Se on vain nahkaa

Mulla on kauan ollut nämä kuvat galleriassa odottamassa postausta johon ne liittäisin. Kuvat olen julkaissut jo Instagramin puolella, mutta olen odottanut inspiraatiota postauksen kirjoittamiselle.

Haluaisin jakaa postauksessani jotain jonka avulla sinä pystyisit hyväksymään itsesi paremmin sellaisena kuin olet. Mutta todellisuudessa minulla ei ole kovasti vinkkejä sinulle antaa. 

Kun en oikein tiedä miten olen itse tähän pisteeseen päässyt. Pisteeseen jossa ajattelen, että se on vain nahkaa. 

Ehkä se on se kasvatus. Ehkä se etten ole kovinkaan ulkonäkökeskeinen ihminen. Ehkä se, että liikunnan lisäämisen myötä olen niin onnellinen, että se sisäinen hyvä olo heijastuu myös ulospäin. Ehkä kaikki nämä. Tai kyllä kaikki nämä.

Ja varmasti paljon muutakin.

Se voi olla pitkä tie, mutta todellakin sen arvoinen. Kehu ja katso itseäsi silmillä joilla muita katsot. Kun menet seuraavaksi peilin eteen, niin moittimisen sijaan sano itsellesi jotain kaunista. 

Itsensä hyväksyminen ja rakastaminen on tärkeä taito. Suuri palanen onnellisuutta. Kun ensin opit sen itse, niin se on helppo siirtää eteenpäin. Mä mietin usein huonoina päivinä, että olenko minä vanhana tyytyväinen enemmän siihen, että näytin joltain miltä halusin vai siihen, että olin onnellinen? Niiden ei tarvitse sulkea toisiaan pois ja onnea saa tavoitella myös unelmakropan kautta, mutta uskallan väittää, että muutosprjoketeissa se sisäinen työ on suuressa roolissa, kun punnitaan onnellisuutta muutoksen onnistuessa. Olenko jälkeen kuvassa onnellisempi sen takia, että voin paremmin vai sen takia, että näytän erilaiselta?

Osaisinko olla onnellinen juuri nyt tässä hetkessä, kun näen peilistä miten hyvä ja ihana olen? Minun mielikuva unelmakropasta oli nuorena aikuisena hyvin erilainen tämänhetkiseen kroppaani verrattuna. Mutta koen tällä hetkellä eläväni unelmakropassani siitä huolimatta.

Se on ihana. Se on pehmeä. Vahva. Jaksava. Se o  kantanut maailmaan kolme upeaa lasta ja se on terve. Siinä on arpia ja suonikohjuja muistoina upeasta matkasta kohti äitiyttä ja aikuisuutta. 

Kohtele itseäsi niin kuin haluat lapsesi kohtelevan itseään. Kohtele itseäsi niin kuin haluat muiden sinua kohtelevan. Sano itsellesi asioita joita sanoisit rakkaillesi.

Ja lopuksi vielä yksi hyvä mietelause johon törmäsin Pinterestissä; Älä kuntoile siksi, että haluaisit muuttaa kehoasi. Vaan siksi, että rakastat sitä. 

Muutosta saa tavoitella, mutta minulle se suurin motivaatio liikkumiseen sekä itsensä rakastamiseen on se fiilis. Se fiilis, kun voi hyvin. Sisäisesti ja ulkoisesti. Mä olin onnellinen ennen, olen onnellinen nyt. Onni ei saisi olla kiinni kiloista,  arvista tai löysästä nahasta.

Kukaan ei kuolinvuoteella laske arpiaan tai mieti vaatekokoaan oliko se oikea. Silloin varmasti mietitään elettyä elämää ja niitä onnen hetkiä. Ei ulkonäköä. 

Se on vain nahkaa. Ihana osa ihanaa sinua!