Isutun aamukahvilla keittiössä ja katselen ympärilleni. Ympäristö huutaa siivouspäivää! Tehokkaat pari tuntia ja sitten pieni päiväelepo. Sen jälkeen olisi edessä viikonlopun rankin asia; jouluostokset. En ole koskaan ollut mikään shoppailija, lähinnä vihaan koko asiaa. Vielä tämä korona-aika, niin ei oikein kiinnostaisi mennä tuonne ihmismassojen keskelle maskinaamalla hikoilemaan.
Onneksi olen varustautunut reissuun hyvin; lapset mummille hoitoon, kaikki mahdolliset lahjat netistä sekä lista jossa lukee loput ostettavat. Mutta silti, silti ei ole minun juttuni.
Sitten palataan takaisin tähän siivouspäivään. Nämä rojut silmien alla ihan ahdistaa se mieten paljon sitä rojua ja roipetta tulee jouluna lisää. Vaikka väitän, että meidän sekä sukulaistemme joululahjakulutus on aika maltillista, niin kolmen lapsen joululahjat vie silti jonkun verran tilaa jo täysissä lelulaatikoissa. Vaikka meillä kyllä on aika fiksu joululahjapolitiikka.
Me ostetaan ja paketoidaan jouluksi tosi paljon fiksuja lahjoja. Olemme yleensä ostaneet lapsille yhden ison tai pari pientä lelua lahjaksi. Ei sen enempää. Loput lahjat ovat kulutustavaraa, tarpeellista tai jotain muuta kuin leluja. Esimerkiksi tänä vuonna joulupukki tuo yövalon, eväsretkiastiat päiväkotiin, muovailuvahaa, sähköhammasharjan ja askarteluhelmiä meidän lapsille. Paketteja lapsille kertyy meidän ostamina noin ehkä neljä per lapsi,
Arvostan myös kovasti sitä, että sukulaiset ja kummit kysyvät usein mitä meidän lapset toivoo. Se on ihanaa. Itse koitan myös aina kysellä, koska on ihana antaa lahjoja joita toinen tarvitsee ja oikeasti haluaa. Se on myös älyttömän paljon helpompaa, hah.
Sukulaisille me myös koitamme ostaa aina jotain fiksuja lahjoja ja tosi usein me siskon kanssa hankitaan lahjoja puoliksi ja hyödynnetään niissä lapsiamme kuvalahjojen muodossa. Toki kaikki aina sanovat etteivät halua, että me ostetaan mitään, mutta vuosikalenteri isovanhemmille ihanilla lasten kuvilla on kyllä suosikkilahja joka vuosi! Vaikka ei sitä kukaan ikinä pyydäkään, hih.
Mitä rahapuoleen tulee niin kuluuhan sitä. Ei kamalasti, mutta kyllä rahaa kuluu. Me emme yleensä osta mitään kovinkaan kallista kenellekään, kun ei pienten lasten lahjat kovin hintavia vielä ole. Tulevaisuudessa kyllä kun lahjojen laatu vaihtuu leluista muunlaisiin toiveisiin, niin varmasti panostan mielummin silloin laatuun kuin määrään. Eli mielummin yksi kalliimpi jonka saaja toivoo kuin monta pientä ja turhaa. Näin kärjistetysti. Toki hevosta tai uutta tietokonetta tuskin koskaan pukki tuo, hah.
Nyt kahvi loppuu ja siivuoshommat odottavat. Sitten saadaan joulukuusi paikoilleen ja lahjojen metsästys voi alkaa. Ihanaa viikonloppua!
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3