Niin tai näin. Teet mitä tahdot.
Palkkapäivänä tilille kilahtaa rahat ja mietit mitä kivaa ostaisit itsellesi. Yhden tai kahden aikuisen talouden ruokakulut ovat maltilliset ja pystyt säästämään lomamatkaan jonka ajattelit ensi kesänä tehdä kavereiden kanssa. Yksiösi tai kaksiosi vuokra on kohtuullinen ja tulosi riittää siihen hyvin. Ei stressiä kovinkaan yllättävistä menoista.
Yöllä kukaan ei revi sinua väkisin ylös. Aamulla sinun ei tarvitse repiä ketään ylös. Juot rauhassa kahvin ja mietit miten viikonloppusi käytät. Arkena lähdet rauhassa töihin ja mietit mitä työpäivän jälkeen tekisit. Nukut ehkä päiväunet.
Elätät itsesi. Huolehdit itsestäsi. Voit halutessasi muuttaa ja matkustaa. Tavallaan olet niin vapaa.
Yllätysmenot onnistuvat. Näät kavereitasi usein ja päätät hakea ensi syksynä opiskelemaan.
Aloitat uuden harrastuksen. Nautit elämästä ja teet mitä tahdot. Et ole vastuussa kuin itsestäsi.
Niin monta hyvää syytä pysyä lapsettomana. Mutta vähintäänkin yhtä monta syytä haluta lapsia. Suurin niistä on se rakkaus. Kukaan ei tule koskaan rakastamaan sinua kuin oma lapsesi. Et tule itse koskaan rakastamaan ketään yhtään niin kovasti kuin lastasi tai lapsiasi.
Paljon puhutaan syntyvyyden laskusta ja väestön pienenemisestä. Ymmärrän täysin miksi osa ihmisistä haluaa pysyä lapsettomina ja on hienoa ettei se nykypäivänä enää ole niin kummaa. Ennen ensimmäistä raskauttani sanoin itsekin etten lapsia välttämättä ikinä halua.
Olin nuori ja onneksi kohtalo sekä huono ehkäisy puuttui asiaan. Nimittäin äitiys ja perhe-elämä on parasta mitä tiedän.
Rakkainta ja raskainta jota olen kokenut.
Eniten kuitenkin sitä rakkainta. Ja todellakin kaiken tämän arvoista. En kuitenkaan voi valehdella ettenkö välillä kadehdi lapsettomia ja heidän vapauttaan ja ymmärrän täysin jos siitä ei tahdo luopua.
Siltikin aina sanon jos asiasta keskustelen, että vähänpä tiesin ja paljon olisin menettänyt jos tähän en olisi lähtenyt.
Itse lähdin äitiyden tielle vähän vahingossa. Nyt haluaisin kuulla miksi sinä olet halunnut vanhemmaksi tai miksi ET ole halunnut? Ja tarvitseeko päätökselle olla mitään yhtä tiettyä syytä vai voiko vaan mennä tunteet edellä? Kun haluan tai kun en vaan halua. Ei tunnu siltä tai tuntuu siltä.
Onko yksi syy syntyvyyden laskuun se, että kaikkea laskelmoidaan liikaa? Joka toki toisaalta on hyvä kun asia koskee niinkin isoa asiaa kuin lasta. Mutta rehellisesti sanottuna tämä vanhemmuus on niin pelottavaa, että ehkä joskus parempi vaan selvitä ja olla miettimättä liikoja. Hah.
Lukion jälkeen menin yliopistoon ja kouluttauduin lastentarhanopettajaksi. Olin unelmoinut alasta jo monta vuotta, tiennyt, että sinne minä menen ja sitä teen.Opiskeluiden kuluessa kuitenkin aina vähän tuntui, ettei se ehkä sittenkään ole juuri sitä, mistä haaveilin.
VastaaPoistaKun sain omia lapsia, minä,tiesin sen: äitiys oli minun unelma-ammattini! En enää ”laittanut rahaa toisten pankkiin” kasvattaessani parhaani mukaan heidän lapsiaan. Laitoin kaikkeni ihan vaan siihen omaan, niihin omiin lapsiin. Ja se oli todella antoisaa.
No, lastentarhanopettajan työstäkin tuli minulle antoisaa sitten myöhemmin. Opin olemaan töissäkin täysin oma itseni ja löysin vahvuuteni. Ammatti muuttui sitä paremmaksi, mitä vanhemmaksi omat lapseni kasvoivat.
