Mitä tänään tehtäisiin: Aarteen etsintää taikalumesta!

Mitä tänään tehtäisiin on uusi postaussarja blogissa. Se sisältää erilaisia vinkkejä ja ideoita mitä lasten kanssa voi touhuta. Arskarteluohjeita, pelejä, retkeilyä, ja leikkejä. Ideana on keksiä kaikkea helppoa ja kivaa tekemista joiden toteutus ei vaadi ihmeitä! Postaaussarja ilmestyy pari kertaa viikossa täällä blogin puolella.

Voi ei mitä on tapahtunut! Lumimyrsky osui prinsessojen valtakuntaan ja heidän tavaransa ovat hukkuneet lumihankeen; Lumikin omena, Pärsky, Pahattaren hattu, Olafin nenä..

Vai onko sittenkin lumimyrsky osunut työmaalle ja työkalut, autonrenkaat ja suojakypärät ovat hukkuneet lumihankeen? Vai osuiko lumimyrsky merirosvolaivaan ja aarrearkun kolikot ovat kadonneet lumeen?

Niin tai näin, autatko sinä minua etsimään tavarat taikalumen joukosta?

Taikalumi on siitä hienoa, että se ei sula. Sen tekemiseen ei tarvita kuin perunajauhoja ja ruokaöljyä ja vain taivas on rajana mitä kaikkea sen kanssa voi tehdä! Me etsittiin tyttöjen kanssa ensin prinsessojen tavaroita ja lisäsimme haastetta pienten helmien avulla. Pikkulegojen avulla voi kehitellä vaikka minkälaisia seikkailuja ja olenpa nähnyt jonkun kaivavan pienellä kaivurillakin lunta.

Meillä siis tavarat olivat pikkulegoja. Lapsen iän mukaan voi vaihdella tavaroiden kokoa ja miksipä isommille lapsille ei voisi piilotella vaikka kirjainlattooja joista rakentuu aina jokin sana!

Voi kaivaa käsillä ja voi kaivaa pienellä lapiolla tai vaikkapa lusikalla. Hetken päästä taikalumi vaihtuikin meillä taikapullataikinaksi ja tehtiin vaikka mitä herkkuja siitä.

Taikalumen teko on helppoa; 8 dl perunajauhoja & 1 dl ruokaöljyä sekoitetaan keskenään. Valmista! Minä tein 1,5 kertaisen ohjeen ja siitä tuli jo tosi mukavasti lunta!

Aikuisenkin näkökulmasta taikinan hiplaaminen ja muovaaminen oli tosi rentouttavaa sekä terapeuttista! Ja eikun lumitöihin!

Pitkä tauko lenkkeilyssä ei ollutkaan katastrofi!

Huh, huh. Täytyy sanoa, että nyt koskee! Kävin nimittäin sunnuntaina juoksemassa kuukausien tauon jälkeen ja jopas tuntuu edelleen jaloissa. Sillä hyvällä tavalla!

Kaiken sairastelun ja huonojen öiden takia lenkkeily jäi marraskuussa kokonaan. Jos sunnuntaita ei lasketa muistan käyneeni lenkillä viimeksi marraskuussa, päivää ennen kuin ensimmäinen vatsatauti iski perheeseemme. Ihmettinkin silloin, miksi heikotti niin kovin eikä juoksu kulkenut. Syy selvisi seuraavana päivänä jättämättä varaa epäilyksille.

Muutaman flunssan ja toisen vatsataudin jälkeen oli taas aika vetää lenkkarit jalkaan.

Talvella ei vaan napannut juokseminen pakkasessa. Ahdisti ajatus. Kaiken sen väsymyksen ja pimeyden keskellä ei ollut intoa sitten yhtään. Koska olin ihastunut juoksemiseen ensimmäistä kertaa elämässäni, niin annoin olla. En halunnut tehdä siitä pakko pullaa jotta into siihen ei menisi kokonaan.

Kieltämättä melkein kolmen kuukauden tauon jälkeen hieman jännitti. Olisiko kunto ihan nollissa? Pitäisikö aloittaa taas aivan alusta? Suoritin tosiaan sohvaperunanjuoksukoulun viime kesänä. Nollasta lähdettiin ja kymmenen kilometriä juosiin loppukesästä! Aivan huikeaa. Harmitti ajatus jos kaikki alkaisi taas aivan alusta, mutta omapa olisi vikani.

Jaksoin yllätyksekseni kuitenkin juosta ihan helposti melkein 20 minuuttia! Vauhti ei päätä huimannut, mutta jaksoinpahan juosta koko matkan! Yllätyin todellakin positiivisesti.

