Kuvaan voisi tiivistää tosin myös tämän ensimmäisen viikon miehen loman jälkeen. Loman jälkeen on kuulemma vaikea palata töihin. Voin kertoa ettei kotiin jääminenkään niin helppoa ole.
Lapset reagoivat tietenkin miehen poissaoloon. Kiukuttelemalla ja tappelemalla.
Tiistaina kun mies tuli kotiin taapero kiukutteli hänelle ensimmäiset kaksi tuntia ja roikkui minussa. Tietenkin.
Mutta äiti jaksaa, kestää ja pystyy. Tai ainakin yrittää parhaansa. Selviytyy. Nipin napin.
Kuvassa on oikeasti kasa rakkautta viime viikonlopun hotellireissusta. Kaikkensa antanut, räjähtänyt äiti ja väsyneet rakkaat reissuilijat.
Mitä sitä ihminen voi muuta tarvita, kuin kolme kreisiä ja välillä vähän raskasta, mutta rakasta lasta.
Ainiin. Yhden ruissipäivän. Ah ruissi. Sinua on odotettu monta vuotta. Aina olen ollut raskaana tai pienen vauvan kanssa. Vihdoin on minun vuoteni. Sen ajatuksen voimalla on menty tämä viikko.
Ja kahvilla. Ja viinilasillisella. Sekä mustikkapiirakalla.
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3