Maailmassa on ihan liikaa melua!!!!

Huomaako kuvasta, että minulla on kuulolaite? No ei. Ihan minimaalisen pieni se johto joka korvan takaa tulee. Kun takaapäin katsoo, niin laitteen kyllä näkee. Mutta onhan se nyt pieni ja huomaamaton! 

Vihdoin koitti siis  se päivä, kun minun oli aika liittyä kuulolaitteiden omistajien kastiin. Vihdoin on aika vahva sana, koska aika nopeastihan se aika meni, kun kuulotestissä taas vuosien tauon jälkeen kävin. Mutta onhan tässä jo vuosikausia kärsitty huonosta kuulosta.

Yhden päivän käyttökokemuksn jälkeen voin vain todeta; maailmassa on aivan liikaa melua. Jokainen kolahdus, paperin kahina ja kuoppainen tie auton alla kolisee nyt paljon paremmin. Hulluksihan tässä tulee! 

Kuulenhan minä puhettakin paremmin, mutta kieltämättä oli aika puuduttava ja raskas päivä kuulevana ihmisenä. Oma puhe kuulostaa hassulta. Ja on vähän totuttelemista siihen, että koko ajan on jotain tunkua korvassa eikä ilma pääse siellä vaihtumaan. Kyllä te tiedätte sen fiiliksen, kun ottaa nappikuulokkeet pois korvista ja korvat saa taas tuulettua! Sitä fiilistä tuli ikävä.

Kestin puoli päivää, sitten oli pakko luovuttaa. Siihen asti kaikki oli ok, kunnes oli töissä lounaan aika ja liikaa ihmisiä samassa tilassa. Liikaa hälyä, kuulin sen aivan liian hyvin. Oli pakko ottaa kuulolaitteet pois ja sitten en niitä enää halunnutkaan takaisin laittaa.

Oli kyllä ihana kuulla puhe paremmin, mutta kieltämättä aika raskaalta tuntui tämä ensimmäinen päivä. Kuulolaite, silmälasi ja kasvomaski ei ole mikään helpoin kombo. Kuulemma nyt maskiaikana kuulolaitteita on kadonnutkin aika paljon, kun maskia riisuttaessa ne lentelee miten sattuu. Silmälasit painovat ikävästi kuulolaitetta päätä vasten ja taas toisin päin ne eivät tuntuneen pysyvän niin hyvin. Laitoinkin heti kahvitauolla piilarit tilaukseen.

Tooriset piilarit ovat aika kalliitta joten ehkä tämä silmälasipiilarikuulolaite kombo oli se viimeinen niitti ja marssin kevään aikana sinne laserleikkaukseen vihdoin? Pitkällä juoksulla se maksaisi itsensä takaisin kyllä. Muuta estettähän minulla ei ole ollut leikkaukseen menemiselle kuin piheys. Onhan se rahallisesti iso panostus, mutta kahden "apuvälineen" kanssa sählääminen on turhauttavaa. Ainakin puolentoista päivän perustellaa, katsotaan jos tämäkin on tottumiskysymys.

Tiivistettynä; ei mitään sellaista ahaa elämä on kuulevana ihanaa elämystä. Ainakaan heti. Positiivisin mielin kuitenkin eteenpäin ja ehkä parin kuukauden päästä viimeistään saan sen elämyksen ja olen tottunut niin laitteiden käyttöön kuin maailman ääniinkin?