Tästä on hyvä taas lähteä lenkkipolulle, kun pyörätiet alkavat olemaan sulia ja aurinko paistaa. Tavoitteena olisi nyt käydä juoksemassa pari kertaa viikossa ja taas pikkuhiljaa nostaa matkaa suuremmaksi. Kuitenkin ihan rauhassa, koska polveni vihoittelevat niin helposti. Vielä kun ei edes pehmeälle pururadalle pääse suhailemaan, kun se ei ole sulanut.

Vitsit mikä fiilis lenkin jälkeen tulee. Olin ihan unohtanut miten hyvää tämä niin henkisesti kuin fyysisestikkin tekee!

Jos maanantai olisi taapero...

Nautiskelkaahan maanantaista kuten me nautimme eilen kevätauringosta taaperon kanssa. Ei ku..

Hauskuus on suhteellista. Olihan meillä ihan kiva makkaran grillausretki jos ei lasketa sitä, kun..

...koko ajan jotain väsytti.

...koko ajan jollain oli kylmä.

...tai kuuma.

...tai jano.

...tai pissahätä.

Retki oli siis kuin maanantai. Vähän nihkeä ja tahmea! Mutta, kun autossa kysyttiin oliko kivaa retki niin molemmat vastasivat joo!

Ehkä maanantai on kuin retkemme. Kiva viimeistään sitten, kun se on ohi.

Ihanaa maanantaita! Antakaa sille mahdollisuus.

5-vuotiaan top 5!

1. YouTuben muovailuvahavideot. Myös slimevideot käy sekä englanniksi puhutut näytelmät joissa aikuiset näyttelevät eri prinsessoja.

2. Uusi huonekasvi ja sen suihkuttelu. Äiti koska se kasvaa isoksi? Kunhan nyt pysyisi hengissä...

3. Slime. Käytiin perjantaina ostamassa tytöille aurinkolasit ja mukaan tarttui Tigerista euron slimepurkit. Slimellä leikittiin siltä istumalta melkein pari tuntia ja prinsessat pääsivät jos minkälaisiin slimekylpyihin.

4. Roolileikit. Meillä oikeastaan tällä hetkellä molemmilla lapsilla on roolileikkivaihe. Lelut pysyvät suurimmaksi osaksi laatikossa roolivaatteita lukuunottamatta. Tähkäpää ja Heinähattu ovat vahvasti läsnä.

5. Kampaukset. Meidän 5-vuotias osaa tehdä palmikon! On kuulemma oppinut, kun on katsonut miten niitä on muille tehty. Hän letittelee koko ajan kaikkien hiuksia, oli kyseessä sitten barbie tai sisko.

+ Matti. Matti on prinsessanukke joka ristittiin Matiksi tyttöjen toimesta. Matti on tyttöjen ja isin yhteinen iltasatujen kertoja joka kertoo mitä hulvattomimpia iltasatuja. Sukunimeksi hän sai Pölkkypää. Matti Pölkkypää. Matti on isin ja tyttöjen, äidillä ei ole matteiluun mitään asiaa.

Viimeinen vauvuosi saa pian virallisen loppunsa

Jos pilkkua viilataan niin vauvavuosihan on ohi ollut jo melkein pari kuukautta. Mutta meidän taapero ei kävele, syö tissiä ja nukkuu kainalossa, joten vauvahan hän ihan vielä on. Kuitenkin jollain tavalla tuntuu, että vauvavuosi tulee pian virallisesti päätökseen unikoulun, oman huoneen ja yöimetyksen lopettamisen myötä. Miehen isyysloma on kohta täällä!

Pitäisikö olo olla nyt haikea? Onhan kuitenkin kyseessä viimeinen vauvavuosi, viimeinen vauvani. Ehkä se haikeus tulee myöhemmin, mutta en osaa kaivata asiaa etukäteen. Olen osannut tällä kertaa nauttia niin kovin kaikesta vauvaani liittyvästä, että jos mahdollista, niin vauva pursuaisi korvistanikin jo ulos.

Tällä kertaa olen saanut nauttia imetyksestä pitkään ja se on suurimmaksi osaksi ollut mukavaa. Tällä kertaa olen saanut imettää juuri niin kauan kuin olen halunnut,edelleen imetystä jatkaen. Kahden epäonnistuneen imetystaipaleen jälkeen tämä kruunasi viimeisen vauva vuoden ja jollain tapaa toi päätökseen kaikki vauvavuoteni. Sain onnistua siinä ja se oli ihanaa!

