Ihania muutoksia meidän arkeen!

Ajattelin tässä jaaritella ja alustaa vähän asiaa, mutta mitäpä sitä panttaamaan. Miehellä alkoi kesäloma ja sen jälkeen hän lähtee uusiin töihin. Nyt varmaan ihmettelette, että mitäs ihmeellistä siinä on?

No siinä on sellainen ihmeellinen ja ihana asia, että ne eivät ole vuorotöitä!

Olen oikeastaan koko meidän suhteen ja lapsiperhearjen ajan hoitanut suurimman osan joka toinen viikko yksin. Vaikka meidän perheen isin työ ei koskaan ole vienyt kauas, niin iltavuoroviikon aikataulut eivät ole oikein sopineet lapsiperheen rytmiin. Hän on saattanut tulla töistä pari tuntia ennen kuin minä lähden töihin ja tytöt hoitoon ja taas itse lähtenyt minun työpäiväni aikana töihin.

Tämä siis tarkoitti sitä, että joka toinen viikko emme oikeastaan nähneet arkisin ollenkaan. Karkeasti sanottuna hän menetti melkein puolet lastensa arjesta. 

Tämä on niin ihana muutos meidän arkeen, vaikka varmasti edelleen aika ajoin se tarkoittaa pitkää päivää ja minun vetovastuutani päiväkoti- ja kouluhommista. Mutta senpä takia minä sitä lyhyempää työaikaa aloinkin tekemään!

Koska tämä kuitenkin tarkoittaa myös sitä, että minä en enää joudu hoitamaan työpäivän jälkeen kaikkea yksin. En joudu laittamaan lapsia yksin nukkumaan enkä joudu itse menemään nukkumaan yksin. Minun on helpompi harrastaa iltaisin, mieheni voi aloittaa jonkun harrastuksen ja lasten tulevat harrastukset hoituu helpommin, kun kuskaajia onkin kaksi.

Niin ihana muutos!

Toki tämä myös hivenen vaikuttaa meidän talouteen, kun vuorotyön rahalliset edut jää saamatta. Mutta aika on nyt tärkeämpää. Pudotus ei onneksi pitäisi olla kovin suuri ja kyllä meillä sitten on jotain mistä nipistää. Pihistä luonteestani huolimatta on asioita joissa olemme hyvinkin leväperäisi ja tuhlaavaisia. Ja toisaalta taas vuosien äitiysloma- ja hoitovapaarumba on opettanut pärjäämään aika pienelläkin. Ja sitten taas minä ajattelen myös asian näin; vuosien jälkeen voisi olla minun vuoroni tehdä vähän enemmän töitä. Minulla kun on nämä somekanavani sekä lähihoitajan koulutukseni. 

En osaa vielä kuvitella tätä muutosta kunnolla, kun arki alkaa vasta viikkojen päästä. Luulen, että tämä tekee meidän parisuhteelle todella hyvää. Toki aluksi voi pukata pientä kriisiä, kun emme ole tottuneet näkemään niin paljon,  hah. Harjoitellaan onneksi sitä yhdessä oloa muutaman viikon kesäloman aikana.

Seitsemän vuotta sitä kesti. Ei se kamalaa ollut, kun ei mihinkään muuhun ollut tottunut. Ja minä sain hänet kuitenkin aina yöksi kotiin. Mutta kieltämättä hypin nyt ilosta, kun mietin, että meitä on kaksi jotka kantaa karkaavan taaperon takaisin sänkyyn. Kaksi jotka vuorotellen voivat lukea iltasatuja. Kaksi jotka kokkaavat päivällistä ja kaksi jotka valvovat lasten unta. Minä saan lähteä iltaisin lenkille tai salille, koska kotona on toinen aikuinen. Iltaisin saa käpertyä toisen kainaloon sohvalle katsomaan yhteistä sarjaa joka ainut ilta.

Aika mahtavaa hei!!!