tiistai 10. syyskuuta 2019

Kuusivuotiaalle riittää harrastukseksi esikoulu



Meidän melkein kuusivuotias aloitti keväällä jalkapallon. Seurakunnan kerhossa hän kävi kaksi kertaa viikossa jalkapallo oli kerran viikossa. Määrä tuntui oikein sopivalle. Nyt kuitenkin, kun esikoulu alkoi, niin kävi kuten ajattelinkin. Meidän oli aika lopettaa jalkapallo.

Ainoaksi harrastukseksi jäi esikoulu ja täydentävän hoitoajan kanssa nekin päivät venyvät melkein yhdeksän tunnin mittaiseksi.

Minä en pistä yhtään vastaan, etten joudu työpäivän jälkeen raahaamaan koko kolmikkoa kentän laidalle. Varsinkin, kun harrastus alkoi niin aikaisin että meno olisi todellakin ollut suoraan töistä ja hoidosta. Vaikka minua tämä päätös helpotti, niin toki päätöa tehtiin ensisijaisesti lasta kuunnellen.

Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Kun ei jaksa, niin ei jaksa.

Esikoulu itsessään on jo niin iso muutos kotihoidossa olevalle tytölle, että hän mielummin leikkii kotona hoitopäivän jälkeen kuin on taas erossa perheestään. Enkä minä pistä vastaan, minullakin on häntä päivän aikana ihan hirmuinen ikävä.

Kiinnostus jalkapalloon lopahti jo kesän aikana, vaikka harjoituksissa aina kivaa olikin. Kesä vielä kokeiltiin ja katsottiin, mutta nyt oli selvästi jo aika lopettaa. Eikä se mitään, harrastaa ei ole pienen ihmisen mikään pakko. Arjessa on tekemistä ja menoa riittämiin tällä hetkellä.

Uutta harrastusta hän ei edes kaipaa. Olemme hieman puhuneet jos koululaisena hän sitten alottaisi partion. Ajatus ja mielikuva partiosta sai hänet kunnolla innostumaan ja uskoisin sen olevan hänen juttunsa. Mutta ennen kouluikää sitä ei kai voi aloittaa ja emme kyllä edes alottaisi.

Nyt tutustutaan rauhassa uuteen arkeen ja aikatauluihin ja katsotaan sitten uudelleen, kun siltä tuntuu.

Me saatiin nyt pieni maistiainen siitä harrasterumbasta ja mietin vaan, että miten ihmeessä te muut vanhemmat kaike  hoidatte ja ehditte?! Onko kolmen koululaisen äidin tulevaisuus yhtä kuskaamista ja mokkapalojen leivontaa!? Kertokaa taikanne kiitos!


5 kommenttia

  1. Nykyään monissa kouluissa on ilmaisia harrastekerhoja. Meidän koulu tarjoaa uintia, kiipeilyä ja sählyä. Kerhot ovat iltapäivällä koulun jälkeen ja iltapäiväkerholaisenkin on mahdollisuus käydä liikuntakerhoissa. Kannattaa hyödyntää ilmaisia harrastekerhoja.

    Lisäksi molemmat lapset harrastavat voimistelua 2 kertaa viikossa ja tietenkin reenipäivät on eri päivinä. Onneksi reenit ovat melko lähellä, n. 5 min ajomatkan päässä kotoa ja lähimpiin paikkoihin voi mennä lapsi itse pyörällä. Reenien aikana monesti tulee käytyä lenkillä, ulkoilua toisen lapsen kanssa tai tunnin reenien aikana ehtii hyvin käydä kaupassa.

    VastaaPoista
  2. Ja kannattaa eskarilaisen kanssa harrastaa kotona mm. hiihtoa, luistelua, pyöräilyä, rullaluistelua, lenkkeilyä, uintia jne. Eskarin vanhempainillassa kehotettiin liikkumaan lasten kanssa, jotta kunto kasvaa ja kestävyys paranee. Parempi kunto auttaa lasta jaksamaan koulussa ja lapsi jaksaa paremmin keskittyä tunnilla.

    VastaaPoista
  3. Lapset ovat, saman perheen sisälläkin, todella erilaisia. Toinen nauttii harrastamisesta, toinen ei. Pidän ajatuksestasi siitä, ettei harrastaminen ole mitenkään pakollista. Esimerkiksi vasta Mutsis on-blogin Emilia kirjoitti perheen kaikista harrastuksista ja sai minut ihan hengästymään.

