Olen tottunut siihen viimeiset 8 vuotta, että elämä on uuden odotusta ja muutoksia. Vauvoja ja monta muuttoa. Uusia työpaikkoja ja niin edelleen, kyllä te nämä tiedätte. Ajattelin ensin, että en vain osaa rauhoittua. Ehkä en, mutta nyt lähes päivittäin mietin suuria kysymyksiä; mikä minusta tulee isona ja mitä nyt sitten seuraavaksi.
Ehkä se on se kuuluisa kolmen kympin kriisi. Muutama vuosi menee äkkiä ja kaboom, sitten olen jo lähempänä kuuttakymmentä kuin syntymääni. MITÄ NYT SITTEN?!
Tavallaan en haluaisi haluta mitään. Kaikki on niin hyvin nyt. Haluisin vaan osata nauttia tästä seesteisempää vaiheesta. Tavallaan en tiedä mitä haluan ja sitten taas tiedän. Haluan jotain. Se jokin suuntautuu erityisesti työelämään ja koulutukseen. Olen ihanassa työpaikassa ja oikeasti pidän työstäni tosi paljon, MUTTA..
Minä haluan vielä jotain lisää. Koulutusta lisää ja sen kautta vaihtoehtoja lisää. MINÄ HALUAN KOULUUN.
Olen syksystä asti pyöritellyt ajatuksia ja vaihtoehtoja. Opiskelu pienten lasten kanssa ei ole se helpoin nakki. Opiskelu asuntolainan kanssa ei ole se helpoin nakki, koska on pakko käydä töissä opiskelun ohella. Olen pyöritellyt alavaihtoehtoja myös paljon. On niin paljon vaihtoehtoja ja intoa mennä moneen paikkaan. Entä jos vain haen eri aloille ja alan opiskella sitä minne ensiksi pääsen? On niin monta vaihtoehtoa! Kaikki toki sitä samaa kuin sähän asti; sosiaali- ja terveysala on vain se minun juttuni.
Olen tullut kriiseilyni kanssa siihen tulokseen, että kun kevään haku ammattikorkeakouluopintoihin aukeaa, niin minä haen mukaan. Verkko-opintoina ja monimuotona, kokopäiväiseksi opiskelijaksi en uskalla ja halua asuntolainan kanssa lähteä. En ainakaan vielä jos vain muitakin vaihtoehtoja on.
Entäpä se ala? No sosionomin ja sairaanhoitajan koulutuslinjoja olen ajatellut. Sairaanhoitajana haaveenani on jo pitkään ollut päästä esimerkiksi lastenosastolle töihin. Sosionomin koulutuksessa taas kiinnostaa tietysti vaka puoli, mutta myös lastensuojelu. Yliopiston vakaopen opinnot torppasi, koska haluan koulutukseltani enemmän vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia.
Tiedän, että Turun kouluun on vaikea päästä enkä jotenkaan osaa olla toiveikas siitä, että pääsisin ensi yrittämällä sisään kumpaakaan vaihtoehdoista. Aion ainakin nyt ensimmäisellä kerralla hakea siis vain tähän lähelle. Kesällä on mahdollista hakea myös polkuopintoihin joten se on sitten plan B jos ja kun kokeilen tätä kerran ensin. Ja sitten vain syksyllä ja ensi vuonna uudestaan, onhan tässä minulla aikaa!
Olen ihan intoa täynnä jo siitä, että pääsen elämäni ensimmäisen kerran kokemaan tämän hakuprosessin! Ihan uusi kokemus ja mahdollisuus! Ja jos kävisi tuuri, että pääsisin ekalla yrittämällä sisään niin se vasta hieno olisi. Jos jään nuolemaan näppejäni, niin ei sekään mitään. Onpa sitten taas hetken päästä paremmat säästöt ja isommat lapset kotona!
Eli kaikki vinkkivitoset AMK:n hakuihin liittyen ovat todella tervetulleita! Tämä on minun ensimmäinen kertani ja haluan valmistautua hyvin!
Joku voi pitää minua hulluna. Nauttisit nyt rauhasta ja helposta arjesta!! En nauti, haluan tätä. Ja jep, taidan ollakin vähän hullu. Ehkä juuri siksi olenkin sotealalla, ahahahaa.