Tällä kertaa olen kantanut vauvaa enemmän kuin ennen. Olen nauttinut siitä läheisyydestä ja sain huomata, että juurikin se lähellä pitäminen auttoi alussa menettämisen pelkoon ja kätkytkuoleman googletteluun.

Tällä kertaa voin rehellisesti sanoa ettei alakuloisuudesta, babybluesista, lievästä masennuksesta - en oikein ole itse varma mitä keskimmäisen vauvavuotena "virallisesti" koin, ehkä jopa masennusta - tai miksi sitä nyt kutsuisi, ole tietoakaan! Olen ollut toki väsynyt, mutta aina syvällä siellä sisimässäni kuitenkin tunnistanut sen olevan vain väsymystä.

Tällä kertaa mulla on ollut mun isot tytöt. He ovat olleet arkeni ilo, seura ja pelastus. He ovat väsyneenäkin vieneet minua ulos ja seikkailuihin ja auttaneet vauvan hoidossa innokkaasti. He ovat pitäneet toisilleen seuraa, he ovat pitäneet minulle seuraa. Ja minä olen saanut nauttia heidän seurastaan ihan rauhassa kotona.

Olen niin onnellinen ja kiitollinen, että me päätettiin antaa vielä yhdelle lupa tulla. Ja olen onnellinen, että tärppi kävi niib helposti. Raskaus meni hyvin, synnytys meni hyvin ja vauvavuosi meni hyvin. Meillä touhuaa täällä iloinen, onnellinen ja kaikin puolin terve sekä hyvinvoiva taapero.

Vaikka hitusen haikealta tuntuu, että seuraavat ensiaskeleet ovat perheemme viimeiset, niin enemmän kyyneleet ovat helpotuksen kyyneleitä. Vauvavuosi on ollut perhepeteineen ja yöimetyksineen ihanaa, mutta rehellisesti sanottuna olen aivan helvetin poikki.

Loppu. Kaput. Finito. Järjetön väsymys kertaa järjetön. Yli vuoden univelat alkaa pikkuhiljaa painaa vähän liikaa. Tai sitten se on se kisaväsymys, kun tietää helpotuksen olevan kulman takana.

Vaikka tiedänhän minä, että niitä huonoja öitä on luvassa vielä lukemattomia lasten iästä riippumatta. Mutta ei tässä määrin, ei tällaisella aikavälillä. Jaksan uskoa, että yöimetyksen lopettaminen vähentää radikaalisti heräämisiä. Ehkä vielä jonain päivänä minä saan nukkua kauemmin kuin tunnin tai pari yhtäjaksoista unta.

Kiitos viimeinen vauvavuosi. Olit ihana. Mutta aika ihanaa myös, kun olet ohi. On aika keksiä uusia seikkailuja.

Kevät tulee eikä äiti (välikausi) ole todellakaan valmis!

Tulispa jo kevät, pohtii taapero. Pääsisi taas liikkumaan...

Melkein jo haastan nenässäni sen mädäntyneen maan tuoksun! Kahden päivän sateen ja plussan jälkeen alkavat taas pikkuhiljaa ne syvällekin haudatut koirankakat ilmestyä näkyville. Kevät on pian täällä! Ja äiti ei ole valmis.

Tai äiti toki olisi valmis kaiken sen talvipukemisen ja toppavaatteiden kanssa tappelemisen jälkeen. Voi että, miten odotankin sitä aikaa kun vaan voi laittaa lapset ulos sisävaatteilla. Sitä ennen kuitenkin on edessä se maaginen välikausi.

Pakko myöntää, että ennen äitiyttä koko sana välikausi oli minulle aivan vieras. Ennen oli vain tuulitakit, kevättakit ja sadetakit. Sitten tuli lapset ja välikausi.

Ongelma on joka kevät ja joka syksy. Onko kuravaatteet vielä sopivat? Kumisaappaat? Haalarit? Takit? Mitä kannattaa ostaa ja mitä se lapsi oikeasti tarvitsee? Mikä on käytännöllinen ja mielellään myös mahdollisimman kestävä? Kestävä siihen asti siis, kunnes osuu asfaltti tai sorainen pyörätie polven alle ja siinä meni ne hunajaa maksavat vesipilarit...

Tämän kevään vermeistä meidän perheessä puuttuu yhdet kumisaappaat, yhdet vedenpitävät kengät - oikeastaan kahdet heti kun taapero suvaitsee lähteä kävelemään tässä varmaan ennen kesää.. -sekä kahdet ulkohousut. Yhden tarvittavan takin sekä taaperon haalarin bongasin kirppikseltä viime viikolla kympin yhteishintaan!