    Meidän tyttö meni neljävuotiaana luistelukouluun. Tämä lähinnä siksi, että talvi oli todella huono, eikä ulos päässyt luistelemaan. Halusin kuitenkin, että hän taidon oppii, joten jäähalli ja luistelukoulu kerran viikossa tuntuivat hyvältä ajatukselta.
    Laji vei kuitenkin mukanaan. Jossain vaiheessa tuli toinenkin kerta viikossa, siirryttiin kehitysryhmään ja sieltä joukkueeseen. Treeniä räät ja kustannukset kasvoivat salakavalasti kokonaisvaltaiseksi elämäntavaksi. Vähän koko perheelle.

    Suuri treeniä älä hoituu, kun arjessa on säännöt ja rutiinit. Esimerkiksi läksyt tehdään aina heti koulun jälkeen. Ennen treenejä syödään ruoka ja pakataan eväskassi ja varustekassi.
    Säännöllinen syöminen on tärkeää, eikä siitä tingitä, jotta jaksetaan.
    Samoin riittävästä unesta olen tarkka.

    Matkat yhdessä hallille ja takaisin ovat äidin ja lapsen laatuaikaa. Voimme laulaa tai keskustella, olla läsnä tai vain ihan hiljaa. Aika treeneissä on aikaa joukkuekavereidensa kanssa. Lapseni intohimo.

    Mokkapalamutsit ovat turhaan aliarvostettuja. Lapsen harrastuksen ympäriltä on löytynyt ihania ihmissuhteita, niin lapselle kuin vanhemmillekin. Vaikka lapseni lopettaisi lajin harrastamisen tänään, koen meidän saaneen siitä molemmat valtavasti. Se tunne auttaa jaksamaan.

    VastaaPoista
  4. Hei.

    Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Meidän lapset ovat tyttö 5,5 v ja poika 3 v. Tyttö on viskarina eskariryhmässä ja poika pienemmässä ryhmässä. Molemmat käydään töissä, minä aloitin 2.9 työt kokopäiväisenä. Aamut alkaa 6 jälkeen.

    Olin 5 vuotta kotona ja kyllä vain arki tuli ns suoraan päin naamaa. Aamut on hankalia kun lapset vaatii paljon huomiota ja kotona ollaan 4 maissa. Välillä itkien kotiin kun ovat väsyneitä.

    Tyttö käy ma näytelmäkerhossa ja ti jumpassa. Kerho pitää varmaan lopettaa koska tulee niin kiire. Jumppaan ehtii juuri ja juuri kun viiden jälkeen. Pojalla ei harrastuksia.

    Parempi olisi kun ei olisi mitään. Inhoan kiirettä ja stressiä ja samaten lapset. Sisimissäni itken välillä että tällaistako elämä on lasten kanssa, yhtä aikataulua. Uskon että suurin osa lapsista valitaisi mielummin kodin ja leikkimisen kuin monta erilaista harrastusta.

    Sinua on ihana seurata 🙂

    VastaaPoista
  5. Kyllähän se vähän näin menee, että aika on kortilla ja kuluu pitkälti kuskailuun ja treenien/pelien mukaan kulkemiseen. Olen kyllä huomannut, että näihin ruuhkavuosiin itsekin kasvaa ja tottuu. Aikoinaan oli myös ajatus, että illat rauhoitetaan, vähän harrastuksia (ja näin tehtiinkin), mutta niin vain ajatukset muuttuu kun kasvetaan. Lapset tykkäävät lajeistaan; 11v ja 8v jääkiekosta ja 4v aloitti tanssin. Monesti ihmettelen miksi asutaan omakotitalossa. Hädin tuskin ehditään ruohot leikkaamaan ja pyykit pesemään. Imuroinnin olen jo ulkoistanut robotille :) Toisaalta liikuntaharrastukset ovat tervetulleita, koska nykyaikana helposti kaikki laitteet vievät mennessään. Meillä myös huolehditaan riittävästä levosta ja ravinnosta ja paljon pitää ennakoida seuraavaa iltapäivää, jotta kaikki ehditään ruokailemaan. Myös "vapaapäivät" ovat tärkeitä lapsille. Niin kauan kuin harrastukset ovat mieluisia heille ja kouluhommista suoriudutaan niin ettei tule liikaa rasitusta, meillä harrastetaan.
    Tsemppiä teille uuteen arkeen. On täysin selvää, että koko perheellä menee aikaa uuden totutteluun ja illat tuntuvat lyhyiltä ja väsyttäviltä. Silloin on ihan okei olla vaan kotona ja viettää aikaa yhdessä. Päiväkotipäivät ovat todella kuluttavia niin lapselle kuin aikuisellekkin. ;)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3

© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.