain siihen mitä hän kysyy. Mennä yhä syvemmälle asiaan niin kauan, kun lapsen kysymyksiä tulee. Ja sitten lopettaa. Vaikka asia jäisi mielestäsi kesken, niin lapsi on saanut sammutettua tiedonjanonsa. Tilanne luultavasti jatkuu vielä joskus, kysymyksiä tulee lisää ja tiedonjano kasvaa. Mutta, kun lapsi lopettaa kysymisen, niin on hän tyytyväinen.

Tytöt lopettivat mielestäni kyselyn vähän kesken, kun kaikki puhuivat päällekkäin ja menivät sekaisin ja kysyikin heiltä, että olisiko heillä vielä jotain kysyttävää? Tilanne oli niin rauhallinen ja siinä olisi ollut hyvä käydä asia läpi niin, ettei mikään jää mietityttämään heitä.

No kyllä äiti, kysymyksiä meillä on paljonkin. Äiti miksi sinulla on huono näkö?

Se lisääntymiskeskustelu oli sitten siinä. Toistaiseksi. Toki toinen tytöistämme kovaan ääneen julisti, että ei aio päästää vauvansiemeniä lähellekkään häntä.

Mahtavaa. Pidä tuo ainakin seuraavat 15 vuotta! Toki hän samaan syssyyn totesi, että kun saa vauvan niin hän asuu vielä kotona ja antaa vauvan äidille.

Noh, onneksi tässä on vielä vuosia ja vuosia siihen tilanteeseen, hah!

Tilanne ei ollut yhtään niin erikoinen kun olin ajatellut. Ei minulle eikä tytöille. Johtuen varmaan siitä, että meillä on avoimesti ja lapsentasolla kerrottu heille kuukautisista ja synnytyksestä. Siitä miten vauvat tulevat pimpasta ulos ja he ovat nähneet minut tyhjentämässä kuukuppia.

Synnytys oli heidän mielestään aika ällön kuuloista, mutta kuukuppi sen sijaan on aiheuttanut meille - tai ainakin minulle - hulvattomia hetkiä. Vaikken kuukautisten fani olekaan...

Kerran minua etsittiin, kun olin vessassa tyhjentämässä kuppia. Äiti on laittamassa sitä ämpäriä vessassa, kuului tietävän lapsen vastaus.

Jatkumoa näille keskusteluille odotellen. Toivottavasti kuitenkin rauhassa kotona eikä ruuhkabussissa tai juhla-aterialla. Toisaalta tähänkin olen lukenut oivan neuvon: lapselle voi sanoa, että palataan keskusteluun kotona, kun voidaan rauhassa puhua. Tärkeää on se, että asiaan muistaa palata sitten ihan oikeasti.