Meillä kaapeissa on aika paljon lasten ulkovaatteita ja ne toden teolla kaipaisivat konmaritusta. Kyllä te tiedätte sen fiiliksen, kun vaatekaapin oven aukaisee ja siellä ei ole mitään päälle pantavaa? Lasten ulkovaatekaappiin iske tämä fiilis joka ikinen kevät ja syksy.

Eikä se ole edes fiilis, vaan ihan totista totta. Lapset kasvavat kuin rikkaruohot ja puolessa vuodessa ainakin kymmenen vuotta.

Kevät kiva, kun kohta olet täällä. Välikausi, "kiva", kun kohta olet täällä.

Ja lyön pääni pantiksi, että kun se välikausi on oikeasti täällä niin minä olen edelleen tässä samassa pisteessä ilman niitä ulkohousuja ja saappaita. Vaikka ajattelee kerrankin olevansa ajoissa niin aina on myöhässä ja havahtuu asiaan sitten, kun ne kamppeet pitäisi jo olla siinä.

Mistä näitä kasoja oikein tulee?

Toisten tileille ja vyötärölle tipahtelee senttejä - ehkä myös minun jos miettii kelan tukia sekä ei ikinä häipyneitä raskauskiloja sekä lohtusuklaata - mutta meidän vanhempien koteihin ilmestyy aivan mystisiä kasoja.

Niitä on lattioilla. Hyllyillä, pöydillä ja eteisessä. Eilen löysin kasan jopa päästäni, enkä tällä kertaa tarkoita jo hävettävän kauan taas harjaamatta olevaa tukkaani.

Mystiset kasat voivat koostua oikeastaan mistä tahansa. Puhtaista vaatteista, parittomista sukista, leluista, hiekasta, murusista, mainospostista, tiskeistä, nukkejen vaatteista ja ihan mistä vain.

Eilinen kasa päässäni koostui pinneistä. Katsokaas kun siivoan, niin kiinnitän lattialta löytyneet pinnit päähäni ja vien ne vessaan "sitten joskus". Kerran kävin kaupassa kunnon Frozenteemaisen pinnikasan kanssa...

Kasat on mystisiä, koska tuntuu, että niitä vain ilmestyy. Jostain mystisesti niitä putkahtelee, koska kuitenkin koko ajan siivoan ja taistele niitä vastaan. Tai ainakin siltä tämä arki välillä tuntuu.

Olen joskus kirjoittanut,että siivoojan sijaan voisin ottaa sellaisen kodinhengettären. Sellaisen joka kulkisi koko ajan minun ja lasteni perässä ja estäisi kasojen ilmestymisen.

Välillä on masentavaa katsella toisten hienoja sisustuskuvia lapsiperheiden kodeista joissa pöydillä komeilee kasojen sijasta sisustustavaroita. Haluan uskoa, että se on siivouspäivien jälkeisten kuvien silmälumetta. Ei me voida olla ainoita kasaperheitä eihän!?

Kännykkäni ennakoiva tekstinsyöttö yrittää ehdottaa kasojen sijasta koko ajan sanaksi kansa tai kansojen. Toisaalta kasat ovat jo niin levittäytyneet ympäri meidän kotia, että voipa heitä ihan omaksi kansakseen kutsua. Kansa joka on tullut jäädäkseen eikä heistä tunnu pääsevän eroon vaikka miten haluaisi.

Ehkä pitää vain suvaita, että sopu sijaa antaa. Kasat, minä luovutan.

Terveisin epätoivoinen kotiäiti_93.

Kauppakassi on mahatautikodin pelastus!

Kun viimeksi kerroin, miten mielipiteeni on muuttunut vanhemmuuden myötä lasten piirrettyjen tuijottelemisesta ravintolassa, niin nyt tulee toinen. Tämä ei varsinaisesti liity vanhemmuuteen, mutta on yksi maailman paras keksintö jota ennen pidin ehkä vähän turhana. Ja lopulta se on kuitenkin osoittautunut jossain tilanteissa ihan korvaamattomaksi.

Nimittäin kauppakassi palvelu.

Me ei käytetä palvelua paljon, koska rakastan yksin kaupassa käyntiä. Rakastan ostoslistojen luontia ja tarjousten tsiikailua. Kuitenkin esimerkiksi tänään laitoin taas tilauksen menemään ja huomenna noidan vain ostokseni.

