Työmatkani kestää 10 minuuttia. Sen aikana esikoisemme oli ehtinyt soittamaan kaksi kertaa ja oli jättänyt ainakin kolme ääniviestiä. Oletin, että talo oli vähintäänkin tulessa, ku hän jäi yksin kotiin.
En äiti löytänyt margariinia joten otin oivariinia.
Tänään meillä alkaa koulutie - nyyhkis - ja kyselinkin instagramin puolella millaisia sääntöjä teillä on ollut ykkösluokkalaisten kanssa jotka ovat kotona yksin. Meillä yksinolo ajoittuu alussa vain aamuihin ja toivon, että silloin ei niin ehdi katastrofeja tapahtumaan, hah. Mutta oli kellon aika mikä tahansa, niin aina sattuu ja tapahtuu.
Mutta tässä muutama oikein hyvä sääntö jotka tulivat esille instagramissani sääntöjä kysellessäni! On nämä niin isoja pieniä lapsia jo, nyyhkis taas!
Vanhemmilta aina lupa pelaamiseen tai tv:n katseluun. Ja aina ennen tätä läksyt pitää olla tehtynä!
Lupa vanhemmilta lähteä kaverille tai kutsua kaveri kylään.
Ulko-ovea EI avata kenellekään tuntemattomalle. Tämä erityisesti kaupungissa ja kerrostalossa, mutta meilläkin otettiin tämä käyttöön!
Koulusta suoraan kotiin ja tuttua koulutietä.
Ei kenenkään kyytiin koulumatkalla ja aina viestiä tai soittoa jos myöhästyy sovitusta aikataulusta.
Vanhemman täytyy tietää missä olet. Koulussa, kotona tai kaverilla. Paikannusviestit kun pääsee perille siis!
Mikroa, uunia tai hellaa ei saa käyttää välipalan valmistukseen. Osalla oli mikro käytössä, mutta minä nään mielikuvat kipinöivästä haarukasta tai 10 minuutin savuttavasta kuumennusajasta. Jollet sinä vielä nähnyt tätä mielikuvaa, niin ole hyvä. Mikropannaan! Hah.
Istu sohvalla, lue kirjaa, äläkä liiku mihinkään. Tämä oli paras ja kaikkein toimivin vinkki katastrofien välttelyyn. Hahahahhaaa.
Vitsihän se oli, mutta ainakin meikäläisen mielikuvituksessa kaikki on mahdollista ja varmasti meillä tapahtuvaa vielä jonain päivänä.
Tunnin päästä hän astuu koulutielle. Onneksi mies hoitaa meillä kouluun saattamisen nimittäin voi olla, että minun itkustani ei tulisi loppua. Tsemppiä teille, meille ja heille joita tämä asia koskettaa. Kai tähän kontrollin ja valvonnan höllentämiseen tottuu ajan kanssa.
Ennen hän oli koko ajan valvovan silmän alla. Nyt ei ole enää. Koulutielle laskeminen tuntuu vähintään maailmanympärysmatkalle lähettämiseltä, hah. 700 metriä kotoa tai 7000 kilometriä. Yhtä riipaiseva tunne väitän.
Montaa asiaa voi myös harjoitella ja moneen asiaan luottaa.
VastaaPoistaMielestäni on turha luoda lapselle mielikuvaa vaarallisesta kodista tai uhkaavasta maailmasta.
Mikron turvallisen käytön kyllä opettelee lapsen kanssa parissa päivässä. Pian kasvaa myös luotto siihen, että minä osaan, pärjään ja selviän monesta.
Skidikantti on jo vanha ”ohjelma”, mutta kannattaa ammattilaisenakin lukea läpi. Siellä on tähänkin päivään monta toimivaa ajatusta.
Hei kiitos, täytyy ehdottomasti tutustua tuohon skidikanttiin! Ja olen kyllä samaa mieltä, turha liian paljon hössöttää ja luoda stressiä lapselle!
Poista