Hyvästi lyhenetty työviikko

Ompa otsikointi aina niin vaikeaa ja nytkin tuli vähän dramaattinen otsikko. Toisaalta taas; nämä ovat niitä suuriapieniä muutoksia meidän arjessa. No kuitenkin, mennäänkö jo asiaan sitten taas? Tässä kello kuuden jälkeen aamulla aamukahvi kädessä ei ihan terävimmältä tunnu ja ajatus ja sanat ei aina kohtaa, hah.

Muistatte varmaan miten kerroin täällä blogin puolella miten alan tekemään lyhennettyä työaikaa? Muistatte myös varmaan, että mieheni vaihtoi työpaikkaa juuri hetki sitten ja kirjoitin postauksessa, että ehkä on nyt minun aikana tehdä vähän enemmän töitä, kun hänen palkkansa inan verran tippuu ja hän on enemmän lasten kanssa kotona. 

No se aika tulikin sitten jo nyt. Se tuntuu oikeastaan tosi ihanalta. Alan tekemään taas täyttä viikkoa heti ensi viikolla.

Suurin syy ei kuitenkaan ole se raha, vaikka painaahan se vaakakupissa paljon. Kiitos runsaiden veronpalautusten meidän syksy olisi turvattu todella hyvin paljon pienemmilläkin tuloilla. Suurin syy on se, että meidän esikoinen meneekin nyt sitten iltapäiväkerhoon koulun jälkeen. Ja sen välttäminenhän oli se syy miksi kuuden tunnin työpäiviä halusin.

Tajusin nimittäin, että on päiviä, kun hän pääsee kahdeltatoista koulusta ja minä olen vasta puoli neljä kotona. Kolme ja puoli tuntia on aivan liian pitkä aika meidän herkälle ja hivenen aralle tytölle heti ensimmäisellä luokalla. Se on myös liian pitkä aika tälle herkälle äidille ajatella oman lapsen olevan ihan yksin täällä, kun hän on vielä kuitenkin niin pieni. 

Ensiksi ajattelimme, että no jos katsotaan nyt ensin. Pari kuukautta lyhyttä työaikaa ja iltapäiväkerhoa, jos se siitä lähtee ja pian hän on kotona yksin kuin vettä vaan. Miehen työpaikanvaihdoksen jälkeen hän on kuitenkin paljon kotona jo 3-4 aikaan iltapäivällä, joten minun ei todellakaan ole järkeä tehdä lyhyttä päivää, kun olisimme samaan aikaan kotona sitten. Menot vain kasvaisivat ja tulot pienenisivät. Ei järkeä.

Ja kieltämättä ajatus tuntuu aivan ihanalta. Seitsemän vuoden jälkeen me oikeasti jaamme tämän arjen ihan tasan. Täydellä työajalla se on nimittäin usein myös mies joka hoitaa lapset päiväkodista kotiin,  ruokkii ja pistää pyykit koneeseen ennen kuin minä tulen kotiin. 

Minua myös helpotti tämä päätös enemmän kuin olisin osannut kuvitella. Helpottavaa ajatella, että meidän ekaluokkalainen ei olekaan niin paljon yksin. Tajusin nimittäin vasta hetki sitten, että lyhyelläkin työajallani hän olisi tunteja yksin kotona joka päivä. Se olisi aika karu pudotus sekä minulle, että hänelle,  kun esikoiluun tottuminenkin vei muutaman kuukauden.

Kaiken lisäksi tajusin sen, että minä en edes kysynyt häneltä haluaako hän iltapäiväkerhoon vai olla yksin kotona. Tein vain päätöksen hänen puolestaan. Ja nyt kun kysyin, hän ehdottomasti päätti, että menee mieluusti ippetoimintaan mukaan. Ei ehkä ihan joka päivä sitten, kun kotona olo sujuu, mutta joskus. 

Hienoahan se olisi tehdä kuuden tunnin työpäivää ja pitää ippetoiminta myös. Mutta 120 euron kuukausimaksu ippestä yhdistettynä minun huonompaan kuukausipalkkaan ei ihan toimi yhdessä. Tai varmaan toimisi, mutta ei niin stressitömästi, että se olisi sen arvoista. 

Ja on tässä sekin puoli, että minä rakastan työtäni eli ei tunnu yhtään kurjalta viettää töissä enemmän aikaa! 

Että näin meni tämä kuuden tunnin työpäivä. Lyhyeksi jäi tämä kokeilu! Mukavaahan se oli, mutta valitettavasti raha puhuu tässä elämässä myös aika kovaa ja on tehtävä välillä valintoja. Ensin valitsin ajan, mutta nyt mies sai enemmän aikaa ja voinkin valita sen rahan!

P.s Olenko ainut jonka mielestä ippekerhon kuukausimaksu on aivan kohtuuttoman suuri!? Varsinkin verrattuna siihen, että eskarilaisen hoito maksoi 29 euroa kuukaudessa...Maksu on myös aina sama, on sitten tarvetta tunnille tai neljälle koulun jälkeen. Olen jotenkin ajatellut, että ippetoiminta kuuluu kouluun ja on näin ollen maksutonta. Tämä maksun suuruus voi asettaa lapset eriarvoiseen asemaan hyvin helposti. 120 euroa on paljon varsinkin jos perheessä on myös hoitomaksut ja muut maksettavana. Ilmeisesti kyllä onneksk maksuun saa hakea apua tai vapautusta ! Mutta ihan näin kahden keskipalkkaisen aikuisenkin tuloilla tuo summa jo tuntuu kovastikin kuukausimaksuissa.