maanantai 6. tammikuuta 2020

Ihan vain niitä tavallisia kuulumisia



Huomenna se alkaa. Nimittäin uusi työ ja arki! Johan tässä lomailtiin pari päivää yli kuukausi ja siltä se tuntuikin..

Ei siinä, nautin kyllä taas hetkellisesti kotiäitiarjesta, mutta kieltämättä alkoi meillä kaikilla pikkuhiljaa kuppi heittää nurin tähän kotona oloon. Lapset olivat kotona reilu pari viikkoa kokonaan, minä itse sen kuukauden. He tylsistyivä toisiinsa, minä tylsistyin sisarusriitojen selvittelyyn. Sekä pyykkivuoriin, ainaiseen siivoukseen ja kokkaukseen, hah.

Miten jaksoinkaan olla kotona kaksi vuotta lasten kanssa!? Muistaakseni vielä nautinkin siitä, hah.

Ei, kyllä meillä ihan kivaa oltiin. Käytiin paljon kylässä, tehtiin kaikkea spessua kuten uimista, Hop Loppia, pomppulinnamaata ja laivareissua. Joulua ja uutta vuotta unohtamatta. Nopeastihan loppujen lopuksi se kuukausi meni!

Kolme reppua odottaa eteisessä jo huomista - ja kaksi isoa kestokassia, ulkoiluvermeet vie hitokseen tilaa, mutta onneksi Skodassa on iso takakontti! - ja tytöt ovat valmisteltu siihen, että huomenna on hoitopäivä. Tämä tuskin auttaa ja koitan tsempata itseäni ja hermojani siihen, että huominen aamu on yhtä helvettiä. Kiirettä ja kiukkua, meillä kaikilla.

Minua jännittää huominen päivä. Pakko myöntää, että pieni pakokauhukin nosti päätään, kun tajusin meneväni todellakin sinne epämukavuusalueelleni, kun poistun tutusta ja turvallisesta täysin tuntemattomaan. Mutta uusien asioiden kuuluukin jännittää ja eiköhän se siitä lutviudu viimeistään parin viikon rämpimisen jälkeen, hah.

Minua odottaisi pyykkivuoren viikkaus, mutta taidan taas kerran siirtää sen huomiseen. Televisiosta alkaisi kuulemma Tuntematon Sotilas. Jonka kävin raskausviikolla 38 katsomassa leffateatterissa. Siskoni varasi aivan keskeltä paikat..Oli muuten pitkät kolmetuntia, kun jo ennen leffan puoliväliä vauva moukaroi virtsarakkoa mutten vaan kehdannut nousta ja häiritä muiden elokuvarauhaa lyllertäessäni vessaan ja takaisin.

Instan puolella uskalsin sanoa tämän jo ääneen, mutta kerronpa vielä teillekin: kahden vuoden valvomisen jälkeen meillä vihdoin NUKUTAAN! Heti, kun imetys loppui kokonaan alkoi taapero vedellä 10-12 tunnin yhtäjaksoisia yöunia. AIVAN SAATANAN HIENOA! Anteeksi sananvalinta, mutta kyllä se vaan niin on, että kahden vuoden jälkeen tämä riemu on jotain sanoinkuvaamatonta.

Tuttivierotuksen hoiti mamma tuossa viikonlopun yökyläreissun aikana ja kertakaan ei ole tyttö perään kysellyt. Kostaako karma jos ihmettelen ääneen miksi me näin helpolla ollaan nyt päästy..?

Eilen satoi lunta, tänään se on jo loskaa. Huomenna aamulla jäljellä on tuskin mitään. Ei uskoisi, että tammikuun puoliväli lähestyy kovaa vauhtia jos ilmaa katsoo. Olen kyllä aivan varma, että helmikuussa maahan pamahtaa järkyttävä määrä lunta joka ei meinaa sulaa sitten millään edes huhtikuussa. Sanokaa minun sanoneen. Toisaalta hyvä jos niin kävisi, koska ostin viime vuonna tytöille hitokseen kalliit suksipaketit!!!!

Että niin. Loma oli ja meni ja arki on taas täällä. Ihana, jännittävä ja uusi arki!


2 kommenttia

  1. Aargh, miksi kaikilla muilla tuttivieroitus on mennyt tsuit-tsait tosta vaan ja musta tuntuu, että meiän (nyt reilu 2-vuotias) pikkuherra imeskelee sitä saakelin silikonihökötystä vielä kiikkustuolissaankin?! :'D Oon yrittäny vajaan vuoden aikana kaikenlaista, leikannu tutin rikki, kertonut tarinoita eläinvauvoista, jotka tarvitsevat tutteja, dipannut tutin mausteisiin ja sinappiin, yrittänyt saada taaperon antamaan tuttinsa lahjaksi tontuille joulun aikaan sillä seurauksella, että kauppakeskuksessa ei suostuttu edes katsomaan joulupukin suuntaan. Tää vaan tuntuu yhdeltä isolta farssilta, joka ei ikinä lopu! :''DD Mut siis ei sillä, hienoa, että se teillä sujui noin helposti ja onneksi saat(te) vihdoin nukkua. Ja voin täysin samaistua jännitykseesi, mullakin alkaa huomenna uusi työ! :) Tsemppiä uuteen arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi sielläkin on ihan uusi arki, ihanaa !!.:) tsemppiä ja siihen ja tuttivierotukseen!! On se kyllä farssia, mutta kun kerralla repäisee laastarin ja heittää kaikki ihan oikessti roskiin - ei voi perua päätöstä kun tilanne menee huudoksi :D - niin kyllä se siitä sitten, kun on pakko :D

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3

© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.