Meidän imetystaival oli sitten siinä

Lauantai aamulla pikkujoulujen jälkeen herätessäni pelästyin. Kello oli kahdeksan aamulla eikä kukaan ollut kömpinyt meidän sänkyyn yöllä. Oliko taaperolla kaikki hyvin?

Kurkistin hänen huoneeseensa ja siellä hän tyytyväisenä nukkui. Kuulemma kertaakaan  ei yöllä ollut herännyt.

Taas kerran, kun äiti ja tissi ei ole lähellä on yö hyvä. Kuten melkein joka kerta mammalassakin yökyläillessä.

Aamulla eroahdistukseen annoin vielä tissiä, mutta illalla päätin,  että nyt loppui. Minäkin haluan vielä joskus nukkua enkä kuunella yöllä sitä, kun joku itkee tissin perään korvani juuressa uhmaten ja raivoten.

Laastarit tisseihin ja taaperolle tissi on rikki selitys. Läpi meni ja alahuuli hieman mutrulla  hän tyytyi kohtaloonsa. Tissi on rikki, maitoa ei e ää tule. Pipi pipi.

Laastarit otin heti seuraavana päivänä pois ja taapero tutkaili paidan alta rikkinäistä tissiä. Luomi kuulemma oli tissin pipi. Sopii!

Kaksi iltaa hän on nukahtanut aika kiltisti omaan sänkyynsä ilman tissiä. Jo kauan meidän imetys onkin ollut vain aamuisin, iltaisin ja aamuyöllä. Aamuyöt ovat vähän levottomia,  kuten silloinkin, kun hän sai tissiä. Kyllä se varmaan siitä sitten jossain kohtaa.

Yllättynyt olen siitä miten helposti - kop kop kop - lopetus meni. Olin valmistautunut tappeluun, huutoon ja paidan repimiseen. Mutta ei mitään. Viime yönäkin hän möngersi kainaloon eikä edes kysynyt tissin perään. Äskön hän kiipesi syliin vain todetakseen: äitin tissi on rikki.

Melkein kaksi vuotta se kesti. Se oli ihanaa ja siitä jäi mahtavat muistot. Mutta kieltämättä on kiva saada vihdoin kokonaan oma kroppa itselleen.

Nyt vain sitten odotellaan millaiset teepussit sieltä kahden vuoden imemisen ja maitotehtailun jäljiltä ilmestyy, kun maidontulo lakkaa. Hah haa.