Uusi työpaikka. Taas.

Uusia askelia työrintamalla. Vai vanhoja? Vai vanhoja ja uusia?

Kaikki sai alkunsa eräänä iltana ystäväni kanssa iltalenkillä. Hän kertoi menevänsä uuteen päiväkotiin töihin. Luontopäiväkotiin. Oi miten ihanalta kuulostaa!

Seuraavan päivänä selasin mollin sivuja ajatuksella josko sieltä löytyisi suunta jonnekin. Jo parin viikon jälkeen uusi työni oli näyttänyt sen, että se ei olisi minun juttuni. Monia epäkohtia työn palkkausmallista itse työhön, mutta kerron niistä joskus enemmän. Silmäni osuivat yhden päiväkodin ilmoitukseen ja laitoin ystävälläni viestiä, onko tämä se sinun tuleva päiväkoti!? Pitäisikö minunkin..?

Siinä sitten hetken viestiteltiin miten siistiä olisi jos oltaisiin työkavereita ja paikka, ympäristö ja esimies oli ihania kuulemma.

Perjantain työhaastattelun jälkeen olin onnellinen, innostunut ja helpottunut. Tulisitko sä meille töihin? Ja pääsisitkö kuinka nopealla aikataululla aloittamaan?

Todellakin halusin. Ja kahden viikon päästä minä olen taas ammattinimikkeeltäni lastenhoitaja.

Tuntuuko tämä askeleelta takaisin päin? Ei todellakaan. Vaan paluulta kotiin. Tulipa tämäkin kokeiltua ja todettua, että sosiaali- ja terveysala on minun juttuni.

Perjantaina vielä sain nykyisestä työstäni sähköpostin joka lisäsi helpostustani ja varmuuttani,  että valintani oli oikea ja johan riitti tämä kokeilu.

Joskus on mentävä kauas, että voi nähdä lähelle. Tämä oli muutos jota alunalkaen varmasti olisin tarvinnut,  vain erilaisen työympäristön ja ammatti olisi pysynyt samana. Mutta kun pääsin kauas, näin niin paljon paremmin ne hyvät sekä huonot asiat jotka hypyn tuntemattomaan sai aikaan.

Luontopäiväkoti. Ihan uusi päiväkoti joka vielä kasvaa kokoaan. Yksi parhaista ystävistäni työkaverina. Olen niin innoissani. Olen niin onnellinen.

Tämä oli tällainen kokeilu joka opetti minulle kaiken. Onneksi se on muutaman viikon päästä ohi. Vaikka lastenhoitajan työ kolmen pienen lapsen äitinä ottaa omansa, niin se myös antaa. Ja minä tarvitsen työn joka antaa minulle paljon. Minä tarvitsen sen fiiliksen työstäni, että minä kasvatan, autan ja hoivaan. Ja varhaiskasvatus on kyllä se minun juttuni. Ja vaikka itse sanonkin, niin minä olen siinä työssä kyllä hyvä.

Paluu takaisin, mutta sitten taas ei yhtään takaisin. Työympäristönä aika erilainen joka minulla oli ennen, vaikka itse työ on samaa. Luontoa, lapsia ja ihania työkavereita. Kuulostaa erittäin hyvälle.

Tähän minut on luotu ja tämä tuntuu nyt niin älyttömän hyvälle juuri nyt.