Usein, kun puhutaan raskauden vaikutuksista kehoon, puhutaan arvista ja nahasta. Puhutaan siitä, kun tissit ja vatsanahka kilpailevat siitä kumpi tänään on löysempi ja roikkuvampi. Raskaus jätti minunkin vatsaani jälkiä jokaisella kerralla, mutta minulta raskaus runteli myös jotain muutakin. Nimittäin vasemman jalkani.
Sain meinaan todella massiiviset ja näkyvät kastemadot eli suonikohjut toisen raskauden aikana. Ja kolmannen raskauden aikana, helteen aikana sekä vain puhtaasti ajan kuluessa ne tuntuvat kasvavan.
En ollut koskaan ajatellutkaan, että raskaus altistaisi suonikohjuille. Ainakaan noin nopeasti ja noin suuresti. Yhtäkkiä ne vain olivat siinä jäädäkseen. Aina vain puhuttiin arvista ja nahan venymisestä. Ei suonikohjuista.
Olen 26-vuotias, mutta jalkani ulkonäön puolesta voisi olla paljon vanhempi. Kiitos raskauden.
Olen aina puhunut miten sinut kroppani kanssa olen. Minua ei haittaa arvet ja löysä nahka, olen oppinut pitämään niistä. Olen oppinut olemaan niistä ylpeä. Mutta nämä matoset ovat vähän eri juttu.
Mielestäni ne ovat aika rumat. Ne pullottaa ja ovat todella näkyviä jos olen lyheyssä mekossa tai shortseissa. Juhlien ohuet sukkahousut eivät peitä niitä ollenkaan vaan ne vähintäänkin pullottavat läpi. Varsinkin jos on lämmin tai jaloissani on turvotusta.
Kyllä niiden kanssa oppii elämään. Ei ne minun elämääni pilaa ja kyllä minä silti pystyn niitä julkisesti esittelemään. Mutta mielelläni pääsisin niistä kyllä eroon. Löysää ja arpista vatsanahkaa voi huonon päivän sattuessa peitellä vaatteilla ja litistää oikeanlaisilla alushousuilla. Näitä matosia ei piiloon saa muuta kuin pitkillä kaavuilla tai housuilla. Ei ihan kesähelteillä napostele tämä toimintapa-
Ja taidan päästäkkin onneksi niistä eroon, nimittäin ne ihan oikeasti vaivaavat. Eivät vain ole rumia. Ne kutisevat, jalat väsyvät ja turpoavat ja öisin herään silloin tällöin suonenvetoon. Luultavasti jossain kohtaa saan niitä lisää, kun ikää tulee ja aikaa kuluu. Mutta jos nyt edes tuosta kaikken suurimmasta pääsisi eroon.
Toki vaikka vaivoja ei olisi, niin menisin joka tapauksessa ne poistattamaan tai ainakin yrittämään. Sen verran kastematoni silmiäni häiritsevät.
Lapseni ovat keksineet kastematonimityksen suonikohjuilleni. Hassut lapseni.
Lisäsin suurimmasta kohjustani kuvan eilen Instagramiin ja sain kommentteja sekä viestejä mitä ihmeellisimmistä raskauden jättämistä jäljistä. Oli ihokarvojen muutoksia, pigmenttiläiskien ilmestymistä eri puolille kehoa ja vaikka ja mitä. Raskaus on ihmeellinen. Naisen kroppa on ihmeellinen.
Ja kyllä ne miehet taas pääsevät helpolla!
Filtterin kautta kaikki on kauniimpaa. Jopa suonikohjut. Siitäkin huolimatta haluaisin niistä eroon. Filtteriä, kun ei livenä voi käyttää. Haluaisin mielelläni kuulla kokemuksia suonikohjujen poistosta? Kuinka kauan kesti, että poistoon pääsi? Lähtivätkö ne ja pysyivätkö poissa?
Minulta operoitiin juuri talvella kohjut molemmista jaloista julkisessa terveydenhuollossa. Toiseen jalkaan riitti lämpökäsittely mutta toisesta suonta myös koukutettiin pois. Itse operaatio kesti noin tunnin mutta kaikkineen sairaalassa meni kyllä lähes koko päivä kun oma leikkausaika oli vasta iltapäivällä, mutta paikalle piti mennä jo aamulla ja leikkauksen jälkeen makuutettiin vielä pari tuntia heräämössä. Leikkaus tehtiin paikallispuudutuksessa, jossa jalkaa puuduteltiin sitä mukaan kun kohjun perässä edettiin. Kipua ei ollut kuin muutamassa aran kohdan puudutuksessa. Tikkejä ei laitettu ollenkaan ja sairaslomaa sai muutaman päivän. Leikkausta seuraava päivä piti pötkötellä ja pari päivää oli hankalaa kävellä. Sairaalassa laitettuja tukisukkia piti pitää muutama päivä ja itse ostettuja tukisukkia pidin pari viikkoa. Leikkauksesta on nyt nelisen kuukautta ja vielä parista viiltokohdasta vähän aristaa ja kohdasta josta suonta koukutettiin pois menee vielä tumma jälki, ikään kuin mustelma. Suoni ei ole vielä kokonaan nilkasta kuivunut pois, mikä pitäisi kyllä ajallaan myös tapahtua, mutta kivut, säryt ja turvotukset on kuitenkin poissa ja jalat kestää taas juoksemista sekä katseita ;) Koska oma operaatio on vielä suht tuore niin en tietenkään vielä osaa sanoa kuinka pysyvä lopputulos on mutta olen todella tyytyväinen että hakeuduin leikkaukseen!! Ja hintaa operaatiolle tuli vain päiväkirurgisen toimenpidemaksu verran!