Nimittäin minä sain lauantaiyönä aloittaa mahataudista nauttimisen ja nyt on miehen vuoro. On enemmän kuin viisasta hakea vain ostokset kuin mennä levittelemään pöpöjä pisin poikin kauppaa.

Pihinä kauppakassin keräysmaksu on aika suuri, mutta tietyissä tilanteissa olen valmis sen maksamaan. Uskon myös, että kun menen töihin niin kauppakassi tulee käyttöön useamminkin. Neljän viiden ruuhkassa kaupassa käyminen ei nimittäin ole herkkua. Eikä viikonloppuisin. 

Kauppakassissa on kuitenkin pari miinusta. Ehdottomasti se, että tuotteiden näppäily ja selailu tuntuu tuskastuttavan puuduttavalta. Onneksi tuotteet jäävät muistiin, mutta väitän suoriutuvani kaupasta nopeammin kuin kauppakassin tilauksesta. Ehkä harjoituksen puutetta, ehkä ei.

Toinen miinus on tarjoukset ja tuotteiden päivämäärät. Kumpaakaan et nää etkä voi vaikuttaa. Esimerkiksi -30% tuotteet jää hyödyntämättä.

Miinusta on myös se, että samalle päivälle tilausta ei aina saa. Meillä onneksi on kaksi kauppakassi Prismaa lähellä, joten yleensä jommassa kummassa on tilaa saman päivän illalle. Ja onneksi kaapin hätävaralla pärjää päivän tai jopa pari! Soijarouheesta, tomaattimurkasta ja spagetista taikoo jo yhden aterian helposti!


Kuvituskuvana onnellinen ja autuaan tietämätön äiti joka lähti lauantaina tunnin varoitusajalla viinille ystävän kanssa. Enpä osannut kuvitella, että yöllä alkaisi 15 tuntia kestävä piina...Nyt vain toivotaan, että edes isommat lapset säästyisivät tältä kamaluudelta, 3/5 kaadettu!

Terveisiä perseestä. Ei kun perheestä siis...

Se on kuulkaas näillä näkymin niin kostea viikonloppu tiedossa tällä äidillä! Kyse ei suinkaan ole rentouttavasta tyttöjen viini-illasta, vaan jokaisen vanhemman unelmasta: vatsataudista!

Tätä on odotettu. NOT. Viime kerrasta onkin aikaa. NOT. Ja tautihan jää vain tähän yhteen lapseen. NOT.

Kun lapsia on suotu kolme, on aika varma, että marraskuusta maaliskuuhun aina on yksi joka yskii, oksentaa tai ripuloi.

Pyykkikone pyörimään ja sormet ristissä odottamaan kuka onnekas onkaan seuraavana vuorossa. Luojan kiitos miehellä on huomenna vapaa ja hän pääsee muutaman tunnin päästä kotiin.

Ei minulla muuta. Tarkoituksena oli kirjoittaa tänään ihan jotain muuta, mutta ilta menee säkkituolissa istuen ja pyyhkeellä oksennusta metsästäen.

Vanhemmuudessa on muutama asia jonka voisin skipata ja yksi niistä on vatsatauti. Suoraan sanottuna ihan perseestä. Ei edes se siivous ja erinäisissä eritteissä uiminen, vaan se piinaava odotus. Kehen osuu seuraavaksi ja koska itse aloitan...

Kiitos universumi tästä ystävänpäivä lahjasta.

Ihana miniloma perheen kanssa! (+Arvotaan hotelliyöpyminen kahdelle )

Kaupallinen yhteistyö Primehotels & Hotel Sveitsi

Mitä sinulle tulee mieleen paikasta Hyvinkää? Mun on pakko myöntää, että oma tietämykseni rajottui siihen, että Hyvinkää on jossain pääkaupunkiseudun lähettyvillä ja thats it. Ei olisi ennen viime viikonloppua tullut mieleen, että lähdetäänpäs Hyvinkäälle viettämään kiva pieni perheloma! Mutta lähdettiin, kun Hotel Sveitsi meidät kutsui ja kyllä kannatti. Oli niin kivaa rikkoa arkea pienellä hotelli lomalla!

Olimme siis viime viikonloppuna Hyvinkäällä Hotel Sveitsissä ja voi jestas miten hyvää se teki. Kotimaan "lähimatkailu" on lasten kanssa ihan parasta. Parin tunnin ajomatka on vielä siedettävä - lapset nukkui ja itse katselin lempisarjojani älypuhelimella - ja kuitenkin pieni reissu rikkoo arjen ja saa vähän luksusta elämään. Yhden yön reissua varten ei tarvitse pakata koko omaisuutta mukaan, mutta yksi yö tekee jo tehtävänsä ja kotiin on ihan eri fiilis palata. Me oltiin siis vain yksi yö, mutta tekemistä olisi riittänyt vielä vaikka miten.

