Joskus toisen naama ärsyttää ja ihmekös tuo

Muistatteko kun rekkamies mieheni aloitti päivätyön syksyllä? Miten ihanaa oli ja on, kun on kaksi aikuista arjessa mukana, kun ensimmäiset 7 vuotta olen aikalailla hoitanut lapset, neuvolat ja aikataulutuksen ihan yksin.

Se oli aivan ihana muutos, kun meitä onkin yhtäkkiä arjessa kaksi! Ihana, mutta..

...Meillä molemmilla taitaa asiassa olla myös jonkin verran opettelemista.

Sain jonkinlaisen ahaa elämyksen tuossa hetki sitten, että hitto vie, senhän takia me ollaan vähän ehkä kinastelu tänä syksynä enemmän kuin ennen! Koska eihän me olla totuttu tuijottamaan toistemme naamoja 24/7. Joka toinen viikko arkisin ei oikeastaan nähty ollenkaan.

Että anteeksi jos olen ollut biaaaatch, mutta siinä samalla kun nautin kahden aikuisen arjesta, niin olen joutunut myös opettelemaan vähän sitä etten minä päätä ja määrää kaikkea mitä lasten arkihommiin tulee. Että kaikki ei toimikaan samalla tavalla kuin minä ja asiat tulee hoidettua myös eri tyylillä. Jos mieheltäni kysytään, niin tämä saattaa vaatia edelleen harjoitellua...Kuten tiskikoneen täyttäminen viisaasti.

Hän sen sijaan ei ole ehkä heti ymmärtänyt sitä, että minä olen itsekkäästi tottunut käyttämään illat vain ja ainoastaan itseni huomioimiseen. Että kun ensin hoidan muiden lapset, sitten omani, niin sen jälkeen on vain minä, minä ja minä. Mikä tarkoittaa siis sohvaa ja sarjamaratonia, hah.

Että siinäkin saattaa olla pientä opettelemista, että kun nyt vihdoin olisi aikaa olla kainalossa ja katsoa yhdessä illat sarjaa, niin sen voisi tehdä. Me tehdäänkin kyllä - tai tehtiin, kunnes frendit katosi Netflixistä - mutta useasti minä olen edelleen itsekäs ja käytän illat itseeni. 

Että tuota annetaanko anteeksi jos olen - ja sinä olet -  joskus vähän kireä biatch? Kyllä me toisiimme totutaan, hah. Ensin ei nähdä melkein ollenkaan ja nyt ehkä hieman liikaa. Kultainen keskitie varmasti löytyy, kun tähän tilanteeseen totutaan.

Ja onhan tämä nyt oikeasti tosi ihanaa, kun meitä on arjessa kaksi. Kyllähän me toistemme naamoja mielellään katsellaan,vaikka kieltämättä on ollut jollain-kröhöm - vähän vaikeuksia antaa tilaa arjen hallinnan valtaistuimelle. 

Mutta hyvin sinne kaksi takalistoa mahtuu. Tai laitetaan mahtumaan, pienin onnellisin askelin välillä vähän kinastellen.