tiistai 23. helmikuuta 2021

Valoa ferritiinitunnelin päässä!

Muistatte varmaan miten syyskuussa paljastui pitkäaikaisen väsymykseni syy, matala ferritiini. Arvot olivat syyskuussa 9,3 eli aivan surkeat ja siitä lähtien olen vetänyt rautalisää päivittäin. Tai lähes päivittäin, herkän IBS vatsan kanssa se ei ole ollut ihan kivetön tie.

3-4 viikkoa sitten vatsani ärtyi aivan hurjasti rautalisästä jota olin syönyt kuitenkin jo kuukausia melkein oireitta. Olen kokeillut jo monia eri valmisteita joten olin todella turhautunut. Vaihdoin taas kerran valmistetta ja puolitin annoksen, koska koin, että suurimmat puutosoireet olivat helpottaneet. Mielummin hitaampi parantuminen rautataistosta kuin yöunia häiritsevät vatsanpoltot. Noh, pari viikkoa sitten kaikki jo helpottaneet oireet palasivat.


Otti päähän. Otti todella päähän. Ärsytti, väsytti ja ketutti. Olen niin väsynyt olemaan väsynyt. Turhautti, koska voin fyysisesti paremmin kuin vuosiin. Syön terveellisesti ja liikun. Silti olen niin väsynyt, poikki ja jotenkin rikki. Hiton ferritiini.

Googlettelin, tutkin ja selvittelin viikonloppuna infuusion mahdollisuutta yksityisellä. Lähinnä kiinnosti se rahapuoli, koska infuusio on kallis. Olin kuitenkin valmis maksamaan, koska olen niin väsynyt ja turhautunut. 

Varasin eiliseksi ajan Puhti.fi kautta mittauttamaan ferritiinin. Ajattalin, että se arvo kädessä olisi hyvä yrittää vielä kerran saada julkiselta puolelta apua, kun vatsa sattuu ja raudan syöminen on vaikeaa. Olin aivan varma, että arvot eivät olleet nousseet juuri yhtään.

MUTTA luojan kiitos olin väärässä. Sain tulokset ja ferritiini oli noussut hienosti! Arvo oli 44,9 !!! Ei sillä vielä juhlita ja oireet eivät ole poissa, mutta suunta on ylöspäin hyvää vauhtia ja se on tärkeintä!
Olen niin helpottunut, että meinasi itku päästä. Ferritiini on noussut n. 6 yksikköä kuukaudessa
joka on ihan normaali vauhti. Normaalisti se nousee 5-10 yksikköä kuukaudessa joten selvästi rauta imeytyy hyvin, vaikka vatsavaivoja ja taukopäiviä on ollut.

Samalla tavalla siis jatketaan ja nyt neljättä päivää syön taas jopa vanhaa ja vahvempaa rautaa. Oireet ovat taas helpottaneet, kun rauta-annos on kasvanut - lumetta tai ei. Arvo siis on noussut, mutta ei niin hyvin jotta oireet olisivat täysin poissa tai edes huonoina päivinä helpottaneet.

Moni on Instagramin kautta kyselleet näistä ferritiini asioista ja voin täydestä sydämestäni suositella teille Raudanpuute nimistä Facebookryhmää ja Ilona Ritola nimisen lääkärin Instagramia. Olen sieltä löytänyt niin paljon tietotaitoa näistä ferritiiniasioista ettei tosikaan. Terveyskeskus lääkärini ei uskonut koko asiaan ja itseasiassa nyt minun arvoni osan lääkäreiden mielestä olisivat loistavat, koska raja-arvo on 30. Mikä on alhainen arvo, osa ihmistä sanoo oireiden helpottaneen vasta, kun arvo on ollut yli 100.

Siihen minäkin tähtään. Naisella arvo nimittäin saisi olla ainakin 100. Toivon, että puolen vuoden päästä oltaisiin jo ainakin numerossa 70 ja suurin osa oireista olisi poissa. Infuusion saan nyt onneksi unohtaa, kun arvot ovat niin hyvin nousseet oireista ja vatsanväänteistä huolimatta. Ja tuntuu, että kun olen alkanut illalla ottamaan raudan ruoan yhteydessä, niin vatsakin kestää taas paljon paremmin.


Odotan myös innolla miten IBS vatsani käy. Olen törmännyt monesti kokemuksiin, että ibs oireet olisivat liityneet matalaan ferritiiniin ja vatsavaivat olisivat parantuneet roimasti, kun arvot oli noussut. Tavallaan tämä selitys olisi loogista minunkin kohdallani, kun jokaisen raskauden jälkeen vatsani on mennyt vain huonommaksi ja varmasti jokaisen raskauden jälkeen ferritiinini on painunut vain enemmän alas. Ja vatsavaivat alkoivat 17 vuotiaana, kun olin jo vuosia kärsinyt aika kivulaista ja runsasita kuukautisista. Eli todella mielenkiinnolla jään odottelemaan miten omalla kohdallani käy! Sehän lottovoitto olisikin jos pääsisin samalla eroon sekä väsymyksestä, että vatsaongelmista! 

