Ihan vain aamuisia ajatuksia ja kuulumisia

Mitä ensimmäinen ihminen sanoi kuussa kun näki luurangon siellä? Mitä kuuluu!

Ah hah haha..

Ajattelin kerrankin näpytellä näin aamutuimaan ajatusten virtaa. Ihan vain niitä pieniä arkisia kuulumisia.

Suurin juttu tässä nyt varmaan on se, että ei minua lomautetakaan. Ainakaan vielä. Ehkä toukokuussa, tosin toivon, että silloin lapsia on jo palanut sen verran päiväkotiin ettei lomautus ole enää ajankohtaista. Lapset olivat asiasta hieman pettyneet, kun olisivat halunneet pitää pientä lomaa kotona.

Arki tuntuu olevan aikamoista tylsyyttä, mutta kuitenkin kiirettä. Päiväkotiin, töihin, päiväkotiin, kotiin, kotihommia ja nukkumaan. Siinä se päivä menikin taas, maanantaista perjantaihin. Ainiin, jumppakin pitäisi suorittaa jossain  kohtaa!

Tai pitäisi on ehkä väärä sana, koska minä haluan tehdä sen. Odotan oikein, että pääsen kotijumppailemaan. Mutta sen ajoittaminen arkeen on välillä aika haastavaa. Luulisi, että kotona jumppaaminen on helppoa, mutta kolmen lapsen kanssa siinä on haasteensa ainakin silloin, kun mies on töissä. Varsinkin taapero osaa olla antamatta äidin jumpata jos sillä fiiliksellä on. Yleensä hyödynnän Pikku Kakkosen, mutta välillä emme ehdi kotiin niin aikaisin.

Voisin venyttää jumpan iltaan, mutta olen silloin niin väsynyt, että se jäisi. Olen  kuitenkin saanut hyvin toteutettua liikuntaa kotioloissa. Tälläkin viikolla 5 kertaa jo! Tänään vielä yläkroppa ja beba, huomenna ansaittu vapaapäivä! Olen niin hurahtanut tähän hommaan, että ai ettien että!
Parasta on se, että netti on täynnä 30 min-1 tunnin treenejä joita saa niin helposti tehtyä, kunhan jonkun raon arjesta siihen löytää.

Olen luullut, että meidän arki on tylsää vaikkakin ihanaa. Nyt se vasta oikeasti on tylsää, kun kaikki ylimääräinen on viety. Emme yleensä tee mitään ihmeellistä viikonloppuisin, mutta kuitenkin teemme. Nyt sen huomas, kun kaikki on viety hetkeksi pois. Ei pääse uimaan, ei lapsiperheille kylään ja istumaan iltaa, ei ulos syömään, ei elokuviin, ei salille,  ei kirppikselle. Ei mihinkään. Huomaan myös, että se vähäinen oma-aika on nyt ihan minimissä ja sen huomaa.

Hassua mitenpaljon tämä vaikuttaa, vaikka meidänkin arki on kuitenkin aika normaalia.

Toivottavasti nämä pian olisivat ohi. Pieniä toivon pilkahduksia uutisissa on antanut minulle toivoa, että oikeasti toukokuussa elämä hieman normalisoituu.

Punnitsin ja syötin erääseen sovellukseen viime viikolla muutamana päivänä syömäni ruoat ja huomasin miten todellakin minun on vaikea arvioida, että saisin tarpeeksi energiaa. Joka päivä jäi alle 2000 kcal, kun arkisin ei herkut enää ruokavalioon kuulu. Peruutin myös töissä työpaikkalounaani ja alan tekemään eväät. Vatsani on ollut jo pitkään vähän vähemmän kunnossa joten pieni ruokavaliotarkkailu tähän kohtaan on jees. En tiedä mikä siinä laitosruoassa saa vatsani möyrimään, mutta ainakin sipulit ja kaalisalaatteja sekä hiilareita on liikaa siinä ruoassa.

Tänään juhlimme hieman minun huomisia syntymäpäiviä. Syömme kakkua ja juomme skumppaa. Meidänhän piti alunperin lähteä laivalle tänään aikuisten kesken, mutta se nyt jostain syystä jäi. Heti sitten, kun tilanne raukeaa on aika juhlia isommin! Kaikki kissanristijäiset siinä sitten samalla!

Oi että miten odotan kesää. Aurinkoa, lämpöä ja normaalia elämää. Mustikanvarvuissa näkyy jo silmuja, pian puutkin alkaa vihertää. Muutamana päivänä on ollut tällä viikolla jo niin lämmin! Ei anneta tulevan viikon kylmyyden haitata, kyllä se kevät ja kesä sieltä tulee!