VastaaPoistaHei kiitos paljon tästä kattavasta kommentista, tämä kertoi jo tosi paljon!!! :)
PoistaKiitos Laura postauksessa, lohdullista huomata että myös muilta nuorilta niitä löytyy. Itsellä suonikohjuja tullut jo nuorella iällä vaikka normipainoinen ja urheilullinen. Itse aluksi häpesin kulkea kesäisin shortseissa, kun tuntuu että on ainut niiden kanssa. Itsellä ensimmäinen raskaus alussa ja jo nyt hirvittää miltä jalat 9 kk päästä tulee näyttämään :D !! Mukavaa kesän jatkoa sinulle ja perheellesi !
VastaaPoistaIhanaa kuulla ettö muitakin löytyy! Ihanaa odotusta sinulle ja vaikka kohjuja tulisi miten, niin kaiken sen arvoista<3 ihanaa kesäämyös sinne!
PoistaMun käsittääkseni noihin saa ihan hyvin apua kyllä, varsinkin kun oot noin nuori vielä, lisäävät kuitenkin erilaia riskejä jos on tukoksille altistusta muutenkin.
VastaaPoistaTsemppiä!
Näin mäkin oon kuullut! :) kiitos! :)
PoistaPakko tähän todeta, että itsehän olen kaikkea muuta kuin sinut roikkuvan mahanahkani kanssa. On hienoa että sä olet, mutta on myös ihan ok että noin nuorena ei halua tyytyä kohtalonsa jos jokin ei miellytä. Lääkäriin vaan!
VastaaPoistaJa toinen juttu, mä haluan tommosen mekon myös! Voitko vinkata mistä löytyisi?
Todellakin on ok ja on enemmmän kuin ok tehdä onnensa eteen kaikkensa!! :) hei kiitos, tämä mekko löytyi kuule ihan Prismasta alehintaan! :)
PoistaSiis raskaudestako se johtuu :o. Miulla nimittäin myös tollanen samanlainen ällötys jalassa :D
VastaaPoistaRaskaus altistaa, toki voi näitä kai muutenkin tulla mutta mulla raskaus teki :D
PoistaTuhannet kiitokset kirjoituksesta! Kuin minun tekstini ja jalkani. Suvussa suonikohjuja ja suurperheen äitinä joka raskaus pahentanut tilannetta. On jo tullut pinnallisia tukoksia. Silti olen käsittänyt,ettei ole mikään selvyys,että pääsisi julkisella puolella hoitoon. Pitäisi olla seisomatyö ja niin paha tilanne,ettei tukisukillakaan pärjää? Tästä haluaisin tietoa,miten on oikeasti? Jonkin verran vaivaa.. toki ymmärrän,ettei pelkkä kosmeettinen haitta ehkä riitä julkiselke hoitoon pääsyyn. Harmittaa,kun en julkisesti kehtaa pitää kuin uikkareita,siinä ei ole vaihtoehtoa. Caprit korvaavat shortsit..mekoista valitsen aina vähintään puolisääreen ulottuvat. Mutta suurin huoli on,uskallanko edes haaveilla vielä yhdestä lapsesta. En ole ollenkaan varma,onko perheemme vielä "valmis",vaikka järjellä ajatellen tällaista ei pitäisi edes pohtia. Miten jalkani kestäisi,mitä muita riskejä.. Olisin kovin kiitollinen,jos jollain on oikeata tietoa,millä kriteereillä pääsee julkisella hoitoon ja mitä hoitomuotoja on! Leikkauksia kammoava..
VastaaPoistaMä olen kuullut monelta, että leikkaus on helppo ja välttämättö edes ei tarvitse leikata! :) hoitoon ilmeisesti myös pääsee helposti joten soittoa vaan lääkäriin! :) kun vielä itsekin muistaisi soittaa.. :D
PoistaMinullakin tuli suonikohjut raskauden yhteydessä. Asiaa kuitenkin auttoi hieman tukisukkien käyttö. Mutta se on vain elämää ja olin varautunut asiaan koska äidilläni on ollut aina sama vaiva.
VastaaPoista