Että sellaista tänne. Edelleen väsyttää ja olo on ajottain tosi sumuinen. Mutta henkisesti tämä antoi voimaa tähän taistoon niin paljon. Antoi toivoa siitä, että tämä olo oikeasti toden totta helpottaa! Koska niitä hyviäkin päiviä on ehtinyt olemaan jo aina välillä!





torstai 18. helmikuuta 2021

Minä haluan ja aion hakea kouluun!


Täytän huhtikuussa 28 vuotta. Olen kolmen lapsen äiti. Lähihoitaja ja koko työurani tehnyt varhaiskasvatuksen parissa. Löytyy autoa ja omakotitaloa. Omaa harrastusta ja ystäviä. Silti vaan havahdun useasti mietteistäni; mitä nyt sitten? 


Olen tottunut siihen viimeiset 8 vuotta, että elämä on uuden odotusta ja muutoksia. Vauvoja ja monta muuttoa. Uusia työpaikkoja ja niin edelleen, kyllä te nämä tiedätte. Ajattelin ensin, että en vain osaa rauhoittua. Ehkä en, mutta nyt lähes päivittäin mietin suuria kysymyksiä; mikä minusta tulee isona ja mitä nyt sitten seuraavaksi. 


Ehkä se on se kuuluisa kolmen kympin kriisi. Muutama vuosi menee äkkiä ja kaboom, sitten olen jo lähempänä kuuttakymmentä kuin syntymääni. MITÄ NYT SITTEN?!


Tavallaan en haluaisi haluta mitään. Kaikki on niin hyvin nyt. Haluisin vaan osata nauttia tästä seesteisempää vaiheesta. Tavallaan en tiedä mitä haluan ja sitten taas tiedän. Haluan jotain. Se jokin suuntautuu erityisesti työelämään ja koulutukseen. Olen ihanassa työpaikassa ja oikeasti pidän työstäni tosi paljon, MUTTA..


Minä haluan vielä jotain lisää. Koulutusta lisää ja sen kautta vaihtoehtoja lisää. MINÄ HALUAN KOULUUN.


Olen syksystä asti pyöritellyt ajatuksia ja vaihtoehtoja. Opiskelu pienten lasten kanssa ei ole se helpoin nakki. Opiskelu asuntolainan kanssa ei ole se helpoin nakki, koska on pakko käydä töissä opiskelun ohella. Olen pyöritellyt alavaihtoehtoja myös paljon. On niin paljon vaihtoehtoja ja intoa mennä moneen paikkaan. Entä jos vain haen eri aloille ja alan opiskella sitä minne ensiksi pääsen? On niin monta vaihtoehtoa! Kaikki toki sitä samaa kuin sähän asti; sosiaali- ja terveysala on vain se minun juttuni.


Olen tullut kriiseilyni kanssa siihen tulokseen, että kun kevään haku ammattikorkeakouluopintoihin aukeaa, niin minä haen mukaan. Verkko-opintoina ja monimuotona, kokopäiväiseksi opiskelijaksi en uskalla ja halua asuntolainan kanssa lähteä. En ainakaan vielä jos vain muitakin vaihtoehtoja on. 


Entäpä se ala? No sosionomin ja sairaanhoitajan koulutuslinjoja olen ajatellut. Sairaanhoitajana haaveenani on jo pitkään ollut päästä esimerkiksi lastenosastolle töihin. Sosionomin koulutuksessa taas kiinnostaa tietysti vaka puoli, mutta myös lastensuojelu. Yliopiston vakaopen opinnot torppasi, koska haluan koulutukseltani enemmän vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. 


Tiedän, että Turun kouluun on vaikea päästä enkä jotenkaan osaa olla toiveikas siitä, että pääsisin ensi yrittämällä sisään kumpaakaan vaihtoehdoista. Aion ainakin nyt ensimmäisellä kerralla hakea siis vain tähän lähelle. Kesällä on mahdollista hakea myös polkuopintoihin joten se on sitten plan B jos ja kun kokeilen tätä kerran ensin. Ja sitten vain syksyllä ja ensi vuonna uudestaan, onhan tässä minulla aikaa! 


Olen ihan intoa täynnä jo siitä, että pääsen elämäni ensimmäisen kerran kokemaan tämän hakuprosessin! Ihan uusi kokemus ja mahdollisuus! Ja jos kävisi tuuri, että pääsisin ekalla yrittämällä sisään niin se vasta hieno olisi. Jos jään nuolemaan näppejäni, niin ei sekään mitään. Onpa sitten taas hetken päästä paremmat säästöt ja isommat lapset kotona!


Eli kaikki vinkkivitoset AMK:n hakuihin liittyen ovat todella tervetulleita! Tämä on minun ensimmäinen kertani ja haluan valmistautua hyvin!


Joku voi pitää minua hulluna. Nauttisit nyt rauhasta ja helposta arjesta!! En nauti, haluan tätä. Ja jep, taidan ollakin vähän hullu. Ehkä juuri siksi olenkin sotealalla, ahahahaa.





© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.