Raha, tuo tabujen tabu. Puhutaanpa vähän siitä.
Jokaiselle vanhempainvapaalle jäävälle on selvää että tulot tippuvat kun työelämästä jää pois. Minä olen sikäli mikäli onnekkaassa tilanteessa, että työnantajani maksaa täyden palkan kolmelta ensimmäiseltä lomakuukaudelta. Sen jälkeen kelan maksaman summan suuruus on n 70 % tuloistani. Vaikka tulen tuolla rahalla vallan mainiosti toimeen kuten olessani töissä (summaan voi vielä lisätä lapsilisät ja blogitulot) niin olen aloittanut säästämisen vanhempainvapaata varten jo hyvissä ajoin. Tarkoitukseni on kuitenkin jäädä hoitovapaalle ainakin puoleksi vuodeksi vanhempainvapaan jälkeen. Ja silloin ne tulot sitten tippuvat todenteolla.
Yritän laittaa joka kuukausi sivuun vähintään 200 euroa. Tällä tavalla saisin hyvin kerättyä kasaan esimerkiksi autovakutuuksen suuruisen summan ennen kuin äitiyslomani alkaa. Olen kyllä miettinyt autosta luopumista kotona olon ajaksi, mutta kolmen pienen lapsen kanssa on kiva päästä liikkumaan helposti paikasta toiseen. Meidän elättäminen kaatuu Tinon niskaan kun kotihoidontuki alkaa, joten olisi kiva pystyä osallistumaam talouden pyörittämiseen edes hitusen. Ja kun se senttejen laskeminen ei houkuta yhtään, on siis kiva valmistautua tulojen romahtamiseen etukäteen. Mitä sitten olen tehnyt tai aion tehdä?
Yritän parhaani mukaan suunnitella isoja ostoksia etukäteen. Vaunut meillä jo on, mutta esimerkiksi pinnasänky ja suurin osa pienistä vaatteista on jo annettu eteenpäin. Säästeliäisyys on hyve, joten yritän ostaa vain tarvittavan sekä mahdollisimman paljon käytettynä.
Tilanpuutteen vuoksi tämä on kiusaus ja siunaus: pitää koluta kaikki kaikki kaapit läpi ja raahata tavaraa kassi kaupalla kirpputorille. Kaikki kirpputoritulot saavat mennä suoraan tilille jonne siirrän rahaa kotiäitiyttä varten. Myy vanhaa ja osta uutta mutta vain tarpeellista tilalle!
Kaikki ylimääräinen säästöön heti. Eli toisinsanoen blogitulot sekä kesälomarahat. Ne on sellaisia ylimääräisiä tuloja joita ilman olemme ennenkin pärjänneet, joten säästöön. Ei tule houkutusta käyttää mihinkään turhaan kun tilillä ei näy ylimääräistä rahaa.
Pistä työssäkäyvä puoliso maksamaan enemmän menoja. Tämä voi kuulostaa vitsiltä ja kirjoituksen loppukevennykseltä, mutta se ei ole vitsi. Meidän perheessä olemme kaikki tasa-arvoisia ja minun tulojen tippuminen ei ole vain minun ongelmani. Yhteiset lapset, yhteinen päätös että minä jään heidän kanssa kotiin joten yhteinen ansiomenetys ja yhteiset rahat. Kaikki mikä on sinun, on myös minun. Hyvässä ja pahassa, palkassa ja laskuissa.
Hätävarana pankista löytyy myös molempien rahastot mutta toivon todella, että ne säästyy koskemattomina unelmakotimme pesämunana. Minulla tai siis meillä on hyvä aika valmistautua rahahanojen surkastumiseen joten se on meidän moka jos tässä emme onnistu.
Taloudellinen turva tuo minulle rauhalliset yöunet ja turvallisuuden tunteen. Ja sitä paitsi, säästäminen on kivaa!
Miten teillä on valmistauduttu toisen vanhemman kotivanhemmuuteen? Yhteiset vai omat rahat?
