torstai 14. tammikuuta 2021

Onko lapset vain rikkaiden etuoikeus?

Luin tuossa tovi sitten kolumnin jossa sanottiin, että lapset on vain rikkaiden etuoikeus. Että vasta 40 vuotiaana olisi mahdollista hankkia lapsia, koska sitä ennen ei ollut varaa. Näin kärjistetysti ja hyvin tiivistetysti. 


Höpöhöpö sanon minä. Elämä on valintoja täynnä. Vai meinaako joku, että esimerkiksi minä olin kovin rikas ja hyvätuloinen 20 vuotiaana, kun yllättäen tulin raskaaksi? Meinaako joku, että nyt kolmen lapsen äitinä olen kovin rikas ja hyvätuloinen varhaiskasvattaja ja mieheni rikas rekkakuski? 


Kovin aina pelotellaan, että lapset vie kaikki rahat ja käyvät kovin kalliiksi. Kyllähän lapset rahaa vie, se on ihan totta. Mutta että vanhemmaksi ei olisi varaa ennen kuin nelikymppisenä? Puhuttiin kuitenkin ihan työssäkäyvän ihmisen näkökulmasta. Ei kyllä pidä paikkansa.


Toki on varmaan vähän kiinni missä asuu. Asuinalue ja asumismuoto. Mutta totuus on se, että lapsiin saa kulutettua juuri niin paljon rahaa kuin haluaa. Ei me isoja eläkesäästöjä saada kasaan kolmen lapsen kanssa ennen kuin he lentävät pesästä ja asuntolainat on maksettu, mutta kyllä me pärjätään oikein kivasti. Mutta me olemme päättäneet säästää tietyissä asioissa ja sitten taas toisissa on pakko säästää.


On eri asia ostaa lapsille kaikki aina uutena, kun kiertää kirpputoreja. On eriasia  suosia merkkivaatteita kuin markettivaatteita. On eri hintatason harrastuksia. Ja yksi iso asia on se, että millaiseen elintasoon on itse tottunut ja mistä kaikesta on valmis luopumaan.


Ei minulla kolmen lapsen äitinä olisi varaa käydä kuukausittain kampaajalla tai ripsihuollossa. Tai ehkä olisi, mutta raha olisi jostain muusta pois. Minulla ei ole kalliita harrastuksia ja en juurikaan mielitekoshoppaile mitään. Me syödään jonkin verran ulkona, käydään uimassa ja herkutellaan. Meidän lapsilla ei vielä ole harrastuksia, mutta tulevaisuudessakaan he eivät voi valita niitä kaikkein kalleimpia harrastuksia. Me ollaan valittu asua uudessa omakotitalossa juuri tällä alueella joka tarkoittaa sitä, että asumiskulumme on isommat kuin olisi ”pakko”. Me pihistetään tietyistä asioista ja panostamme toisiin. 


Mutta me kuitenkin käymme töissä. Entä esimerkiksi työttömät, onko heillä varaa lapsiin? Tai sairaseläkkeellä olijat? Entäpä he joilta kuukausittain menee rahaa joihinkin velkoihin? Kenties nuoruuden huonoista valinnoista tai huonosta asuntokaupasta johtuen voit olla vuosia velvollinen maksamaan jostain jota sinulla ei edes enää ole. Että tosiaan, tilanteita on monia enkä todellakaan voi puhua kaikkien suulla. Mutta jotenkin minä silti ajattelen, että valtaosalla on kyllä varaa hankkia lapsia. Että kyllä tässä maassa pärjää lapsiperhe ilman rikkauksiakin.


Toisaalta sitten taas en ihmettele, että ihmiset kokevat ettei heillä ole varaa lastentekoon. Tai on itse tekoon, mutta vanhemmuudesta on tullut aika materiaalikeskeistä. Kun ennen vedettiin serkkujen ja serkunserkkujen vanhoissa vaatteissa läpi lapsuuden, niin nyt kaikilla tuntuu olevan vain merkkiä. Täytyy syöttää luomua, löytää hyvät - ja yleensä hintavat - harrastukset. Puhelimista, tableteista ja hittileluista puhumattakaan. Asuinalue täytyy olla hyvä, turvaistuimet ne tietyt parhaat ja kalliit merkit ja autokin olisi hyvä olla mahdollisimman uusi koska turvallisuus ja päästöt. 


