maanantai 22. heinäkuuta 2019

Raskausarpia, suonikohjuja ja läskiä valokuviin



Keneltäkään netissä vähääkään aikaa viettävältä ei varmasti ole mennyt ohi body positive vouhotus. Vouhotus sanaa käytetään yleensä negatiivisessa mielessä, mutta tässä kohtaa tarkoitan sillä vain hyvää. Kun vouhotetaan siitä, että jokainen kroppa on kaunis, ei vouhotus voi olla huonoa.

Itselleni liike on toiminut lähtölaukauksena sille, että olen ollut itselleni armollisempi. Valokuvissa. Katsokaas, kun livenä olen aika sinutt kroppani kanssa, mutta valokuvissa olen viimeiseen asti vältellyt rosoisuutta ja moni kiva kuva on jäänyt julkaisematta, koska siinä on mielestäni ollut jotain huonoa.

Huono asento, jolloin vatsamakkarani näkyy. Huono valaistus, jolloin ihoni couperosa loistaa. Hassu ilme, räjähtänyt tukka tai jotain muuta joka mielestäni on tehnyt kuvasta ruman.



Edelleen kiinnitän näihin asioihin huomiota kuvissani, mutta useimmiten painan silti julkaise nappulaa. Se on katsokaas kunnon terapiaa.

Kun kuva on julkaistu tuhansille eikä kukaan tule kertomaan hyiyökkamala, tajuaa itsekin miten pienestä ja typerästä asiasta on kyse. Ja vaikka joku tulisikin kertomaan - netti kun kannattalee kaikenlaista sakkia - niin kyllä minä luultavasti osaisin jättää sen omaan arvoonsa.


Yllä oleva kuva jäi melkein julkaisematta, koska poskeni ovat siinä mielestäni liian punaiset. Instagramissa minulla on kuvissa käytössä filtteri ja se pelasti tämän kuvan tasoittamalla punaa. Olen teini-iästä saakka peittänyt kasvojeni punaisuutta erilaisten pakkelein. Edelleen se Joe Blasco tuo minulle itsevarmuutta ja mukavuutta. Se on ihan okei, mutta nyt kesällä olen opetellut olemaan arkisin ilman. Hengissä edelleen, kauniina edelleen.

Asioidensa, unelmiensa ja onnellisuutensa eteen saa tehdä töitä. Ei kaikkea tarvitse hyväksyä jos ei ole onnellinen. Minulle vain on helpompi tapa tehdä se työ henkisesti kuin fyysisesti. Minä haluan pyrkiä olemaan onnellinen js tyytyväinen juuri näin ja juuri tässä hetkessä. En sitten kun..

Omalta osaltani haluan myös taistella sitä nettietikettiä vastaan, että kaiken pitäisi olla niin täydellistä. Kodin, elämän ja ulkonäön. Vaikka sisimässään jokainen meistä tietää, että se on vaina harhaa, niin silti se luo ihmisille paineita.

Olisi niin upeaa, että vuosien päästä kun lapseni ovat teini-iässä, niin body positive vouhotus olisi jo unholassa. Sen takia, että sellaista ei enää tarvita.



4 kommenttia

  1. Ihana postaus ja olen niin samaa mieltä kanssasi. Toivoisin itse samaa, että oman lapsen ollessa isompi sallittaisiin kaikenlaiset vartalot ja osattaisiin olla paljon armollisempia itsensä kanssa.

    VastaaPoista
  2. Sulla on muuten aivan älyttömän kauniin väliset silmät!

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3

© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.