Voisin taas tähän kaupallisen yhteistyön alkuun kirjoittaa sen on meillä stereot biisin alkulauseet, mutta huomasin viime kerralla miten ärsyttävän ja pitkäaikaisen korvamadon siitä sain itselleni. Ja ehkä tartutin sen jollekin muulle. Olkaa hyvät ja voi ei, taas se soi päässäni.
Viimeksi kerroin teille parhaimpia puolia uusista vehkeistäni: Samsung Galaxy Note10+ puhelimestani, Galaxy Watch Active2 aktiivisuuskellostani sekä Galaxy Buds kuulokkeistani. Nyt ajattelin kertoa teille miten minä sitä hehkuttamaani hienoa tekniikka sitten käytän. Pelit ja vehkeet on, mutta mitä hyötyä ja huvia niissä minun arjessani on?
Tättärää, Lauran Samsung vehkeiden My Day olkaahan hyvät.
Aamulla, kun herään katson heti Galaxy Watch Active2 kellostani mitä kello on. Lähes joka aamu se näyttää olevan liian vähän, mutta lasteni mielestä on aika nousta. Nousen siis ylös ja laahustan keittiöön keittämään kahvia.
Kelloni mukaan keittiöömme on askelluksesta riippuen 15-20 askelta. Sinä aikana kelloni on analysoinut yön uneni. Vilkaisen sen ranteestani muutamalla sipaisulla ja keitän kahvin loppuun.
Kahvikuppi kädessä - näin lomalla, arkena en ehdi vehkeideni kanssa niin aamuisin touhuta - laahustan sohvalle ja avaan puhelimeni netin. Vaikka Galaxy Note10+ puhelimen akku kestäisi mobiilidatan kokoaikaisen päällä olon - toisin kuin vanha puhelimeni - niin laitan netin aina yöksi kiinni, jotta saan unirauhan. Some, kun ei nuku koskaan. Selaan somen, vastaan muutamaan sähköpostiin ja päivitän Instagramin. Sitten laitan aamupalaa lapsille.
Puuroa keittäessäni heitän oikean puoleiseen korvaan Buds kuulokkeen ja kuuntelen lempi rikospodcastini uutta jaksoa. Toisessa korvassa tapahtuu murha ja toinen korva kuulee kotona tapahtuvat sisarusrikokset vallan mainiosti. Kätevää. Kuulokkeiden näppäryys tuo paljon käyttömukavuutta: kun kuulokkeen ottaa pois rasiasta, yhdistyy se heti puhelimeen bluetoothin avulla ja on käyttövalmis.
Aamupäivä menee touhutessa kotona ja ulkoillessa lasten kanssa. Puhelin soittaa pöydällä joulumusiikkia ja ranteessa välillä värisee uuden sähköpostin tai viestin merkiksi. Some pysyy aamupäivän tauolla lähes kokonaan ja keskityn lasten leikkiin sekä arkiaskareisiin. Iltapäiväkahvin aikana aktiivisuuskello näyttää askeleiksi jo yli päivän tavoitteen: yli 6000 askelta on jo kasassa.
Arjen tohinoissa räpsin valokuvia lapsista ja arkihetkistä sekä pelleilemme selfiekameran kanssa. Irvistellään ja hohotetaan kilpaa. Parasta. Esikoinen haluaa päivälevon jälkeen hetken aikaa pelata värityspeliä puhelimellani ja sen mukana tulevalla kynällä.
Miehen saavuttua töistä otan vehkeeni ja suuntaan lenkille. Buds kuulokkeet korviin, aktiivisuuskello edelleen tietenkin ranteessa ja kännykkä taskuun. Musiikki pauhaamaan korviin ja tossua toisen eteen! Hienoa kellossa on se, että se tunnistaa tietyt harjoitukset itse. Ei siis tarvitse klikkailla kävelyä päälle, kun se menee itsellään ja sammuu itsellään.
Lenkillä äitini soittaa ja huomaan miten kätevä kolmen vehkeen komboni on - erityisesti vesisateessa. Hihaa hivenen nostamalla huomaan, että soittaja on äitini. Aktiivisuuskelloni kautta vastaan puhelimeen ja puhe ohjautuu automaattisesti suoraan kuulokkeisiini. Kännykkä pysyy koko ajan taskussa suojassa sateelta ja tippumisen vaaralta! Mahtavaa!
Myöskään kaupassa minun ei tarvitse ottaa puhelinta taskustani sammuttaakseni musiikin; näpäytän vain kuuloketta ja musiikki menee pauselle. Ja kotia kohti!
Illalla selaan somea, maksan pari laskua ja lähetän yhden laskun kännykkäni kanssa. Otan kuvia ja muokkailen niitä. Kuuntelen murhapodcastin loppuun kotitöiden ohella kuulokkeideni kautta. Välillä vilkaisen aktiivisuuskellosta päiväni hyvinvointia; miten olen liikkunut, olenko syönyt tarpeeksi kulutukseen nähden ja tärkeimmät viestit tärisevät suoraan ranteeseen. Kätevää eikö!
Lataan 300 valokuvaa kameroista koneelle, jotta saan joululahjakalenterit vihdoin teetettyä ja vuoden valokuvat kehitettyä. Jos minä jotain kännykästä tarvitsen, niin isoa muistia!
Sitten tulee ilta ja lasten nukkumaanmenoaika. Laitan lapsille kännykästäni iltasadun ja linnottaudun sohvan nurkaan. Odotan, että lapset nukahtavat ja samalla luonnostelen tätä postausta puhelimeni kanssa. Kun vihdoin lastenhuone hiljenee, alkaa minun televisioaikani. Tai kännykän näyttöaikani, nimittäin miehellä on kesken jokin tärkeä jääkiekkomatsi telkkarissa.
Kuulokkeet korviin ja kännykkä käteen! Näyttö on laadukas, kirkas ja iso ja siitä katsoo todella mielellään myös sarjamaratoneja. Kuulokkeet vielä kruunaavat elämyksen, kun ambulanssien ja paloautojen äänet kaikuvat suoraan korviin häiritsemättä nukkuvia lapsia tai miehen kiekkohuuman selostuksen kuuntelua.
Sohvahetkeni ajaksi laitan aktiivisuuskelloni lataukseen, jotta se on valmis vastaanottamaan ensi yön uneni.
Sitten tulee nukkumaanmenoaika. Sekä minulle, että vehkeilleni. Laitan kuulokkeet koteloonsa, kellon ranteeseeni ja kännykän lataukseen yöpöydälleni. Vaikka akkua olisikin vielä jäljellä, niin tottumuksesta puhelin menee lataukseen joka ikinen yö. Toki pikalatauksella siinä ei kauaa nokka tuhise, hädin tuskin ehdin edes nukahtamaan, hah. Sammutan wifin ja mobiilidatan ja laitan aivoni sekä vehkeeni uniasentoon. Hyvää yötä.
Kiitos seurasta minun ja vehkeideni My dayssa. Kuten jo todettu; kyllä tekniikka on hienoa. Arjen rikastuttaja sekä helpottaja. Ei sitä aina tule edes ajatelleeksi mitä kaikkea sillä tekniikalla päivän aikana tekeekään.
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3