Okei vähän kärjistän, mutta ymmmärrätte pointin. Minäkin kerran erehtysin kyselemään kuopuksellemme istuinta joka mahtuisi kahden muun kanssa takapenkille ja sain ehdotukseksi ostaa uuden auton jotta kaikille kolmelle saisi mahdollisimman hyvät turvaistuimet jotka ei silloiseen autooni mahtunut. Jepulis, muutaman satasen sijaan sijottaisinkin tonneja tosta vaan. 


Mutta faktahan on se, että some voi antaa aivan vääränlaisen kuvan siitä mitä lapset ja lapsiperhe vaatii. Täytyy olla ja omistaa jotain, jotta voi olla hyvä vanhempi. Näinhän se ei oikeasti ole, mutta koska me vanhemmat ja aikuiset nyt osataan aika hyvin se syyllistämisen jalo taito. 


Että en tiedä. Vanhemmuus on rikkaiden etuoikeus? Ei se kyllä ole. Paitsi että nyt tuli mieleen, että vaatiihan se rahaa jos kyse on adobtiosta tai hedelmöityshoidoista. Mutta jos niitä ei ole lasketa, niin ei se kyllä ole. En minä ole rikas, mutt minulla on kolme upeaa lasta. Kyseinen artikkeli oli varmaan kirjoitettu kärjistäen, koska sehän aiheuttaa keskustelua. Eihän tätäkään tekstiä olisi syntynyt ilman sitä. 


Mutta jos joku vain haluaa ja uskaltaa jakaa tarinansa siitä, että lapsien hankinta olisi tyssännyt talousasioihin, niin kuulisin mielelläni siitä. Ihan puhtaasta mielenkiinnosta ja siksi, että koska varmasti heitäkin löytyy. Eihän se niin vain mustavalkoista ole, että muutetaan esimerkiksi omistusasunnosta toiselle paikkakunnalle niin vain pois, kun lapsi tulee ajankohtaiseksi. Asiat ei ole koskaan mustavalkoisia ja vaikka uskallan väittää, että valtaosalla on halutessaan varaa hankki lapsia, niin ei kaikille ole. Ei varmasti ole, meitä on täällä niin monia.


Mikä taasen saa sydämeni särkymään. On kamala ajatella ettei joku saisi olla vanhempi jonkin niin typerän asian kun rahan takia.




2 kommenttia

  1. Olen sairaseläkkeellä ja asun kolmen lapsen kanssa yhden vanhemman taloutta. Lapset eivät ole enää ihan pieniä, vaan vanhimmat ostavat vaatteensa ja kenkänsä ja urheiluvälineensä aikuisten osastolta.
    Menoja on, mutta täällä uidaan, pää pinnalla. Lapsilla on ollut mahdollisuus harrastaa sitä, mitä ovat tärkeäksi kokeneet. Aina ollaan saatu menot suhteutettua pieniin tuloihin, kun ollaan vedetty yhtä köyttä.

    Totta on, että emme asu kovin väljästi, emme matkustele lappiin laskettelemaan tai etelään ottamaan aurinkoa, emmekä syö noutoruokaa tai käydä ravintolassakaan syömässä. Näillä valinnoilla mahdollistamme sitten toisia asioita elämäämme. Vaikka niitä harrastuksia.

    Meidän elämä on silti laadukasta ja ihanaa. Mitäs väliä sillä on, jos syödään makaronilaatikkoa kotikeittiössä, kunhan voidaan syödä sitä yhdessä. Pelataan korttia ja paistetaan lettuja tai köyhiä ritareita. Yhdessä.
    Kesällä mennään rannalle, kun maauimala maksaa, valitaan jäätelökioskin sijaan jäätelöt kaupasta. Leivotaan itse pellillinen pullaa sen sijaan, että ostettaisiin kahvilasta.
    Hyödynnetään kirpputoreja ja ostetaan muutenkin viisaasti. Mielummin yksi mieluisa merkkivaate, kuin samalla rahalla viisi halpaa riepua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just näin! Ja tiedätkö, teidän elämä kuulostaa aivan ihanalta!<3

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3

© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.