Tänään ensimmäistä kertaa tämä koti & työ asetelma tuntui epäreilulta

Minulta on joskus kysytty, että eikö tunnu epäreilulta ja oudolta viedä omat lapset hoitoon jotta pääsee hoitamaan toisten lapsia. Tähän mennessä ei ole tuntunut, koska äitiys ja varhaiskasvatus eroavat kuitenkin toisistaan paljon. Mutta tiedättekö, tänään syädemin muljahti, kun kiikutin lapseni hoitoon.

Minä vien lapseni pöpöpesään, jotta pääsen toiseen pöpöpesään. Hitto vie korona.

Tuntui kurjalta altistaa omat lapset pöpöille, koska töihin oli mentävä. Ei sen takia, että meillä olisi ollut kovinkaan paljon tänään lapsia töissä, mutta kesälomani tulee olemaan palkatonta JOTEN. Ei nyt ihan viikkoja ole mahdollista pitää tällä hetkellä palkatonta ja lapseni kotona.

Ja kun ei oikein tässä työssä etätyömahdollisuutta ole.

Oli jotenkin tosi ristiriitaista viedä lapsia kahteen eri yksikköön aamulla hoitoon ja mennä vielä itse kolmanteen yksikköön. Pöpöjen leviämistä kun pitäisi nyt välttää. Meidän kotimme pöpöt levisivät kolmeen eri paikkaan. Sitten saavumme kotiin ja saamme kotiimme kolmen eri yksikön pöpöt. Tuntuu tosi todennäköiseltä, että jossain kohtaa yksi kolmesta ykiköstä "saastuu" ja altistumme koronalle? Niinpä. Karanteenia odotellessa.

Ja siksikin oman palkattoman pitäminen tässä kohtaa arveluttaa. Koska nyt minulla kuitenkin on työ josta saan palkkaa joka päivä. Entä jos varhaiskasvatuksen tilanne muuttuu ja joudun palkattomalle kotiin moneksikin viikoksi?

Että niin. Kyllä tuntui tänään turhauttavalta tämä tilanne. Olisin mieluusti vähentänyt lasteni varhaiskasvattajien ja eskariopettajien kuormaa ja pitänyt heitä kotona. Ja samalla meidän perheen altistusta. Mutta raha on rahaa. Tässä nyt koitan kovin laskea ja pohtia, että onnistuisiko seuraavasta viikosta edes puolet tai jopa koko viikko kuitenkin olla lasten kanssa kotona.

Ja kun ensi viikolla tilanne voi jo olla aivan eri säfääreissä. Sekä koronan, että työpaikkani lapsiluvun kanssa. Että ehkä turha haaveilla palkattomastakaan. Tai sitten se on jo pakkolomaa.

Mutta olen kiitollinen. Niin kiitollinen siitä, että minulla on töitä johon mennä ja taloutemme on turvattu sekä minun, että mieheni puolesta. Nyt koitan parhaani mukaan keksiä tapoja auttaa pienyrittäijä ja muita joilla tilanne ei ole näin hyvä.

Ja Instagramiin eilen kirjoitin näin ;

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Oon tänään seurannut uutisointia silmä tarkkana ja odottanut päätöstä, että onko sitä huomenna työpäivä vai ei. Ja onhan se. Ensimmäiseksi toivon, että nämä linjaukset auttavat ahdinkoon ja pian koko ahdistava korona olisi jo historiaa. Sitten toiseksi mä toivon, että koronan jälkeen muistetaan nämä fiilikset, ajatukset, pelot ja ahdistukset siitä mitä käy, kun päiväkodit sulkeutuisi ja jos ja kun terveydenhuollon ammattilaiset sairastaisivat itse. Ja sitten delegoidaan se fiilis palkkaneuvotteluihin. Yhtään kenekään alaa ja ammattia vähättelemättä, ilman heitä ja meitä ei tämä maa pyöri. Joko tämän kamalan herätyksen jälkeen tajutaan nostaa palkkaus sille tasolle mitä työ ansaitsee. Nyt ei ole aika aloittaa palkkatappelua vaan puhaltaa yhteen hiileen, mutta pistäähän tämä miettimään näitä epäkohtia. Siellä he painaa oman terveytensä uhalla meidän muiden hyvinvoinnin ja terveyden eteen. He jos ketkä ansaitsevat kunnon korvauksen työstään❤ #ajatuksia#arkirealismi#päiväkoti#hoitaja#sairaanhoitaja

Henkilön Momlife / Family / Lifestyle (@tehtavanimikkeenablogi) jakama julkaisu Maalis 16, 2020 kello 11.52 PDT