Olen huomannut samaa, että omien lapsien myötä myös työssäni olen parempi ja osaan nauttia siitä eri tavalla mitä lapsettomana!! :)
PoistaNiistä jostain asioista osaan nauttia, osa taas tuntuu omien lasten myötä raskaammalta kun he ovat myös vielä niin pieniä :D
PoistaMinä haluan pysyä lapsettomana, koska lasten saaminen tai kasvattaminen ei tunnu yhtään luonnolliselta itselle. Ihan jo raskautta miettien, ajatus siitä että sisälläni kasvaisi joku tuntuu kammottavalle, ei yhtään hienolle tai luonnolliselle kuten ehkä pitäisi. Tai sen kärsimyksen (pahoinvointi jne) arvoiselle. En voi kuvitella synnyttäväni tai imettäväni, koko ajatus vain tuntuu niin luonnottomalle ja kammottavalle omalla kohdalla.
VastaaPoistaLisäksi omissa ajatuksissa on vahvasti se, että en tahdo yksinhuoltajaksi tai muutenkaan olla yksin enemmän vastuussa lapsesta. Omassa lähipiirissä olen nähnyt liikaa sitä, että vakka vanhemmat ovat yhdessä niin aina äiti joustaa omista haluistaan ja menoistaan, kun taas isä tekee mitä tahtoo, milloin tahtoo. Vaikka toki olisi tavallaan hienoa omistaa elämänsä lasten kasvatukseen, en suostu enkä tahdo tehdä sitä yksin.
Erityislapsen sisaruksena kasvaneena myös se pieni mahdollisuus siitä, että oma lapsi ei olisikaan täysin terve pelottaa. Vaikka siihen ei geneettistä alttiutta olekaan ja niitä pystytään raskausaikana testata, tiedän etten pystyisi millään elämään toista kertaa sitä samanlaista "perhe-elämää" jos se ns. käänteinen lottovoitto osuisi kohdalle uudestaan.
Eli joo. Monenlaisia syitä, vahvimmat ehkä johtuvat omasta perheestä ja lähipiirin kautta nähdyistä kokemuksista.
Vähän ahdistavalle tuntuu tuo lehtiuutisointi joillain tahoilla aiheesta ja niihin kommentointi välillä, en tiedä miten itse reagoisin jos joku kasvotusten tulisi syyttämään siitä kuinka "nykynuoret/naiset ovat vain itsekkäitä kun miettivät vain omaa mukavuuttaam" tms. kun ei ne syyt ihan niin yksinkertaisia ole.
Ymmärrän sinua täysin. Samaa mietin, kun uutisia luen. Miksi naiset edelleen jonkun silmissä on vaan "synnytyskoneita" ja suvunjatkajia ja on itsekästä jos niin ei tahdo.. Luulisi, että 2000 luvulla saisi jo olla rauhassa lapseton kun maailma pursuaa ihmisiä, mutte ehei!
PoistaRyhdyin äidiksi rakkaudesta.olen elämäni ollut läheisriippuvainen ja rakkaudennälkäinen,kasvanut rakastavassa kodissa.löysin ihanan miehen ja saimme kaksi rakkauden hedelmää.en voisi olla onnellisempi kuin nyt:rakastettuna ja rakastavana.toivon myös lapsilleni rakkaudentäyteistä elämää, myös arvostusta sitä kohtaan, että on läheisiä, joita rakastaa. Se kantaa ainakin minua elämässä eteenpäin.
VastaaPoistaIhania ja kauniita sanoja<3
PoistaOlen aina tiennyt, että haluan lapsia. Nyt kolmen pojan äitinä olen saanut sen, mitä eniten olen halunnut, mutta onhan tämä välillä ihan super rankkaa. T. Sari pikkuleijonatblogi.fi
VastaaPoistaIhanaa<3!!
PoistaMinulle maailman rakkainta on aviomies, joka rakastaa minua yli kaiken. Meillä on kahden aikuisen perhe ja olemme onnellisia juuri näin. Kaikista ei vaan ole vanhemmiksi. Toivottavasti et loukkaannu tästä kommentista ja kiitos kivasta blogista :)
VastaaPoistaEn tietenkään loukaanni, ymmärrän aivan täysin!! :) ihanaa, että teillä on toisenne, ei todellakaan ole mikään edellytys onneen, ettö perheessä olisi lapsi tai lapsia!! <3
PoistaKaveri kysyi multa mistä sen tietää haluaako lapsia vai ei: Pienen lapsen äitinä sanoin että sen vain tietää, samallatavalla kuin sisimmässään tietää rakastaako jotakuta oikeasti esim.poikaystäväänsä. Itsellä yksi muksu mut nimet olen keksinyt jo kuudelle :D Aika näyttää syntyyko kaikille nimille saaja...
VastaaPoistaKuusi, ihana sinä!!! <3 mulla taas kävi niin, että sain lapsen jo ennen kuin häntä ehdin edes toivoa. Nimeä ei siis ollut ensimmäisellekkään.. :D toisaalta kyllä tiesin heti hänet haluavani, kun testiin ilmestyi plussa vaikka olin väittänyt ettenlapsia tahdo!
Poista