ELÄMÄNI ON KRIISISSÄ!

Onpas raflaasa otsikko. Mutta niin nyt itseni diagnosoin, että kriisissä ollaan.

Naapurit myivät oman talonsa hetki sitten. Talo meni kaupaksi ennen ensimmäistä näyttöä. Pitäisikö meidänkin myydä, ilmeiseti olisi mahikset saada voittoa. Ostetaan joku edullinen kerrostalo- tai rivitaloasunto ja kesämökki. JOO KESÄMÖKKI! Jostain ihan keskeltä korpea luonnonrauhasta. Vai sittenkin koti jostain korvesta, kaksi kärpästä yhdellä iskulla? Vanhat lautalattiat, vähän remonttia. Äh, varpaat jäätyy talvella koko ajan. Uusi koti on paljon kivempi enkä saisi tätä asuinaluetta ja naapureita muutettua mukanani. Mitä lapsetkin sanoisivat...Vaiko sittenkin?

Eikun nyt keksin. Asuntovaunu. Tai asuntoauto. Sen kanssa luonnon helmaan koska vain ja hivenen edullisemmin! Myydään miehen kalliimpi auto pois, ostetaan kaksi prutkua tilalle ja asuntoauto. Minä voin ajella prutkulla, mies saa minun vähän vähemmän prutkuni. Ei kun ai niin, minä vihaan epävakaita autoja. Puhjennut rengaskin saa minut stressin partaalle. 

Ostaisinko jonkun nettivalmennuksen? Ruokavalion?  Hei miksipä ei! Olisi mielenkiintoista nähdä mihin tämä muija pystyy! Vai pystyykö. Minulla on kyllä aikamoinen ruokavalio jo ennestään, mutta voisin sanoa olevani dietillä. Ja tuloksia syntyisi! Elämäni eka dietti, pitäisikö kokeilla? Ei kun ainiin. En minä sellaisesta tykkäisi ja mitä minä sillä tekisin? Osaan syödä ilman ohjeita ihan terveellisesti, liikun hyvin enkä joudu tällä tavalla luopumaan herkuista.

Keväällä olisi haku sosionomiksi. Pitäisikö hakea? Jos tuurilla pääsisi ekalla kerralla sisään, niin koulunhan voisi aloittaa pienin askelin. Tai entäpä joku somekurssi? Markkinointikurssi? Valokuvauskurssi? JOTAIN! Kolme lasta ja kaksi työtä riittää ainakin nyt hetkeksi, ihan oikeasti Laura.

Entäpä jos vielä yksi laps...EI PERKELE! EI, EI JA EI!

Olen kriisissä. Hullu. Kajahtanut. Ihan sama. MIKÄ MINUA VAIVAA!?

Olen pohtinut tällaisia asioita lähiviikkoina ja lähikuukausina todella paljon ja tiedän mikä minua vaivaa. Muutoksia, kaipaan muutoksia! Tai siis en kaipaa, mutta kun olen niihin jotenkin niin tottunut lähivuosina. Kolme lasta, uusi työpaikka. Ja taas uusi työpaikka. Muutto uuteen omakotitaloon. Lapsia, lapsia ja lapsia. 

Ja nyt. Nyt on rauhallista.

Ja nautin tästä. Nautin todella tästä seesteisestä ajanjaksosta elämässäni. Mutta jollain tavalla mielen ja kropan on vaikea rauhoittua, kun ei ole lähimailla mitään muutoksia tai prjokteja. Ja kun sanotaan vielä näin, että kolmen lapsen, kahden työn ja aktiivisen saliharrastamisen jälkeen aikaa ei todella jää tuhlattavaksi. Ei aikaa eikä oikeasti jaksamista. 

Ehkä nämä on niitä niin kutsuttuja haaveita. Tulevaisuuden suunnitelmia ja leikittelemistä sillä ajatuksella, että entäpä jos vielä joskus.

Muuta kriisiä ja kuumetta ei ole kuin koira. Koira kriisi ja koira kuume. Kamala kuume, mutta kaksi allergista vanhempaa samassa taloudessa. Mahdoton yhtälö? Ei ehkä, mutta ainakin hankala. Ehkä haave vielä joskus muuttuu todeksi, aika näyttää. Olisihan se nyt ihanaa. Melkein vitsillä heitin, että koiravauva tai vauvavauva, mutta jälkimmäinen on kyllä niin poissa listalta, hah. En sano etteikö ikinä, koska silloin varmasti olen raskaana ensi viikolla. Sanon, että ei nyt ainakaan lähitulevaisuudessa, ei ehkä koskaan. 

Lasta siis. Kaikki muut kriisilistalla ovat kyllä ehkä ihan mahdollisia vielä joskus. Paitsi dietti, hah haa. Terveisin syön samalla pizzaa, kun tätä kirjoitan.