Lapsiperheiden korona ahdinko

Nenä vuotaa! Vuotaako se sittenkään vai johtuuko ulkoilmasta!? Nyt yksi yskäisi. Tuleeko toinen yskä vai oliko se vain kerran?

Ei saa tuoda sairasta lasta hoitoon. Tuothan vain terveen lapsen hoitoon. Ei flunssaoireista lasta hoitoon ja kylläpäs hoitoon kunhan on päiväkotikunnossa. Nuha ei kuulu oireisiin, kylläpäs kuuluu. Kaikki nuhanenät kotona.

Päiväkodit on auki, mutta pidä lapsesi kotona jos voit. Kaikilla kuitenkin on oikeus tulla päiväkotiin, mutta pidäthän silti lapsesi mahdollisuuksien mukaan kotona.

Koulut kiinni. Etäopetus. Ei kun koulut auki sittenkin kaikille 1-3 luokkalaisille MUTTA opetathan silti lastasi kotona jo mahdollista. 

Toiset ottaa palkatonta tai räpiköi etätöiden kanssa kotona samalla, kun lapset hyppii seinille. Kavereita ei saisi nyt nähdä ollenkaan edes ulkona ja sitten taas jossain oli ohje "koronakaverista" eli yksi kaveri jota voi nähdä.

Ei leffoja, ravintoloita tai kyläilyä. Ja samalla toisella puolella maata biletetään hiihtokeskuksissa ja jonotetaan uuteen kauppakeskukseen.

Aluksi mielikuva oli yhteisistä ihanista perhehetkistä karanteeniin aikana, mutta todellisuus on aivan toista. Aluksi mielikuva oli vitsikäs,  että nyt saadaan Suomen syntyvyys nousuun! Mutta todellisuudessa taitaa nousta vain erotilastot ja suklaan sekä viinin myynti. Hah. 

Aluksi ihmiset jakoivat ihania ideoita, tsemppejä ja jaxuhaleja toisilleen sosiaalisessa mediassa. Nyt rinnalle on noussut viha. Kytätään toisten karanteenikäyttäytymistä ja läyhätään somessa huonoista vanhemmista jotka ei pidä teinejään kurissa ja liian täysistä leikkipuistoista. Ahdistaa.

Ahdistaako enemmän itse korona vai ihmisten somekäyttäytyminen ja koko turhautuminen koko tilanteeseen?

Asioilla on puolensa. Silläkin on puolensa, että me huomenna aamulla taas heräämämme töihin ja viemme lapsemme hoitoon. Vaikka altistus ja pöpöt ahdistavat, niin he pääsevät leikkimään kavereidensa kanssa. En minä heitä sinne kavereiden takia veisi jos voisin olla kotona, mutta koitan keskittyä positiiviseen.

Ensin puhuttiin kahdesta viikkosta. Sitten 13.4. Mitä sitten tapahtuu? Koska pikkuhiljaa normaali elämä palaa? Syksyllä vasta? 

Perjantaina ärsytti ja turhautti oikein olan takaa. Olen toivonut koko ajan, että lasten päiväkodissa olisi vähän lapsia jotta he altistuisivat mahdollisiman vähän pöpöille, kun pakko heidät hoitoon viedä. Sitten tuli kysely lasten hoidontarpeesta ja korvatieto mahdollisesta päiväkotien yhdistämisestä. 

Onneksi vai "onneksi" lasten päiväkodissa on sen verran lapsia, että he saavat pysyä siellä. Otin toki kunnan palveluohjaajaan yhteyttä ja kysyin kunnan mielipidettä asiaan, kun eihän se näin voi mennä. Pöpöjen ja perheiden yhdistämistä, kun koko ajan puhutaan pienistä ihmisjoukoista ja sosiaalisten kontaktien välttämisestä.

Ymmärrän jos kyse olisi viidestä lapsesta tai henkilökunnan sairastumisesta, mutta näin nopeasti ja tässä vaiheessa asia haiskahti vain rahan tekemiseltä, koska poissaolevatkin lapset maksavat 50% hoitomaksuista. Lapsemme ovat siis yksityisellä hoidossa kunnan myöntämällä palvelusetelillä.

Tiedä sitten. Onneksi se ei tapahdu. Ja jos on tapahtumassa jossain kohtaa, niin olen juuri se vanhempi joka viimeiseen asti kyseenalaistaa ja vaatii hyviä syitä yhdistämiselle jos näin aikovat toimia. Ihana päiväkoti ja ihana henkilökunta ja eihän he näitä päätä vaan päätös tulee firman ylemmältä taholta. 

Elämme kovia ja turhauttavia aikoja. Vaikka toisaalta meidän arki on aika samanlaista kuin ennen tätäkin. Ehkä tämä on enemmän tälläistä henkistä raskautta ja ärsytystä. Yt neuvotteluita ja lomautuksia on paljon. Yritykset ovat ahdingossa ja kotitaloudetkin kärsivät. Koitan olla tyytyväinen siihen mitä on. Niin kauan kuin terveyttä ja töitä riittää, on kaikki hyvin.

Ja jos työt loppuu niin onneksi kuulun liittoon ja pieniä säästöjäkin jo löytyy. Ja jos terveys viedään, niin toivotaan että saisimme ne lievät oireet. 

Eletään päivä kerrallaan. Tänään nautitaan auringosta ja rauhallisesta sunnuntaista. Katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan. Ajattelin, että en kirjoita sanaakaan koronasta ennen kuin se on täällä, mutta eipähän tässä nyt paljon muuta päässä pyöri tällä hetkellä.