Ai mitä meille kuuluu? Noh..

Enemmän se antaa kuin ottaa. Nimittäin työhön paluu. Vaikka tässä nuokunkin koneella ja mietin että hitto vie.. Mitähän ensi yö tuo tullessaan.

Ensin enterorokko. Sitten flunssa. Silmätulehdus. Taaperolla. Isommat lapset saivat "vain"sitkeän flunssan ja yskivät kovasti yöllä. Eli äiti ei nuku. Varsinkaan, kun taapero on nyt muutamana yönä heränyt aamuyöstä ja uni on tullut uudelleen vain hetki ennen kuin minun herätyskelloni soittaa.

Tukka putkella töihin. Ai niin, ensin tietysti ne lapset päivähoitoon. Autoni kolarin jälkeen kaikki matkat ovat minun heiniäni, kun on tällä hetkellä vain yhdet istuimet. Mikäs miehen autolla ajellessa, siinä on mukavasti webasto pakkasaamuja auttamassa.

Lapset päivähoidosta kotiin. Ruokaa, pyykkiä, Pikku Kakkosta ja sisarusriitoja. Kaadun puoli kuolleena sänkyyn illalla ja mietin, että mitä ensi yö tuo tullessaan. Ehdinkö nukkua tunnin vai peräti kolme ennen kuin heräily ja levottomuus alkaa?

Mutta tiedättekö mitä. Vaikka alku kuulostaakin puuduttavalta - mitä se arki toki joskus onkin - niin minä niin nautin tästä uudesta arjesta. Ihanista työkavereista, rauhallisista työmatkoista, työlapsista ja omista lapsistani. Koti tuntuu niin ihanalta kodilta, kun sieltä saa olla välillä pois.

Lapset tuntuvat niin ihanilta, kun heistä on ollut hetken erossa.

Väsymys on välillä kova, mutta hyvällä tavalla. Hyvää uupumusta, kun illalla kaadun sänkyyn.

Flunssa tietysti verottaa omansa ja eilen hainkin lääkäristä kunnon tropit, kun alkoivat poskiontelot oireilemaan. Ehkä se tästä. Ja toivottavasti se tästä. Nimittäin omassa olossa huomaa vähän myös sen, ettei kahteen viikkoon ole päässyt juoksemaan. Kaipaan kunnon hengästymistä ja hikoilua!

Tuskahiki tänään meinasi toki tulla, kun selailin autoliikkeiden sivuja. En ymmärrä, en jaksa ymmärtää, enkä jaksa opetella, koska ei vaan autot nappaa. Nimittäin niinhän siinä kävi, että peräänajettu autoni meni kuin menikin lunastukseen. Autokaupoille siis, jahka lunastusmaksut ja muut nyt selviävät ensin. Mies hoitakoon sen, ei vaan nappaa niin ei nappaa. Vaikka kyseessä minun autoni onkin.

Että sellaista tänne. Hyvää. Kaiken väsymyksen keskellä meille kuuluu oikein hyvää. Taaperon päiväkoti on lähtenyt pikkuhiljaa sujumaan ja isommatkin lapset viihtyvät nihkeistä aamuista huolimatta hyvin. Ensimmäiset kaverisynttärit on juhlittu ja sunnuntaina olisi vuorossa taas yhdet. Ihanaa, kun he ovat saaneet paljon uusia ystäviä!

Uudessa arjessa on ihanaa myös se, että tämä somehomma tuntuu taas vain harrastukselta. Ei työltä. Aika kännykällä ja tietokoneella on vähentynyt huimasti uuden arjen myötä ja nautin, että sosiaaliset kontaktinit ovat päivän mittaan paljon enemmän face to face kuin ruudun kautta. Ei silti pelkoa, mihinkään en ole menossa. On tämä vaan niin hienoa ja koukuttavaa hommaa!

Hyvää yötä. Kiitos että olet siellä. Minäkin olen täällä vielä pitkään. Toivotaan, että yhteisen matkamme aikana edes hitusen nämä silmäpussit kutistuisivat. Toiveajattelua?

Kolmen pienen lapsen työssäkäyvä, sivutyökseen somettava äiti. Aika kombo, mutta ihana kombo onkin.