... Enemmän kuin toisille. Meidän keskimmäiselle sattuu kaikki tämän perheen haaverit.
Viime kesänä hän kävi isin kanssa päivystyksessä, koska sormet jäivät leikkimökin saranapuolella oven väliin. Sitten samana kesänä hän tipahti trampoliini laidalta ja sai käsivartensa auronkotuolin väliin. Nämä päällimmäisenä viime kesästä muistissa. Kaikki pikkuhaaverit vielä päälle.
Aina, kun jotain sattuu se on hän. Luojan kiitos isommilta on vältytty. Ja toivottavasti vältytään jatkossakin.
Mutta mistä se johtuu? Tähiten asennosta? Huonosta tuurista? Vai siitä, että hän on kuin äitinsä eikä aina keskity siihen mitä tekee... Hän kun ei ole mikään holtiton rämäpää. Pikemminkim vähän sellainen haaveilija, joka saattaa pyöräillä eteenpäin katsoessaan maisemia..
Ihmekös että sattuu. Nyt kun tarkemmin ajattelee. Mutta maailma ympärillä on niin ihmeellinen. Meidän pieni haahuilija.
Joka molskahti tietenkin eilen liukkaalta rantakalliolta veteen, kun olimme pikamökkivisiitillä. Varavaatteita ei ollut - koska äiti ei ikinä muista, että isommillekkin lapsille voi sattua ja tapahtua eikä vain taaperolle - joten hön hengaili äidin paidan kanssa loppuillan. Tyylikäs sekin eikö.
Ja onneksi selvittiin vain märillä vaatteilla ja pienellä säikähdyksellä.
Pieni haaveileva tukkajumalamme. Sanotaan ettei järki ja tukka kasva samassa päässä. Minä sanoisin, että tukka ja tuuri ei mahdu tässä tapauksessa saman katon alle, hih.
Meidän poika Joel on syntynyt samana päivänä kuin teidän neiti on myös uskomattoman onnettomuusaltis. Hän on kohelo, eikä edes yleensä välitä vaikka sattuu ja tapahtuu. Eikä virheistä opita. Vielä ei ole jouduttu lääkäriin kolhujen takia mutta kaukana ei ole tilanteet olleet.
VastaaPoistaEhkä näidem tyyppejen syntymäpäivänä tähtien asento oli jotenkin erityinen 🤣
No näin taitaa olla, joku syntymäpäiviem kirous!!! :D
Poista