Vihanhallintakurssi osa 1; siivoa lapsiperheen koti

Olen tässä miettinyt, että vanhemmuudessa on monta jatkojalostettavaa bisnesideaa. Yksi niistä on vihanhallintakurssin ohjaaminen. Ilmainen bisnesidea ja jos itse olet vanhempi, niin kurssi ilmaiseksi on toteutettavissa käden käänteessä myös siellä sinun kodissasi.

Tervetuloa kurssileni. Maksun voi suorittaa suklaana, bissenä tai lastenhoitona.

Vihanhallintakurssin ensimmäinen osa on helppo toteuttaa ja meille saa tulla toteuttamaan sen ihan koska vain. Ensimmäienen osa on nimittäin se, että siivoat lapsieperheen kodin.

Vihan hikikarpalot tulevat esiin kyllä siinä erinäisiä kasoja raivatessa. Kun taloon syntyy lapsia, niin kaupanpäällisinä synnäriltä saakka saa kasoja. Vaippakasoja, pyykkikasoja, hiekkakasoja, lelukasoja, epämääräisten rojujen kasa ja lapsikasa. Kasoja, kasoja ja vielä kerran kasoja jokaisessa talon nurkassa. MUTTA kasoista huolimatta suurin viha tulee siinä kohtaa, kun työ on valmis. Tai oikeastaan 5 minuutin päästä siitä. Nimittäin max viisi minsaa ja kämppä on samassa kunnossa kuin aloittaessasi kasojen hävitys urakkaa. Jos siinä ei nouse raivo, niin olet tällä vihanhallintakurssilla aivan turhaan.

Ei mutta oikeasti. Meinasi tämän mutsin kumppi mennä tänään nurin. Ahdisti tämä vietävä kasojen vallankumous niin että meinasi itku tulla. Mistä helvetistä tämä kaikki tavara eksyy tännne kämppään!? MISTÄ NÄITÄ KASOJA OIKEIN TULEE!?

Siivouspäivinä kasat katoaa, mutta kas kummaa. Heti huomenna ne taas valtaa jokaisen vapaan tason, nurkan ja huonekalun alusen. En_kestä_enää.

En ole mikään maailman siistein ja järjestelmällisin ihminen, mutta liika on minullekin liikaa. Ja niin käy aika usein nykypäivänä. Toisaalta ihan oma moka. En jaksa itsekään arkisin panostaa siivoukseen, koska haluan treenata ja olla myös lasten kanssa. En myöskään jaksa vaatia lapsia joka ilta korjaamaan lelujaan, myönnetään. Että ehkä ihan oma moka.

TAI sitten treenaan itseäni alitajuisesti johonkin vihanhallintakurssin maailmaanmestaruuteen tai siihen, että kaatopaikka kaatuu kotini päälle ja voin kuitenkin elää ihan normaalia elämää siitä huolimatta. Ehkä tällä kaaoksella on jokin suurempi tarkoitus jota en vielä tiedä. Jokin koronarokotteen kaltainen maailmanpelastus idea joka lähtee tästä kaaoksensietokyvystäni. Ken tietää hei!

Tai sitten vaan olen itsekin yhtä kaaosta koko muija eikä omena kauas puusta putoa. Elämässäni on yksi asia järjestyksessä aina ja tämäkin lause taitaa olla valhe. Ei sellaista asiaa ole

Voihan kaaos ja ikuinen siivoaminen. Tänään olen saanut siitä tarpeekseni ja huomenna tulen silmälaput päässä kotiin jotten nää tätä sotkua tai hyvää yritystä taltuttaa sitä. 

Voitte kenties arvata, että alla oleva kuva ei ole ihan ajankohtainen tällä hetkellä, hah.