Uudet hiukset!

Ennen jälkeen, aikamoinen muutos pelkällä leikkauksella. Kuvat @hairbyberitajo

Käyn tasaisen harvoin - noin kerran vuodessa, nyt tauko taisi olla melkein 1,5 vuotta - ystäväni käsittelyssä. Joka kerta mietin miksi en panosta hiuksiini useammin? Kyse oli nytkin kuitenkin vain 50 euron panostuksesta.

Ehkä se on se laiskuus. Ehkä se on se saamattomuus. Ja piheys. Kun en minä itseeni voi,lapsiin kyllä. Tai sitten se on se, että pitkän tukan saa kiepsautettua ponnarille niin helposti, että sen olemassa olon ihan unohtaa taas.

Kunnes tulee aika harjata se reuhka. Ja ehkä vähän välillä leikata takkupalloja irti, kun harja on voimaton. En minä, mutta naapuri..kröhöm.

Ah, mutta tämä uusi tukka! Ihana, ihana ja ihana! Toki myös sellainen, että sitä pitää vähän laittaa edes suoritusraudalla tai puoliponnarilla. Niin kevyt, niin freesi, niin ihana!!

Perheemme toinen harjaa pelkäävä takkutukka innostui äidin helposta tukasta niin, että tiistaina on hänen vuoronsa. Jos minulla on paljon tukkaa, niin hänellä mega paljon.

Tässä hiuksistani luopuessani mietin mahtaakohan tällä kertaa iskeä sulkasatoa ollenkaan? Joka kerta, kun olen synnyttänyt tai lopettanut imetyksen on hiuksia lähtenyt aika kasa. Kauhulla odotan miten käy nyt. Imetyksen lopettamisesta on reilu viikko, mutta ilmeisesti maidontuotannon alasajoon menee n. 40 päivää. Täysin rinnoin ainakin toistaiseksi vielä ollaan hah.

Sulkasatoa ja teepusseja odotellessa. Miten ihmeessä eksyin uusista hiuksista imetykseen? Se on tämä jalo höpöttämisen taito, kun suu ja näppäin sauhuaa ajatuksen tahtiin. Ihanaa sunnuntaita, me lähdetään kuusenhakureissulle! 

Eli haemme muovikuusemme siskoni autotallista...