
Eilen töissä iltpäivällä olimme aivan kaikessa rauhassa ulkoilemassa lasten kanssa. Päiväkodin aidan taakse ilmestyi kaksi hieman vanhempaa poikaa, ala-asteikäisiä. Pojat juttelivat lasten kanssa ja ajattelim heidän olevan tuttuja. Hetken päästä kuitenkin minulle tultiin kertomaan että isot pojat pilkkasivat päiväkodin lapsia.
Sisälläni kiehahti ja sisäinen leijinaemoni päivähoitolapsiani kohtaan nosti päätään. Lähdin tarpomaan kohti aitaa samalla itseäni rauhoittaen. Maltti on valttia, muista että sinä olet aikuinen...
Juttelin tovin poikien kanssa. Pyysin heitä toistuvasti poistumaan tuloksetta. Keskustelun lomassa selvisi toisen olevan viidennellä luokalla, toinen oli hieman nuorempi. Käytin argumentin raukkamaista kiusata pienempiä mutta sekään ei tehonnut. Pojat jättivät lapset rauhaan mutta keskittyivät minulle vänkäämiseen ja uhitteluun. Ärsytys nousi ja jouduin oikeasti kerämään kaikem ammattitaitoni jotta pysyin tyyninä. Onneksi olin töissä, jos näin olisi tapahtunut vapaa-ajalla tuskin olisin pysynyt niin tyyninä...Lopulta pyysin lapsemme kauemmaksi aidasta ja lähdin pois tilanteesta. Hetken päästä huomasin poikien antavan periksi ja kävelevän kauemmaksi päiväkodista.

Tuli aika lähteä kotiin ja parkkipaikalle kävellessäni näin pojat viereisen kerrostalon pihalla leikkimässä parin kaverin kanssa. Kävelin ohi kunnes kuulin huudon hei sinä! Kun käännyin poikiin päin, näin kaksi oikein kaunista keskisormea heilumassa suuntaani. Vilkutin kauniisti ja jatkoin matkaani.
Samalla mietin että mikä ihme heidän kasvatuksessaan on mennyt pieleen. Ensin kiusataan pienempiä, sitten vielä haistatellaan aikuiselle. Ihmiset, kasvattakaa niitä lapsianne. Opettakaa käytöstapoja, toisista huolehtimista ja kunnioitusta vanhempia kohtaan.
Tiedän, aina se ei ole kasvatuksesta kiinni ja siksi lisäänkiin: jos ikimaailmassa minun lapseni käyttytyvät noin niin olkaa kilttejä ja komentakaa. Minun lapsiani saa muutkin komentaa. Se olisi enemmän kuin suotavaa jos he perseilevät. Ja jos se ei auta, tuokaa kädestä pitäen heidät kotiin. En vielä tiedä mitä sitten tekisin, mutta onneksi minulla luojan kiitos on vielä vuosia aikaa hioa sotasuunnitelmaani tälläistä tilannetta varten. Toivon kyllä täydestä sydämestäni ettei minun lapseni ikimaailmassa käyttäisi näin ketään kohtaan.
Ja tarkkailkaa niitä kultamurujanne. Olkaa kiinnostuneita ja kyselkää kuulmisia sekä tekemisiä. En voi uskoa että tälläiset kaverit ihan herranenkeleitä kotonakaan tai koulussa ovat...Tosin meillä vanhemmilla on joskus vähän eri käsityksiä kasvatuksesta, rajoista ja käytöstavoista.
Kyllä kolahti ja ottaa edelleen pattiin. Olisi tehnyt mieli sanoa pari valittua ja ei ehkä niin valittua sanaa näille kahdelle sankarille. Kieltämättä oli aika haastavaa olla alentumatta lapsen tasolle ja haistattaa pitkät. Mitäpä se olisi pojille opettanut, niinpä. Eipä ainakaan hienoja käytöstapoja...Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, me aikuiset ei vain voida käyttäytyä tämän sananlaskun mukaisesti aina...
Saako sinun mielestä toisten lapsia komentaa?
Mitä sinä olisit tehnyt kyseisessä tilanteessa?