tiistai 19. tammikuuta 2021

Tulokset ei vaadi salilla asumista ja lisäprotskuja


Näen aina salille kirjautuessani, koska salijäsenyyteni päättyy. Se päättyy 1.3 eli 1.3 tulee täyteen vuosi siitä, kun aloitin salilla käymisen. 


Viikonlopun hiihtohommat soi ylävartalon spagetiksi - kyllä, minä hiihdin monta kilometriä. Minä joka nuorempana vihasi koko touhua - kun tekniikka oli vähän hukassa joten eilen päätin treenata pelkästään alavartalon lihaksia. 


Fiilistelin salilla sitä, kun jalkaprässillä nousi 75 kiloa -  Se on enemmän kuin minä painan -  kahdeksan kertaa kolme sarjaa. Aika siistiä! Melkein vuosi sitten aloitin 30 kilolla joten kehitystä on todellakin tapahtunut. Mitään omia maksimeja en tiedä, koska treenaan aina sarjoissa ja on ollut hienoa huomata miten jokaiseen liikkeeseen on saanut lisää painoa paljon, oli kyse sitten alavartalon tai ylävartalon treenistä. Ylätaljassa nousee jo 45 kiloa monta kertaa, jee!


Se pointtini tässä kirjoituksessa oli, että ei tarvitse valita täysillä tai ei ollenkaan tässä hommassa. Salilla voi käydä, treenata ja saada jopa niitä tuloksia vaikkei siellä asuisi ja vetäisi lisäprotskuja naamariin.


Minä treenaan 2-3 kertaa viikossa, useimmiten tuon kaksi. Syön ihan normaalia kotiruokaa ja herkuttelen. Ja silti olen saanut tuloksia aikaiseksi. Kiloja nousee enemmän ja senttejä on lähtenyt paljon. Jonkun mielestä minun kehitykseni saattaa olla hidasta, mutta minulle sopii hitaasti mutta varmasti tyyli. Mitä hitaammin ja omaan elämäntilanteeseen sopivamman treenaan, sitä varmemmin se jää elämäntavaksi. 


Nyt olen vielä lähiaikoina ottanut rennommin treenien kanssa ja nauttinut rennosta liikunnasta ja tekemisestä lasten kanssa. Pari kertaa viikossa on oikein hyvä määrä omaa treeniä, kun kotona ja töissä liikuttaa liuta lapsia. Päätyö, sivutyö ja kotityöt. On todellakin välillä viikkoja ettei salille ehdi, hah. 


Minulle ei ole koskaan sopinut ehdottomuus ja aluksi meinasikin käydä kalpaten salitreenin kanssa. Otin siitä ihan liikaa stressiä jos en ehtinyt salille kolme tai jopa neljä kertaa viikossa. Ja voi sitä stressin määrää jos jäi yhteen tai ei ollenkaan koko viikko! Tuntui heti, kuin kaikki tulokset ja jäsenmaksut valuisivat hukkaan. Pääsin kuitenkin opettelemalla tästä ajatuksesta eroon. Muistuttelin itseäni siitä, että nautinnon ja hauskuuden takia sitä teen. Stressaamalla ja pakolla kadottaisin innostuksen heti.


Mitä sitten maaliskuussa kun jäsenyys loppuu? Jatkan jäsenyyttä mutten tiedä vielä millä salilla. Nykyinen salini on aika kallis ja valitsin sen ryhmäliikuntatunnit vuoksi. En kuitenkaan ole käynyt niillä enää pitkään aikaan, kun hurahdin saliin. Maksan siis tavallaan turhaan niistä tunneista myös. Eli ehkä katson jonkun edullisemman salin. Tai sitten valitsen salin jossa on kertamaksu. Esimerkiksi meidän kunnan kuntosalilla 10 kerran kortti olisi 30 euroa. Pari kertaa viikossa salitreenit tulisivat tällä tavalla melkein puolet halvemmaksi mitä nyt! 


Nyt nostan jalat ylös ja juon kahvini rauhassa. Polarin kelloni näyttää, että 83% kakkostason aktiivisuudesta on saavutettu työpäivän aikana, joten levon aika. Miten aina sattuukin, että rankan salipäivän jälkeinen työpäivä on yleensä myös vauhdikas, hah. Toisaalta eipä työ varhaiskasvattajana koskaan mitään laakereilla istumista ole.


Että haasteena tässä treenaamisessa on välillä se, että lepopäivä ei todellakaan aina ole lepoa ja jo pelkkä arki ilman treenejä kuormittaa kyllä kehoa. Siksikin minun on fiksu valita se rauhallisempi tapa treenata. Muuten saattaisin pian saada kroppaani tilttiin ja itseni uupumuksen partaalle. 






Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit <3

© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.