Viikko varhaiskasvattajana, miltä tuntuu?

Niin vaan nopeasti meni ensimmäinen työviikko uudessa työpaikassa. Varhaiskasvatuksesta toimistohommiin ja toimistohommista varhaiskasvatukseen reilu parissa kuukaudessa. Miltä nyt tuntuu?

Siltä, että minä olen kotona. Kun vaihdoin toimistohommiin, niin heti parin viikon jälkeen tiesin, että se ei ollut minun juttuni. Ei tullut heti sellaista fiilistä, että vitsit mitä hommaa! Tätä minä haluan tehdä.

Nyt se tuli heti. Heti ensimmäisen päivän jälkeen tuli sellainen fiilis, että näin tämän pitikin mennä.

Olen vain koko viikon fiilistellyt työkavereideni kanssa, että vitsi mikä paikka! Ympäristönä aivan upea; uusi hirsitalo joka on todellakin tehty päiväkodiksi. Kaikki toimii just eikä melkein, kaikki on niin uutta. Hektisessä työympäristössä sillä tilalla on väliä enemmän kuin osaa ajatellakaan. Ensimmäisen viikon jälkeen olen aivan fiiliksissä sekä lapsista, että työkavereista. Kaikki ovat niin ihania! Oman työparini kanssa meillä synkkaa hyvin yhteen ja oikeastaan tuntuu - jos nyt viikon jälkeen jotain voin jo tulkita - että kaikki työkaverini ovat tosi samanhenkisiä kuin minä. Iloista, pirteää, lempeää, huumorintajuista ja ammattitaitoista porukkaa!

Toisaalta tilanne ei ole ollut ihan realistinen, koska päiväkoti on vasta tammikuussa auennut - ja osa rakennuksesta edelleen raksana - niin eihän lapsiryhmät ole sen kokoisia mitä ne tulevat olemaan. Minun oma ryhmäni on jo täynnä, mutta kuluneella viikolla ei ollut yhtään sellaista päivää, että kaikki olisi ollut paikalla.

Olen siis saanut pehmeän laskun, joka on aivan ihanaa. Olen saanut hieman rauhallisemmin luoda suhdetta minulle vieraisiin lapsiin, tutustua työympäritööni sekä työyhteisööni vähän paremmin, kun ei ole ollut niin hektistä.

Päiväkoti tulee kasvamaan tämän vuoden puolella vielä tosi paljon. Tavallaan rakennuksesta on vasta ehkä n. 1/4 käytössä, tai 1/3. Odotan innolla millaisia uusia lapsia ja työkavereita saan vielä elämääni.

On ollut hassua huomata, että olen työpäivän jälkeen paljon pirteämpi kuin toimistotyöpäivän jälkeen. Luulin ennen alanvaihtoa, että asia olisi päinvastoin. Mutta nyt olen huomannut, että minua ei todellakaan ole luotu istumatyöhön. On ollut ihanaa, kun olen päässyt liikkumaan ja ULKOILEMAAN työpäivän aikana.

Kyllä se vaan on todettava, että tämä on se minun juttuni. Varhaiskasvatus. Pienen ravistelun tarvitsin, että sen tajusin. Vaikka tulen tulevaisuudessa varmasdti olemaan väsynyt ja uupunut työpäivän jälkeen ja vaikka tulee niitä hektisiä päiviä, kun kaikki varhaiskasvatuksen epäkohdat vyöryvät päälle, niin tämä on se minun juttuni. Olen koko työurani tehnyt monikulttuurisessa päiväkodissa enkä ole oikeasti tajunnut miten paljon sillä on vaikutusta siihen arkeen.

Katsotaan mitä vuosi, kevät ja kesä tuo tullessaan. Mutta nyt olen niin onnellinen. Toisille työ on vain työtä, mutta minä haluan työn joka antaa enemmän kuin ottaa. Kaikesta kipuilusta, hektisistä ja unettomista vuosista ja kuormistuksesta huolimatta taitaa se varhaiskasvatus olla se minun juttuni.

Nyt on niin hyvä ja onnellinen olla. Töihin on ihana mennä ja sieltä lähden onnellisen kotiin. Koko viime viikon olen ollut joka päivä yhtä hymyä ja kiitollisuutta täynnä. Näin tämän piti mennä ja tänne elämän piti minut ohjata.