Äidin vastuuttomat hetket kaipaavat pimppilauluja

Aamulla kun ajelen töihin hihittelen usein aamulypsylle alapääjuttuja ja muita ei aina niin fiksuja asioita. Salilla - kuten eilen - huomasin kuuntelevani teinivuosilta tuttua Vitun huora biisiä. Töiden jälkeen huomaan usein popittavani radiosta jotain sellaista biisiä jossa on hyvä rytmi yhdistettynä naisten alapään solvaamiseen tai juhlimiseen. Kuten esimerkiksi Petri Nygårdin biisit. 

Kuuntelen siis paljon musiikkia ja asioita jotka saisivat lasteni seurassa vaihtamaan kanavaa. Miksi!? Eihän ne musiikillisesti aina ole niin kovin kummoisia. Toki Petri Nygårdin tuotantoon kuuluu läjäpäin muistoja nuoruusvuosilta, ah reggaerekka ja selvä päivä sentään niitä seikkailuja! Aamulypsy nyt sen sijaan oikeesti on hauska juttu, vaikka sielläkin joskus saattaa mennä hivenen yli.

MUTTA minäpä kerron miksi kolmen lapsen äiti huutaa autossa välillä niin kovaa muusikin mukana kirosanoja, että liikennevaloissa ihmiset kääntyvät katsomaan.

Ne on ne äidin vastuuttomat hetket yksin autossa. Ensin kasvatan töissä muiden lapsia ja sitten kotona sama homma jatkuu. Automatkani joka kestää hurjat 10 minuuttia saattaa olla päivässä ainut hetki, kun saan hengittää vain omaan napaan tuijottaen. Ja koska pitää tuijottaa ratissa tietä, niin huudan radion mukana v!##ua välillä niin että kuurot korvani soi. 

Että jos joskus kuulokkeistani julkisella paikalla loppuu akku ja ilmoille kajahtaa liuta kirosanoja ja toinen liuta naisen alapäätä kuvaavia sanoja ilmoille, niin voitte vaan todeta; sillä on nyt ollut vähän rankka päivä ja nyt rentoudutaan.

Jokaisella meillä on oma tapa rentoutua. Yksi minun tavoistani on kuunnella biisejä joihin en samaistu yhtään. Biisejä joissa puhutaan toisista ja toisille niin miten en koskaan kellekään puhuisi. Ehkä juuri siinä onkin se juju; sen 10 minuutin aikana en ole väsynyt ja vastuullinen silmäpussimutsi, vaan kunnon gansta räppäri joka vain juhlii ja laulaa. Gänstä jonka elämässä krapulakin on hauskaa ja vastuullisuus nössöille.