Tänään meillä on hyviä uutisia! Meidän kuulumisia

Muistatteko vuosien takaa sellaisen laulun jossa laulettiin jotain tänään meillä on hyviä uutisia. Ei enää kaukaisia katastrofeja. Muistan hämärästi, mutta jotain tuollaista siinä laulettiin. Laulu on soinut sattuneista syistä lähipäivinä paljon päässäni.

Elämä alkaa pikkuhiljaa palaamaan normaaliksi. Oikeastaan se on jo aika normaalia. Korona uutiset ja sellainen hysteerinen vouhotus on vähentynyt paljon eikä se pyöri mielessä kovinkaan usein enää. Arkisin kyllä, kun se on enemmän läsnä. Päiväkodit aloittivat normaalin toimintansa ja...

Ei kun hei!! Nehän ovat toimineetkin normaalisti koko tämän ajan. Uutisointi on kieltämättä ollut aika hämäävää, kun siellä me ollaan kuitenkin oltu koko tämä aika. Nyt kuitenkin lapsimäärät kasvoivat ja ohjeistuksia tuli lisää sekä meillä töissä, että lasteni päiväkodissa. Kaikista en ole ihan samaa mieltä..

Kuten siitä, että keskimmäisen lapseni ryhmä lopetti kokonaan päiväunet sekä lepäämisen, koska sänkyjä ei kuulemma saada tarpeeksi kauas toisistaan nukkarissa. Sitten he kuitenkin viettävät paljon aikaa tietysti yhdessä samoissa tiloissa, ovat vierekkäin ja koskevat samoihin leluihin. On pikkaisen väsynyt ollut meidän 4-vuotias arkisin! Valitettava tilanne, mutta eihän tälle nyt mitään voi.

Meidän lapset saa lomailla heinäkuun miehen kanssa, itse vietän viikon palkatonta jossain kohtaa heinäkuuta. Minulle ehti kertyä kaksi lomapäivää, johan tässä pääsee arjesta irti! Oikeastaan se ei haittaa ollenkaan, olen niin työn imussa ja siitä edelleen niin innoissaan, että en osaa vielä kaivata lomaa.

Valmistaudumme täällä pikkuhiljaa eskarin loppumiseen ja syksy käy jo usein mielessä. Mitä tulevan ykkösluokkalaisen kanssa pitää harjoitella? Ainakin yksin olemista ja puhelimen käyttöä. Ja ensin se ensimmäinen puhelin pitäisi ostaa! Saa vinkata hyvistä ekoista luureista!

Minun polveni on taas melkein kunnossa. Eilen töissä se ei vihlaissut enää kertaakaan, vaikka en muistanut sitä varoa. Aamulla ne olivat taas vähän kankeat, mutta kyllä ne tästä taas vetristyy. Pääsen lääkärin kautta fyssarille muutaman viikon päästä joten katsotaan ollaanko pian viisaampia ja tietäisin mistä kivut aiheutuvat. Toivon, että ryhmäliikuntatunteja alettaisiin taas pitämään kesäkuussa, kaipaan niitä jo kovin! Kyllähän tämä kuntoilu kotonakin sujuu mainiosti, mutta sen ohessa oma aika ei ole ihan sitä mitä tunnille mentäessä.

Meille oikeasti ei kuulu mitään ihmeellistä. Hieman suppeampi ja erilainen arki on jo niin normi, ettei viikonloppuihin osaa ajatella muutakaan. Kova hinku olisi istumaan iltaa ystävien kanssa, treffeille miehen kanssa ja lasten kanssa vaikka uimahalliin. Mutta eiköhän se tästä. Onneksi vihdoin näyttää siltä, että lämpö on pikkuhiljaa täällä ja kesä oikeasti alkaa.

Aika on mennyt niin nopeasti. Juuri vasta oli maaliskuu ja aloitin uudet työni sekä treenaamisen. Nyt on jo melkein kesäkuu, habaa löytyy sekä intoa työtäni kohtaan.

Kaikki on jollain tavalla niin arkista, tavallista, rutiininomaista ja onnellista juuri nyt. Onhan niitä haasteita. Onhan niitä riitoja. Mutta nehän ovat vain osa arkea.

Korona-arki on jo niin arkea, että ei tässä meinaa muistaa koko Koronaa enää. Ja onhan tässä hyvä puoli; en muista kevättä jolloin lapseni olisivat sairastaneet näin vähän. En muista kevättä jolloin päiväkodissa olisi liikkunut näin vähän nuhakuumeita.

Toivottavasti nämä tavat jää elämään myös ensi flunssakautena, vaikka Koronaa ei enää olisi. Minä pelkäsin etten pääse ollenkaan töihin korona aikana, koska aina jonkun nenä kotona vähän vuotaa. Kolme lasta kun on. Mutta selkeästi nämä käytännöt on auttanut myös muiden tautien leviämiseen, mahtavaa!!

Täällä paistaa jo taivaan täydeltä aurinko ja minä vähän lupailin lapsille, että lähdettäisiin metsään retkelle. Ihanaa viikonloppua!