Niin kovin innoissani olin alan vaihdosta ja uusista tuulista. Olin aivan varma, että tämä olisi minun juttuni ainakin seuraavan muutaman vuoden, mutta aika pian kävi selväksi ettei se olekaan. Mutta miksi?
I H M I S E T
Vaikka hinku oli kova hoitotyöstä pois, niin aika pian tajusin, että kaikesta raskaudestaan huolimatta se oli minun juttuni sitten kuitenkin. Kaipaan face to face tapaamista ja sitä, että saan oikeasti olla toisille hyödyksi työpäiväni aikana. Tajusin hyvin pian miten paljon oikeasti välitin lastenhoitajan työstäni. Paaaaljon enemmän kuin aavistin
TEE TYÖTÄ JOLLA ON TARKOITUS
Onhan jokaisella työllä tarkoitus MUTTA..En minä halua tehdä tulosta, vaan nimenomaan auttaa ja hoivata. Minä haluan sen fiilikseen, että työpäivän jälkeen tunnen olleeni tarpeellinen. Vaikka hoito- ja kasvatustyö ottaa enemmän kuin siisti sisätyö, niin se myös antaa.
PALKKAUS
Tämä on ehkä se suurin miinus. Olen töissä tällä hetkellä toimeksiantosopimuksella ja palkkaus sekä sosiaalietuudet ovat hivenen tai "hivenen" erilaisia mihin olen tottunut. Minua stressaa kamalasti se, että palkkaus on tulokseen riippuvainen. Parhaimpina päivinä olen tienannut satoja, huonoimpina päivinä kymppejä. Viikotasolla tuloni ovat olleet parempia kuin lastenhoitajana, mutta sitten taas se stressi siitä, että jos joskus meneekin tosi huonosti pitkään. Ja kun lomia ei kerry. Taloudellinen turva on minulle ihan super tärkeä ja mahdollisimman stressitön elämä. Luulin olevani enemmän yrittäjähenkinen, mutta en todellakaan ole. Mielummin teen töitä huonommalla, mutta tasaisella palkalla josta ei lähde heti kaikki pois, jos minä tai lapset ovat sairaana.
ISTUMATYÖ
Eih. Tylsää ja puuduttavaa. Toki pidemmän päälle tämä saattaa olla tottumiskysymys, että ehkä muutaman kuukauden päästä olisin ollut jo ihan sinut tämän kanssa.
Lyhyestä virsi kaunis: ei vaan ole minun juttuni istua tietokoneella ja soitella puhelimella. Ei vain ole minun juttuni tehdä töitä tietämättä etukäteen päivän palkkani. Ei vain ole minun juttuni se, että en ole avuksi hoivaten, auttaen ja face to face puhuen.
Ei uusi työ silti pelkkää huono ollut. Työkaverit olivat aivan huippuja ja ottaisin heistä jokaisen mukaani uuteen työpaikkaani.Mahdollisuus tehdä rahaa tekemällä töitä oli myös ihan kiva, vaikkakin kaikki ei aina olekaan omasta tekemisestä kiinni ja niitä huonoja päiviä tulee. Työajat olivat ihanat ja niiden joustavuus sekä se, että nytkin perjantaina tosta vaan pidän vapaapäivän. Toki se on omasta pussista pois, mutta omien työaikojen määrittäminen oli ehdottomasti suurin plussa.
Vaikka heti kaipaisin lasten pariin takaisin, niin oli tosi virkistävää myös työskennellä vain aikuisten kanssa. Ihan kuin olisi virkistävällä lomalla käynyt, mutta kuitenkin ehtinyt jo viimeiset päivät kaivata jo tosi kovasti takaisin arjen ja työn pariin.
Aluksi oli ihanaa, kun lapset elämässäni olivat vain omia. Mutta huomasin myös sen, että oli työ mikä tahansa, niin työpäivän jälkeen väsyttää. Ja se on kai pakko hyväksyä, että oli töissä lapsia tai ei, niin joskus sitä ei jaksaisi enää suorittaa kotona arkea ollenkaan. Luulin sen johtuvan päiväkotityöstä, mutta alkuhuuman jälkeen sitä löytyi myös "lapsettoman" työpäivän jälkeen.
Työ olisi aivan mahtava näiden somejuttujen rinnalla, jos haluaisin elättää edes 50% itseni tällä somehomalla. Niin siinä sitten molempia vähän. Mutta, kun en halua. Tietokonemaailma on minulle rakas harrastus ja nautin kirjoittamisesta, mutta en tunteja päivässä ja sillä ajatuksella, että pakko tienata. Työni on ihmisten parissa, tietokoneet jääkööt harrastuksen pariin.
Kaiken kaikkiaan kokemus oli ihan kiva, vaikkakin ei kestänyt pidempään. Hyppy tuntemattomaan kannatti, koska se avasi taas uusia ovia ja opetti minulle paljon itsestäni sekä haluistani. Sain tutustua uusiin ihaniin ihmisiin ja näin millaista erilainen työ voisi olla. Olen kiitollinen mahdollisuudesta ja kaikesta sen tuomasta, mutta myös hyvin kiitollinen, että ensi viikolla puhaltaa taas uudet tuulet.
Kuten silloin heti totesin, niin uusi työ oli välivaihe. En ajatellut aluksi sen kestävän näin vähän aikaa, mutta elämä on valintoja ja mahdollisuuksia täynnä.
Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille joka on valmis ottamaan niitä vastaan.
- Muumipappa
PALKKAUS
Tämä on ehkä se suurin miinus. Olen töissä tällä hetkellä toimeksiantosopimuksella ja palkkaus sekä sosiaalietuudet ovat hivenen tai "hivenen" erilaisia mihin olen tottunut. Minua stressaa kamalasti se, että palkkaus on tulokseen riippuvainen. Parhaimpina päivinä olen tienannut satoja, huonoimpina päivinä kymppejä. Viikotasolla tuloni ovat olleet parempia kuin lastenhoitajana, mutta sitten taas se stressi siitä, että jos joskus meneekin tosi huonosti pitkään. Ja kun lomia ei kerry. Taloudellinen turva on minulle ihan super tärkeä ja mahdollisimman stressitön elämä. Luulin olevani enemmän yrittäjähenkinen, mutta en todellakaan ole. Mielummin teen töitä huonommalla, mutta tasaisella palkalla josta ei lähde heti kaikki pois, jos minä tai lapset ovat sairaana.
ISTUMATYÖ
Eih. Tylsää ja puuduttavaa. Toki pidemmän päälle tämä saattaa olla tottumiskysymys, että ehkä muutaman kuukauden päästä olisin ollut jo ihan sinut tämän kanssa.
Lyhyestä virsi kaunis: ei vaan ole minun juttuni istua tietokoneella ja soitella puhelimella. Ei vain ole minun juttuni tehdä töitä tietämättä etukäteen päivän palkkani. Ei vain ole minun juttuni se, että en ole avuksi hoivaten, auttaen ja face to face puhuen.
Ei uusi työ silti pelkkää huono ollut. Työkaverit olivat aivan huippuja ja ottaisin heistä jokaisen mukaani uuteen työpaikkaani.Mahdollisuus tehdä rahaa tekemällä töitä oli myös ihan kiva, vaikkakin kaikki ei aina olekaan omasta tekemisestä kiinni ja niitä huonoja päiviä tulee. Työajat olivat ihanat ja niiden joustavuus sekä se, että nytkin perjantaina tosta vaan pidän vapaapäivän. Toki se on omasta pussista pois, mutta omien työaikojen määrittäminen oli ehdottomasti suurin plussa.
Vaikka heti kaipaisin lasten pariin takaisin, niin oli tosi virkistävää myös työskennellä vain aikuisten kanssa. Ihan kuin olisi virkistävällä lomalla käynyt, mutta kuitenkin ehtinyt jo viimeiset päivät kaivata jo tosi kovasti takaisin arjen ja työn pariin.
Aluksi oli ihanaa, kun lapset elämässäni olivat vain omia. Mutta huomasin myös sen, että oli työ mikä tahansa, niin työpäivän jälkeen väsyttää. Ja se on kai pakko hyväksyä, että oli töissä lapsia tai ei, niin joskus sitä ei jaksaisi enää suorittaa kotona arkea ollenkaan. Luulin sen johtuvan päiväkotityöstä, mutta alkuhuuman jälkeen sitä löytyi myös "lapsettoman" työpäivän jälkeen.
Työ olisi aivan mahtava näiden somejuttujen rinnalla, jos haluaisin elättää edes 50% itseni tällä somehomalla. Niin siinä sitten molempia vähän. Mutta, kun en halua. Tietokonemaailma on minulle rakas harrastus ja nautin kirjoittamisesta, mutta en tunteja päivässä ja sillä ajatuksella, että pakko tienata. Työni on ihmisten parissa, tietokoneet jääkööt harrastuksen pariin.
Kaiken kaikkiaan kokemus oli ihan kiva, vaikkakin ei kestänyt pidempään. Hyppy tuntemattomaan kannatti, koska se avasi taas uusia ovia ja opetti minulle paljon itsestäni sekä haluistani. Sain tutustua uusiin ihaniin ihmisiin ja näin millaista erilainen työ voisi olla. Olen kiitollinen mahdollisuudesta ja kaikesta sen tuomasta, mutta myös hyvin kiitollinen, että ensi viikolla puhaltaa taas uudet tuulet.
Kuten silloin heti totesin, niin uusi työ oli välivaihe. En ajatellut aluksi sen kestävän näin vähän aikaa, mutta elämä on valintoja ja mahdollisuuksia täynnä.
Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille joka on valmis ottamaan niitä vastaan.
- Muumipappa
Provikkapalkaytujen töiden pitäisi olla kiellettyjä. Tai sitten kuukausipalkka jonka päälle provikka.
VastaaPoistaOon kyllä samaa mieltä! Kyllä jokaisessa työssä pitäisi pohjapalkka olla KOSKA kuitenkin sitä duunia tekee vaikka jokaisesta ei kauppoja/tulosta synny...
PoistaOliko työsi siis puhelinmarkkinointia? Kysyn, koska en itse tiedä muita töitä, joita tehtäisiin proviikkapalkalla.
VastaaPoistaEi ollut ! :) buukkausta, eli asiakashankintaa ja asiakastapaamisten sopimista yrityksille kuvaa ehkä parhaiten ja helpoiten sitä mitä teen! Viestintämanageri on titteli, mutta se nyt oikeastaan ei kauheesti kerro mitään :D
Poista