Lasten kaverisynttärit käy kalliiksi

Kun perheessä on kolme lasta ja kaksi ihan tavallista duunari vanhempaa asuntolainoineen, niin rikastumista ei tarvitse pelätä. Kyllä pieni puskuri on saatu kerättyä ja varainsiirtoveroon kerran tuhlattuakin, mutta mitään kesämökkejä tai thaimaanmatkoja ei ihan hetkessä tässä elämäntilanteessa saa säästettyä. Vauvavuotta useat pitävät kalliina ja vauvahankintoja hintavina, mutta itse en ainakaan ole osannut edes ajatella miten paljon todellisuudessa vauvavuoden jälkeen lapset alkavat kuluttamaan rahaa. Vaikka kuinka pihistelisi, ostaisi käytettynä ja tarjouksista, niin kyllä vaan rahaa uppoaa.

Jo pelkästään lastemme päivähoitomaksut syövät ison summan kuukaudessa. Päivähoitomaksu on kuitenkin sellainen kulu johon varmasti jokainen vanhempi osaa ainakin ajatustasolla varautua, kun lapsia syntyy perheeseen. Sitten on kuitenkin kasa "piilokuluja" joita minä en osannut yhtään ajatella. Ja yksi niistä on lasten kaverisynttärit. 

Ja nyt en puhu niistä omien lasten kaverisynttäreistä, vaan heidän kavereiden. Nekin voivat kuukausittain nimittäin viedä aika ison summan rahaa.

Meille on tässä marraskuun aikana osunut muistaakseni kolmet - vai peräti neljät! - kaverisynttärit. Kun pieninkin tuosta vielä vuoden verran kasvaa, niin alkaa hänellekin kutsuja tulla. Ja kun jokaisen kaverin syntymäpäiville viedään jokin lahja.

Olen aina ajatellut, että kaverisynttäreiden lahjabudjetti on 10-20 euroa, vähän riippuu lahjasta. Esimerkiksi eilisten kaverisynttäreiden budjetti meni vähän yli, mutta kerrankin lahja oli sellainen helppoja fiksu ostettava jonka ykkönen osasi valita itse ja tiesi ystävänsä toivoneen sitä. Mutta jos vaikka ajattelisi kaverisynttärilahjan maksavan keskimäärin 15 euroa, niin se kertaa neljä. 60 euroa kuukaudessa muiden lahjoihin. Ei mikään hirvittävä summa, mutta esimerkiksi meidän perheen arkiviikon ruokakulut. Noin suunnilleen. Kuusikymmentä euroa on suuri summa rahaa. Yhdet talvikengät, tankillisen bensaa tai kolmet toppahousut saisi samalla summalla.

Vaikka meidän kuukausibudjettia ei 60 euroa kaada, niin on perheitä joiden budjettiin tälläinen summa ei sovi. Tai saadaan sopimaan sillä tavalla, että syödään makaronia tai jätetään ne uudet kengät ostamatta. On surullista ajatella, että jonkun lapsi ei pääse osallistumaan juhliin, koska ei ole varaa ostaa lahjaa. Meidän lasten syntymäpäiville olisi tervetullut todellakin myös ilman lahjaa, mutta moniko todellisuudessa kehtaa sanoa tämän ääneen ettei ole varaa ostaa lahjaa?

Yksi meidän lapsista oli kerran ihanilla kaverisynttäreillä jonka kutsussa oli maininta, että ethän tuo sankarille lahjaa. Sen sijaan pyydettiin tuomaan jokin pieni ongintapalkinto jotka sitten jaettiin kaikkien vieraiden kesken. Tämä oli mielestäni aivan ihana ajatus; pienen kynnyksen vieminen jonka ei tarvinnut montaa euroa maksaa. Sen lisäksi se säästi sen päänvaivan ja mietinnän mitä ihmettä sankarille veisi lahjaksi. Kun oikeasti välillä tuntuu, että sillä alle 20 eurolla ei saa mitään muuta fiksua kuin pinnejä ja ponnareita. 

Olen kovin pihi ja ahdistun helposti, kun rahaa kuluu syystä tai toisesta enemmän kuin yleensä. Olen koittanut opetella tästä eroon, koska ahdistun ihan turhaan. Me kuitenkin pärjätään ihan kivasti ja on ihan meidän oma valinta, että me esimerkiksi halutaan syödä kunnolla ja siinä pihistelemättä. On meidän oma valinta, että ostimme kolme vuotta sitten uuden omakotitalon ja näin ollen asumiskulumme ei ole niin pienet kuin voisivat olla erilaisessa asunnossa. Olen koittanut saada itselleni uuden ajatusmallin; jos joskus jää jotain säästöön niin se on oikein hyvä. Kolmen lapsen kanssa en pääse rikastumaan tai edes suuria summia kuukaudessa säästämään ennen kuin asuntolaina on maksettu ja lapset lentäneet pesästä, hah. Päiväkodin työntekijänä kyllä ehkä sitä rikastumista ei tarvitse pelätä koskaan, hah.

Eli summa summarum; lapsien mukana tulee kuluja. Sellaisia joita ei todellakaan siellä Tyksin synnärillä osannut edes ajatella. Ihaniahan kaikki kaverisynttärit ovat, mutta yllättävä kulu tosiaan.