
Päiväkoti, tuo bakteerien pesä. Hoidon aloituksen jälkeen molemmat tytöt ovat olleet enemmän tai vähemmän sairaita. Maanantai iltana löysin itseni ja Elviran jonottamasta päivystyksessä tiheän ja apulihaksilla toimivan hengityksen takia. Olen aina kehunut julkista terveydenhuoltoa ja ollut siihen äärettömän tyytyväinen. Vaan neljä tuntia kestävän reissun aikana meinasi usko siihen loppu aika monesti.
Olimme päivystyksessä hieman ennen kahdeksaa ja kotiin pääsimme lähtemään hieman ennen puolta yötä. Jonottelua, odottelua ja jonottelua. Olin hyvin tympääntynyt kun pääsimme kotiin ja mietin miten tulisin tänne blogin puolelle avautumaan paskasta terveydenhuollosta ja siitä, miten pienen ihmisen kanssa kestää noin kauan saada hoitoa. Mutta en tule, koska ehtisin muutaman päivän ajan miettimään miten turhasta valittaisin.
Pääsimme vartin sisässä hoitajalle joka (ilmeisesti..?) arvioi jatkohoidon tarpeen ja kiirrellisyyden. Sen jälkeen pääsimme odottelemaan odotushuoneeseen jossa oli muitakin perheitä kipeine lapsineen. Emme odottaneet kovinkaan pitkää tovia, kun hoitaja tuli mittaamaan Elviran kuumeen, joka tässä ajassa oli kohonnut melkein 40 asteeseen. Kuumelääkettä naamariin ja hetken päästä pillimehu käteen. Ennen puolta yötä kävimme 2 kertaa lääkärillä, kerran hoitajan kanssa hengittelemässä jotain avaavaa lääkettä ja sitten pääsimme kotiin. Reissu kesti, mutta yöunien jälkeen tajusin että hyvinhän tuo päivystys toimii. Hitaudestaan huolimatta.
Jos haluaisin, meillä olisi vakuutukset joilla pääsisimme hyvinkin nopeasti hoitoon. Mutta jos kerran 3,5 vuodessa sitä päivystystä tarvitsee (KOP KOP KOP puupää), tuntuu turhalta maksaa siitä satoja euroja vuodessa. Ja kun tiedän, että kyllä lapset sitä hoitoa tarvittaessa saavat. Vaikka se maksaisi silloin tällöien yöuneni ja puuduttaisi pakaralihakseni.
Olen aika kyllästynyt ihmisten valitukseen. Jokaikisesta pienestä asiasta valitetaan eikä ymmärretä miten hyvin meillä asiat täällä oikeasti ovat. Itsekin meinasin tästä reissusta valittaa, kunnes tajusin että aikaa se vain on. Tärkeintä on, että sitä hoitoa saa. Emmekä me kuitenkaan sitä neljää tuntia joutuneet ihan tyhjän panttina odottelemaan vaan meitä hoidettiin pienissä "jaksoissa" jotta kaikki pienet potilaat saisivat hoitoa mahdollisimman rivakasti.
Törmäsin kerran erääseen keskusteluun jossa valitettiin miten päivystyksessä kestää ja kestää. Samassa lauseessa todettiin että vakuutukset ovat niin kalliita, ettei kaikilla ole niihin varaa. Tämä totta, mutta eikö tässäkin kohtaa voi olla tyytyväinen siihen, että vaikka tilillä komeilisi pyöreä nolla niin lapsellesi hoitoa saat? Juttelin edellispäivänä työkaverini kanssa jonka lähisuku ei asu Suomessa. Työkaverini lähetti sukulaiselleen rahaa, jotta hän pääsisi äkillisen sairastumisensa takia lääkäriin. Niin, että kyllä ne asiat näinkin huonosti voisi täällä olla.
En sano etteikö päivystys tai mikä tahansa asia voisi toimia paremminkin. Esimerkiksi 40 minuutin jonotus puhelimitse päivystykseen jotta tietää pitäisikö näytille lähteä, oli aika pitkä aika. Ei mahdoton, mutta pitkä. Joka sai minut melkein sulkemaan puhelimen ja ajamaan puolet lyhyemmässä ajassa suoraan päivystykseen. Josta taas ehkä olisi saattanut tulla turha reissu ja näin ollen olisimme vieneet turhaan kiireisen lääkärisedän aikaa...
Kaikesta voi valittaa. Kaikki voisi olla paremmin. Mutta aika pieneen osaa halutessaan myös olla tyytyväinen. Asioita voi muuttaa parempaan päin mutta se tarvitsee jonkun tekemään niille jotain. Tässä kohtaa on varmaan ihan luonnollista muistuttaa kuntavaaleista ja äänestämisen tärkeydestä? Ei ne asiat valittamalla tai tekemättä jättämällä parane.
Minä aion äänestää, äänestäthän sinäkin!
( Omaa äitiäni, mutta arvomaailmaltaan sopivampaa ihmistä ei ehdokkaista voisi minulle löytyäkkään)