Hotelsveitsissä on Sveitsin uimala - jonka käyttö sisältyy hintaan! -  jossa me lähdettiin pulikoimaan heti, kun olimme vieneet tavarat huoneeseen. Erityismainintana täytyy sanoa, että vesi oli lämmintä ja lastenallas mukavan iso! Vilukissana valitsen aina uimapaikkamme veden lämpötilan mukaan..

Uimisen jälkeen me pääsimme herkuttelemaan kolmen ruokalajin illallisen hotellin Tila raivintolaan. Täytyy kehaista että ruoka oli niiiiin hyvää! Vaikka luksusta oli jo tietenkin sekin ettei sitä tarvinnut itse kokata, HAH. Lapsille maistui hyvin ranskalaiset ja hampurilaiset ja alkupalaksi he saivat vihanneskulhon lastenlistalta. Ihan huippua, että lapsillekkin oli oma alkuruoka!

Ruokailun jälkeen me menimme vielä hetkeksi leikkimään hotellin aulan vieressä sijaitsevaan leikkunurkkaukseen, mutta aika pian siirryimme huoneeseen iltatoimiin. Tyttöjä hieman harmitti, koska aulassa olisi ollut lautapelejä joita he olisivat halunneet pelata, mutta kello oli jo liikaa. Kuitenkin harmi unohtui pian, kun huomasimme - tyttöjen mielestä reissun paras juttu uimisen lisäksi - että hotellihuoneen televisiossa näkyi muovailuvahavideot. Eli sieltä löytyi ilmainen wifi ja youtube. Parasta!

Hotellin puhtaat, valkoiset ja pehmeät lakanat. Muuta ei kai tarvitse sanoa? Sitten tuli aamu ja hotellin aamupala. Siitäkään ei varmaan tarvitse muuta sanoa kuin nam ja ah. Tähän voisi tottua!

Me lähdimme aika pian aamupalan jälkeen ajelemaan kotiin päin, koska tytöillä oli kaverisynttärit iltapäivästä. Kuitenkin tekemistä olisi ollut vielä vaikka miten paljon ja voi olla, että meidän perheen kesälomareissu suuntaa takaisin Sveitsiin. Hotel Sveitsin yhteydessä on nimittäin vaikka ja mitä; SuperPark Sveitsi, Fit Park Sveitsi, Elokuvateatteri Biorex Sveitsi, Seikkailupuisto SeikkailuSveitsi ja pakohuonepelejä tarjoava WayOut Sveitsi. Kuntosalin käyttö sisältyy hotellihuoneen hintaan ja tämän lisäksi hotellista löytyy myös Beaty & Wellness Sveitsi. Eli menit yksin, kaksin, ystävien tai perheen kera niin varmasti löytyy koko ajaksi jotain tekemistä!

Pienet breikit arjesta tekee niin hyvää. Odotan jo kesää, että saadaan pihahommat tehtyä ja jäljelle jäävä summa ollaan päätetty laittaa pieneen perhelomaan johonkin kivaan hotelliin. Hotel Sveitsiin voisin palata vaikka heti. Se oli viihtyisä hotelli ja kaikinpuolin lapsiystävällinen. Erityismaininnan haluan antaa hotellin henkilökunnalle. Kaikki hymyilivät ja olivat ystävällisiä. Meiltä kysyttiin usein mitä meille kuuluu ja onko kaikki hyvin ja erityisesti aamiaisella hyvän mielen antoi iloinen tarjoilija joka kysyi; miten teidän yö sujui? Vastasin hyvin, vaikka neljäs kuppi kahvia ja silmäpussit ehkä kyseenalaistivat vastaukseni, hah.

Ihana loma. Ihana hotelli. Ihana henkiläkunta. Tänne me palataan joko perheenä tai kaksin. Kieltämättä kutkuttaa lähteä yhdeksi yöksi myös ihan kaksin johonkin nauttimaan hyvästä ruoasta ja nukkumaan silmäpusseja pienemmäksi.

Sitten loppuhuipennus!

Vielä muutaman päivän on voimassa hiihtoloman majoitustarjous, jolla saat -25% päivän hinnasta!

Ja...

