keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Joulurauhan julistus meidän perheeseen

Toivottaisin kaikille lapsiperheille rauhaisaa joulua, mutta jokainen vanhempi tietää ettei se ainakaan kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Toisaalta voihan se rauha olla aivan jotain muuta kuin sitä rauhaa ja hiljaisuutta. Minä esimerkiksi olen tässä tietoisesti koittanut tavoitella sitä fiilistä, että saisin viettää rauhallista joulua.

Olemme siivonneet kotona sillä ajatuksella, että rennosti mennään. Vanhat tavarat paikoilleen jotta on tilaa levittää uusia ja leikkiä niillä. Ei mitään puunausta, vaan ihan vain viikkosiivous. Sellainen, että illalla voi rentoutua sohvalla ilman, että villakoirat kutittelevat nilkkoja ja kynttilät sytyttävät pölypallojen takia tulipalon.

Olen hoitanut kaikki somehommat pois alta. Vastannut viimeisetkin sähköpostit. Tyhjentänyt instagramin viestiboksin ja vastannut kaikkiin blogikommentteihin. Jotta voisin rauhassa nauttia oikeasti joulusta enkä miettiä to do listaa joka muutaman klikkauksen päässä odottaa.

Vaikka rakastan tätä hommaa, niin ensimmäistä kertaa tänä vuonaa on sellainen olo, että tarvitsen tästä pienen tauon. En taukoa siitä, että päivitän Instagramia tai blogia, vaan siitä, etten ole koko ajan tavoitettavissa. Kommunikointi Instagramin puolella on lisääntynyt seuraajien kanssa ihan valtavasti - mikä on ihanaa!!! - mutta se vie yllättävän paljon aikaa. Ja se aika on jostain pois. Ellei muusta, niin omasta rauhoittumisestani ennen nukkumaanmenoa. 

Nyt on aika vaan olla pari kolme päivää ja nauttia omasta perheestä. Ilman velvollisuuksia muuta maailmaa kohtaan. Nyt olen vain heitä varten. 

Huomaan, että mieleni kaipaa maadoittumista. Minulla on muutaman päivän ollut sellainen fiilis, että haluaisin hypätä jääkylmään veteen. Ihan kirjaimellisesti. Jotenkin tuntuu siltä, että kehoni kaipaa jotain kylmäshokkia tai jotain suurta juttua joka saisi sen rentoutumaan. Tätä fiilistä on vaikea selittää, en oikein itse edes ymmärrä mistä tämä kylmän veden kaipuu tulee, koska ensinnäkin vihaan kylmää vettä. Mutta voiko olla, että pari kertaa kylmävesialtaassa ja kerran avannossa vuosia sitten käyneenä kehoni muistaisi sen fiiliksen ja nyt oikeasti kaipaisi sitä hyvän olon vyöryä joka siitä tulee?

Tiedä sitten. Ehkä joulun pysähtyminen auttaa tähän ja pystyn rauhoittumaan. Tai sitten pakkaan uikkarit ja pyyhkeen mukaan ja menen kastamaan ainakin isovarpaani. Hah.

Julistan siis näillä saatesanoilla joulurauhan alkaneeksi meidän perheessä. Lähinnä julistan, että minä rauhoitun. Olen vähän vähemmän kireä ja enemmän läsnä. Keskityn lapsiini ja heidän juttuihinsa satalasissa ja nautin siitä, kun ei ole mitään muuta tekemistä kuin nauttia ihanien sukulaisten seurasta ja syödä. 

Minä pysähdyn. Olen hetkessä läsnä. Nautin. Hengitän. Ja rentoudun.

Ihanaa joulua kaikille!



2 kommenttia

Kiitos kun kommentoit <3

© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.