Minun piti tulla kirjoittamaan, että olen todistetusti terve. Kävin työhöntulotarkastuksessa ja siinä otettiin pieni verenkuva. Kaikki oli oikein hyvin vaikka vuosiin on mahtunut vähän liikaa herkkuja ja huonoa ruokaa. Ehkä tämä 27 vuoden ikä antaa vielä anteeksi.
No mutta. Enhän minä voi kutsua itseäni terveeksi, kun polveni kipuilevat ja kiusaavat TAAS kerran. Tuttu juttu läpi elämän, mutta erityisesti silloin kun pari kesää sitten suoritin sohvaperunan juoksukoulun. Melkein terve?
Olenkin ihmetellyt miten hyvin jalkani ovat kestäneet tämän treenaamiseen. Kyykytkin ovat sujuneet hyvin ja lihakset polven ympärillä ovat selkeästi vahvistuneet. Olen pystynyt juoksemaan paremmin ja täysin ilman kipuja. Toki ne välillä ovat tuntuneet treenin aikana, mutta vain niin jos olen ollut todella piipussa ja liikkeiden oikeaoppinen tekeminen on vähän kärsinyt. Kuitenkin niin, että kun treeni on ohi niin polvet ovat ok. Vaan sitten tuli maanantai, kun pyöräilin räntäsateessa töihin ja takaisin...
Olin pyöräillyt lauantaina sekä sunnuntaina. Sitten vielä maanantaina kiireellä ja tuskalla töihin ja takaisin. Siitäkös sitten polveni suuttuivat...
Ymmärrä kyllä. Satulani on kuulemma liian alhaalla, onhan se. Olen myös ollut maanantaina niin poikki pyöräillessäni, että polveni ja jalkani ovat varmasti menneet ja lonksuneet joka suuntaan. Kyllä te tiedätte mitä tarkoitan; kun polkee viimeisillä voimilla ylämäkeä ylös ja pyörä hädin tuskin liikkuu, niin se jalan liikerata ei ole kauhean sulava ja ergonominen.
Lauantaina minä tyhmä tein vielä pitkän kävelylenkin, kun polvi oli jo ihan ok. Tyhmä minä. Eilen ja edellispäivänä venyttelin kunnolla sekä reidet, että pakarat ja polvi on kyllä ollut paljon parempi. Tämä viikko menee siis treenatessa vain ylävartaloa, keskivartalo ja ehkä vähän kumpparilla peppua. Kyykyt saa nyt jäädä hetkeksi ja juokseminen. Yleensä tässä ei onneksi kauan mene.
Ei polveni nimittäin kovin kipeät ole. Sellaista pientä suremista rasituksen jälkeen ja kyykystä noustaessa saattaa vähän vihlaista. Kyykkäily ja päiväkotityö kuuluvat yhteen, mutta olen yrittänyt nyt vähän säästellä polviani töissä. Ja selkeästi on auttanut! Kyllä tämä tästä, onhan tämä tuttua aikaisemmilta kerroilta eikä kipu ole onneksi vielä edes sellainen mitä se juoksukoulun aikana oli.
Mutta harmittahan tämä, kun innostuin niin tekemään niin kroppa estää. Toki tämä on ehkä hyvä muistutus taas siitä, että ethän Laura tee liian täysillä? Ja voinhan normaalisti tehdä muita kehon lihaksia ja jättää jalat vaan levolle. Lämmittely vaan on kotona vähän haastavaa ilman pomppuja ja hyppyjä.
Kyselin Instagramin puolella vinkkejä asiaan ja Turun alueen fyssareista. Jos tästä kipuilusta olisi mahdollista päästä eroon niin todellakin kokeilen kaikkea! Toisaalta sain niin hyviä vinkkejä, että kuka mitään ammattilaista tarvitsee kun on instagram, hah. Vitsi vitsi.
Enhän minä voi tietää johtuuko kipu jalan virheasennosta, vääränlaisista kengistä, huonoista lihkasista vai lihasjumista. Tai jostain muusta. Ammattilaiselle siis!
Ja ehkä nyt pidän tämän ideologian, että treeniä ja urheilua vain joka toinen päivä, jotta kroppa pysyy perässä. Tarkoitus kun on saavuttaa hyvinvointi, ei burnoutti tai itsensä rikkominen.
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3