Koska arki kaipaa sipauksen luksusta joukkoonsa me haluamme Primehotelsin kanssa arpoa teille yhden lahjakortin joka sisältää yhden hotelliyön kahdelle hengelle valitsemassanne Primehotelsin hotellissa! Arvontaan voit osallistua jättämällä blogiin kommentin jossa kerrot mihin hotelliin sinä haluaisit mennä ja kenen kanssa! Muista jättää myös toimiva sähköpostiosoite johon voin ottaa yhteyttä jos arpaonni suosii sinua! Arvonta loppuu sunnuntain 17.2 kello 20:00! Onnea arvontaan!

Ei herkuton helmikuu, mutta herkuttomampi.

Maanantai on ehdottomasti kauppapäivistä paras. Viikonloppuna tulee yleensä enemmän tai vähemmän herkuteltua, joten maanantaina voi aloittaa uuden viikon taas vähän terveellisemmällä ajatuksella. Itse ainakin huomaan, että maanantaina oikein kaipaa taas sitä vähän puhtaampaa ja parempaa ruokaa.

Mulle ruoka on rakkaus. Tykkään kokata - paitsi arkena jos on kiire - ja rakastan kaiken uuden kokeilua. Välillä kuitenkin äitiys ja kiireinen arki polkee tätä intoa jalkoihinsa ja liian helposti terveellisyydestä lähtee lipsumaan. Varsinkin nyt lähiaikoina tuntuu olevan pallo hukassa ja herkut kourassa vähän liiankin usein.

Nyt pitäisi taas pistää vähän tulemaan ja parantaa omaa syömistä. Perusruokavalio minulla on terveellinen, mutta illat ovat se kompastuskivi. Kun lapset on saatu nukkumaan, eksyy helposti herkut sohvalle. Ennen herkuttelin vain viikonloppuisin, nyt tuntuu että herkuttelu on päivittäistä. Kun se päivän oma hetki illalla sohvannurkassa herkkujen kera on vaan niin ihana...

Ja aiheuttaa nuutunutta oloa. Ilmavaivoja ja vatsan kuplintaa. Mutta opitusta tavasta on silti niin vaikea päästä eroon.

Minulle herkuttomuus on nimenomaan sitä hyvinvointia. Vaaka tuskin liikahtaa suuntaan taikka toiseen, koska herkuilla yleensä korvaan iltapalan. Mutta toivon, että saan vatsani taas parempaan kuntoon ja yöunia levollisemmaksi. Mitä nyt tissilapsen kanssa nyt voi parhaimmillaan toivoa...

Eikä omaa hetkeä hyvän ruoan ja sarjan parissa iltaisin tarvitse unohtaa. Se parempi napostelu vaatii vain vähän enemmän vaivaa kuin sipsipussin tai suklaalevyn avaaminen.

Nyt tavoitteena on olla arkisin herkuton kotona. Kylässä saa herkutella ja poikkeuksia saa pitää. Mutta kun saisi nyt taas niin, että ne herkut olisivat poikkeus eikä sääntö. Olen ihan menettänyt otteeni tämän väsymyksen ja kiireisen arjen keskellä. Mikä on hassua, koska ruokavaliolla on todella suuri merkitys jaksamiseen ja hyvinvointiin erityisesti näin vatsavaivaisena.

Ei herkuton helmikuu, mutta herkuttomampi! Eikä vaan helmikuu, vaan tavoite olisi is
kuisuus. Pienin askelin, koska yleensä ne on niitä pysyviä muutoksia.

Tänään mun iltalautaselta löytyy suklaan sijaan hedelmiä ja vihanneksia. Tai ehkä hyvä smoothie ja salaatti. Herkullista, mutta vaatii vähän enemmän vaivaa sekä itsekuria.

Juuri se äiti jonka lapset katsovat ravintolassa Pipsa Possua

Ennen kuin minusta tuli äiti...Tuttu lause? Minulla tämä lause osuu usein johonkin sellaiseen asiaan, joka liittyy lasten kasvatukseen. Useimmiten niin, että ennen kuin minusta tuli äiti, tiesin ja suunnittelin kaiken lasten kasvatuksesta ja tavoistani toimia. Vaan kuinkas sitten kävikään...

Synnytin kolme lasta ja kaikki suunnitelmat ja ajatukset meni pipariksi.

Olen tässä reilu viiden vuoden äitiyden aikana pyörtänyt jotakuinkin kaikki ajattelemani ja suunnittelemani asiat ainakin kerran. Varsinkin sellaiset pienet, joilla ei oikeastaan ole sen suurempaa merkitystä terveen ja tasapainoisen lapsuuden kanssa. Huomaan myös suuren eron esimeksiki ensimmäinen ja tämän kolmannen vauvavuoden välillä.

