tiistai 3. syyskuuta 2019

Nihkeä työelämään paluu



Ai miltä tuntuu palata töihin kahden vuoden tauon jälkeen? No nihkeältä. Eilen ainakin, kun enterorokko valvotti ja yö oli surkea. Tänään kuitenkin oli jo tosi kiva päivä.

Menin niin innoissani takaisin töihin. Ja sitten se arki kuitenkin mäjähti vasten kasvoja niin, että tärähti. Eilen kun saavuin töistä kotiin sanoin miehelle, että miten olisi sittenkin se neljäs lapsi ja uusi äitiysloma? En minä vielä olekaan valmis töihin...

Tuli niin kova ikävä lapsia, että ihan sydäntä riipaisi. Olen vain koko ajan murehtinut miten lapset pärjäävät ilman minua enkä yhtään tajunnut, että enhän minäkään ole tottunut olemaan heistä erossa. Toki yökyläreissuja on ollut ja omia menoja, mutta eilen työpäivän aikana minulle iski tajuntaan se fakta, että yhdeksän tuntia päivässä, viisi päivää viikossa. Itku meinasi tulla.

Kyllä me pärjätään. Kyllä me totutaan. Tänään oli jo paljon iisimpi päivä. Sekä ikävän, että työn osalta. Eilen oli fiilis etten osaa työtäni enää ja kaikki oli nihkeää, tänään muistin miten mahtavia työkavereita lapset ovat.

Vauhdikasta ja haastavaa arkea töissä, mutta talo täynnä ihania pieniä ihmisiä. Kivat työkaverit ja maailman ihanin perhe. Kyllä se arki tästä lähtee ja iloksi muuttuu.

Ja universumi, ihan vain varmuuden vuoksi. Neljäs vauva oli vitsi. Kolme on täydellinen luku ja nyt vain haluan päästä tähän arkeen kiinni.

Parasta uudessa arjessa on se, että aamulla saa herätä ensimmäisenä. Juoda ensimmäisen kupin kahvia ihan rauhassa seinää tuojottaen. Ja työpäivän jälkeen osaa nauttia omien lapsien seurasta ihan eri tavalla.

Kyllä se tästä lähtee. Pian tuntuu, etten olisi poissa ollutkaan. Ja onhan kaksi vuotta pitkä aika. Kyllä hetki kestää ennen kuim tähän aikataulutettuun, uuteen kasista neljään arkeen tottuu.

Lapsilla onneksi on mennyt ihan kivasti. Toki enterosta pilkullinen taapero oli tänään ollut aika itkuinen kuulemma koko päivän, mutta kyllä sekin varmasti siitä.

Tänään oli eskarin vanhempainilta. Huomenna olisi tyttöjen päiväkodin. Voi kuitenkin olma, että se jää väliin. Työni puolesta on varmasti aika tuttua huttua joten koen tärkeämmäksi viettää lasten kanssa mielummin ne muutamat iltatunnit. Niin kovin on kuitenkin kaikilla ikävä.

Huomenna on jo keskiviikko. En muistanutkaan miten viikot juoksee, kun päivät menee töissä. Toki juoksi ne kotonakin kolmen kanssa aika kovaa.

Kannattaa muuten ottaa seurantaan insta jos arkijutut ja kuulumiset kiinnostaa. Siellä nähdään useammin kuin täällä!


2 kommenttia

  1. Minusta olisi ihan kamala mennä töihin ja olla erossa pienestä pojastani. Onneksi meillä vielä yksi kokonainen vuosi jäljellä ennen kuin on pakko aloittaa työt taas kodin ulkopuolella (arjensuklaasuukkoja.blogi.net)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3

© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.