Omasta AMK-hakuajasta on niin kauan että vinkkejä en osaa antaa, mutta tsemppaan täältä. Hakeminen kannattaa kyllä aina, ja se koulutus jos sisään pääsee. Opinnot kuitenkin voi aina tehdä omaan tahtiin vaikka muuta annettaisiin ymmärtää ja niistä saa tosi paljon uutta intoa uralle.
VastaaPoistaItse 2019 vuonna Amkiin sairaanhoitaja puolelle hakeneena, sanoisin että: lääkelaskujen hadlaaminen, luetun ymmärtäminen ja esseen kirjoitus oli suuressa roolissa! Kouluun pääsin ja on ollut ihan uskomattoman mahtavaa ja ihanaa ja kaikkea siltä väliltä! Itsekin kolmen lapsen äitinä (kohta neljän) voisin sanoa, että Amk opinnot ovat mahdollistaneet hyvin kotoa käsin opiskelunkin, toki paljon se vaatii mutta kyllä lopussa kiitos seisoo! Tsemppiä sulle ja toivotaan että pääset kouluun sekä hyvää kevättä!☀️
VastaaPoistaIhan sivuhuomautuksena, että sairaanhoitajanakin voi työllistyä lastensuojelun puolelle :)
VastaaPoistaItse hain terveysalalle 2016, silloin oli esivalintakoe ja sen perusteella pääsi varsinaisiin pääsykokeisiin, jossa testattiin lääkelaskuja, englantia, äidinkieltä, loogista päättelyä ja persoonallisuustestit paperilla sekä psykologin haastattelu :) ei super vaikeat, mutta kannattaa kertailla etenkin matikkaa siihen esivalintaan jos sellainen vielä olemassa.
Valintakokeet on tainnut muuttua siitä kun itse -19 pääsin AMK sairaanhoitajaksi. Mutta meillä oli esivalinta mikä piti läpäistä, että pääsi valintakokeeseen, esivalintaan sai materiaalin joka kannatti opiskella niin pärjäsi. Itse otin asenteen, että haluna ja pääsen tänne kouluun ja pääsin. Itse valitin päiväopinnot, vaikka asuntolaina niskassa painaa, mutta edellinen työ oli 3- vuoroa ja 2 lapsen kanssa siirtyminen pöiväopintoihin toi helpotuksen arkeen. Tsemppiä!
VastaaPoistaValmistaudu sh-opinnoissa piiiitkiiiin harjoittelujaksoihin (niissä tietysti oppii eniten mutta palkaton raskas työ oli vähän sanonko mistä ainakin kun lapsen kanssa tein syventävät pitkät harjoittelut) ja jatkossa myös todella pitkiin työpäiviin (toki riippuu missä työskentelet, mutta itselläni lastensairaalassa ja vastasyntyneiden teholla + NKL oli 12h päivät ja yövuorot) jotka on omien lasten kanssa entistäkin rankempia. Tavallaan yksi maailman palkitsevimmista töistä, mutta huono palkkataso ja työajat saivat mut sanomaan hyvästit sairaalalle jo vuosia sitten. Toki huomautan että mun kokemus rajoittuu pelkkään erikoissairaanhoitoon, joka on ihan oma maailmansa sekin.
VastaaPoistaSosiaalipuoli sitten varmasti eri juttu, siellä voi varmasti myös päästä vaikuttamaan asioihin paljon enemmän. Mutta hitto todellakin haet kouluun, ne opinnot ei mee koskaan hukkaan ja sulla on tolle alalle niin paljon annettavaa! <3
Youtubesta matikkapirkko autoi itseäni amk valintakokeen matematiikka osiossa, jossa ei saa käyttää laskinta.
VastaaPoistaKannattaa hakea! Polkuopinnot on hyvä väylä, jos et saa tutkinto-opiskelijan paikkaa. Saat niillä tehtyä suoraan jo osan opinnoista valmiiksi. Mutta tärppinä, monissa amkeissa polkuopintojen paikat menevät minuuteissa, pitää olla koneella valmiina kun ilmoittautuminen aukeaa. Avoimen opintoja kannattaa muutenkin vilkaista, ne voi aikanaan hyväksilukea tutkintoon. Monimuoto on myös täysipäiväistä opiskelua jos normivauhtia etenee, työ vaan jakaantuu vähän eri tavalla. T. Elina
VastaaPoistaPolkuopinnoista meinasin minäkin vinkata!
VastaaPoista