Ensimmäisen vauvavuoden yritin suorittaa mahdollisimman hyvin. Ja nimenomaan suorittaa. Juuri niin kuin opukset,tutkimukset ja ympäristö sanoo. Nyt kolmannella kerralla olen ottanut paljon rennommin. Uskaltanut luottaa siihen kuuluisaan maalaisjärkeen ja siihen, että joskus se hyvä yrityskin riittää.

Eilen olimme nauttimassa upeaa kolmen ruokalajin illallista. Siellä minun lapseni - jopa vuosikas - katselivat ruokapöydässä Pipsa Possua äidin älypuhelimelta. Tilanne hymyilytti, koska taas kerran tein jotain jonka lapsettomana olin vannonut huonoksi tavaksi ja vain vanhempien laiskuudeksi.

Mutta kun. Lapset olivat jo syöneet ja oma pääruokani odotti koskemattomana lautasella. Vuosikas kitisi tylsyyttään sekä väsymystään. Yritin viimeiseen asti välttää tätä "laiskan vanhemman" ratkaisua, mutta sitten lopetin yrittämisen. Miksi ihmeessä en tekisi meidän kaikkien oloa mukavammaksi? Jos kerrankin sain syödä jonkun muun tekemää ruokaa hyvän viinin kera, niin miksi en tekisi siitä tilanteesta edes hitusen rentouttavampaa ja mukavampaa meille kaikille.

Mietin muiden kanssa syöjien ajatuksia. Olisinko heidän silmissään laiska ja nuori äiti joka ei jaksa kasvattaa lapsiaan? Sitten lopetin miettimisen ja nautin blinini loppuun.

Join muuten ruoan kanssa viiniä ja sitten lopuksi vielä imetin reilu vuosikastamme ravintolassa. Jopas tässä taas on paheksuntaa aiheutettu.

En oikeasti tiedä enkä välitä noteerasiko joku näitä asioita. Minä nautin hyvästä ruoasta, perheestäni sekä ystävällisestä henkilökunnasta joka otti lapset huomioon todella hyvin.

Ottakaa rennosti. Joskus voi vähän oikaista ja nauttia elämästä ainaisen suorittamisen sijaan.

Ja lapsettomalle Lauralle - ja kaikille muille toisten vanhemmuuden arvostelijoille - sanoisin, että se hetki jonka sinä näät ei ikinä kerro koko totuutta. Perheitä ja tapoja on monia. Elämäntilanteita on monia ja se mikä jollain toimii ei toimi toisilla. Rauhaa ja rakkautta vaan meille kaikille.

Ilmianna arkinen ja ihana Instagram!

Minä tykkään arjesta. Sellaisesta ihan tavallisesta ja onnellisesta arjesta johon kuuluu myös ne pyykkikasat ja lasten tekemät tuhot. Silmäpusseja, sotkua, suuttumusta ja suukkoja. Siitä on arki tehty.

Ja sellaista arkea sekä vertaistukea minä haluan nähdä. Onko sinulla tai ystävälläsi sellainen Instagramtili? Ilmianna, kiitos!

Shampanjassa ja viimeisen päälle olevassa sisustuksessa ei ole mitään vikaa. Tykkään minä niitäkin kuvia katsella! Haluaisin silti löytää lisää niitä ihan tavallisia kuvia. Tilannekuvia, arkiruokakuvia, hyvää fiilistä ja huonoa fiilistä. Arkea,sitä minä haluaisin nähdä. Oli kuvat sitten muokattuja vai ei.

On sinulla lapsia tai ei. Otat kuvat kameralla tai kännykällä. Muokkaat vähän, paljon tai et ollenkaan. Ei väliä, kunhan löytäisin lisää niitä arjen sankareita. 

Postauksessa on koosteita minun viimeaikaisistani kuvista Instagramissa. Ne on otettu kunnon kameralla, niitä on muokattu ja rajattu. Mutta niissä esiintyy arkea silitysraudan, hassujen lapsien, likaisen keittiönlattian ja vohveleiden muodossa. Tällaista minä haluaisin nähdä lisää! 

Minut löytää Instagramista nimellä tehtavanimikkeenablogi. Voit käydä ilmiantamassa hyvän tilin joko siellä tai kommenttiboksissa! Minä niin haluaisin arkea lisää somen kiiltokuvien rinnalle!