Me aloitettiin torstaina tutustumaan tyttöjen päiväkotiin. Hoitosopimus meillä alkaa jo keskiviikkona, mutta työelämään palaan vasta syyskuussa joten hoitopäivät ovat aluksi leppoisia ja lyhyitä jotta lapset saavat totutella uuteen arkeen.
Oma työni on tosiaan myös päiväkodissa, olen lastenhoitajana monikulttuurisessa päiväkodissa. Ajattelin siis jakaa omat hyväksi koetut vinkkini koskien päivähoidon aloitusta. Niin työntekijänä kuin vanhempanakin.
Ensimmäisenä ja tärkeimpänä, tee aloitus, tutustuminen ja totuttelu rauhassa. Jos mahdollista, ainahan se ei ole jos vaikka työ alkaa nopealla aikataululla tai loma-aikaan.
Me aloitettiin tosiaan torstaina ja käytiin myös perjantaina päiväkodin pihalla leikkimässä. Ensi viikolla isompi saa jo mennä hetkeksi omaan ryhmään ilman minua, katsotaan josko loppuviikosta pieninkin uskaltaa. Sitten muutama tunti, puolikas päivä...Pienin askelin, koska kun työni alkaa on hoitopäivät heti melkein 9 tunnin mittaisia.
Hidas aloitus auttaa minua myös vanhempana paljon. Opin tuntemaan päivkodin henkilökuntaa, nään toimintaa ja sen, että lapseni viihtyvät siellä. Omaa mielenrauhaa tuo paljon nämä kaikki ja lapset ovat helpompi jättää päivähoitoon, kun työ alkaa.
Henkisesti kannattaa valmistautua myös siihen, että hoitopäivän jälkeen kotiin tulee sylitakiainen joka kiukuttelee ja kitisee. Omille vanhemmille on turvallista kiukutella rankan hoitopäivän jälkeen. Varustaudu tekemällä ruoka ennakkoon ja unohtamalla kotityöt, saatte rauhassa sylitellä ja kiukutella! Ei tosin aina niin helppoa - eikä mukavaa - oman rankan työpäivän jälkeen...
Nimikoi lapsesi kaikki tavarat ja vaatteet. Tätä ei voi toitottaa tarpeeksi - joskin itse myös vanhempana olin viime hoitopaikassa tässä vähän huono. Valitettavasti päivähoidossa katoaa tavaraa, kun lapset omatoimisesti tekee ja heitä on niin paljon. On suurempi mahdollisuus saada tavarat ja vaatteet takaisin jos niissä lukee lapsen nimi.
Vuosia sitten olin tulossa oman pienryhmäni, neljän lapsen kanssa ulkoa sisälle. Lapset riisuivat omatoimisesti suurimman osan vaatteista jo eteisessä ja minä laitoin vaatteita heidän kanssaan oikeille paikoille. Yhdet hanskat oli kahden metrin matkalla eteisestä lokerolle kadonneet. Siis aivan kadonneet, niitä ei löydetty mistään. Kunnes parin tunnin pähkäilyn ja päiväunien jälkeen tajusin kurkata eteisen patterin taakse ja siellähän ne oli...
Kaikki tapahtuu silmänräpäyksessä!
Josts pääsemme aasinsiltana siihen, että todellakin tapahtuu silmänräpäyksessä. Kaikkea voi päivähoidossa tapahtua eikä tämän todellakaan ole tarkoitus pelotella vanhempia. Vaan pyytää ymmärrystä siihen, että jos lapsellasi on kuhmu päässä tai hän tipahtaa keinusta taikka liukumäestä, niin valitettavasti sellaista sattuu. Koko ajan ei voi olla vieressä ja vaikka olisi, niin se on vain yksi silmänräpäys.
Tähän yritän itsekin vanhempana totutella, nimittäin ensimmäisenä tutustumispäivänä meidän eskarilaista joka oli mukana, kiusattiin heti ja kaveri repäisi häntä naamasta. Minä vanhempani olisi halunnut ottaa lapset kainaloon ja juosta kotiin, ei me olla valmiita pahaa ja isoa maailmaa varten. Mutta lastenhoitaja vanhempi pisti jarrut päälle ja totesi cmoon, sellaista valitettavasti sattuu kaikille.
Henkilökunnalle kannattaa kertoa omasta epävarmuudestaan ja peloistaan päivähoitoon liittyen. Jutteleminen helpottaa. Ja se helpottaa, kun työpäivän aikana saa kysellä vaikka tekstiviestillä kuulumisia tai saa automaattisesti viestin, että kaikki on ok. Nimittäin vaikka lapsi huutaisi kurkkusuorana päivähoitoon jättäessä, niin yleensä siellä menee ihan kivasti kuitenkin päivä.
Kaikilta työntekijöiltä toivon lämpöä, kiinnostusta ja tukea jokaiselle uudelle lapselle ja hänen perheelleen. Vaikka sinulle ja minulle on työ ja uusi lapsi tuttua huttua, niin sille perheelle ei. Ota uusi perhe ja lapsi huomioon, kysele kuulumisia ja tutustu heihin. Hän on jonkun koko maailma, vaikka sinulle vain yksi uusi hoitolapsi.
Viimeisempänä ja kaikkein tärkeimpänä; älä pelkää äläkä koe huonoa omatuntoa. Töitä on tehtävä, päiväkoti ei ole mikään keskistysleiri. Vaikka ryhmäkoot ovat isoja ja kauhukertomuksia saa netistä lukea, niin suurin osa hoitajista ja päiväkodeista on aivan ihania. Suurin osa lapsista nauttii kavereista ja päivistä omassa päiväkodissaan, vaikka hälinää, vilinää ja melskettä riittää.
Kyllä ne lapset pärjää, kyllä ne lapset tottuu. Meillä vanhemmilla voi mennä joskus vähän enemmän aikaa tähän suureen muutokseen...
Mun on myös pakko myöntää, että jännitän paljon enemmän esikoulun aloitusta. Kuusivuotias on vielä niin kovin pieni ja siellä ryhmä on paljon suurempi ja aikuisia on vähemmän. Me emme myöskään ole samalla tavalla päässeet tutustumaan sinne ja aloittamaan rauhassa, en tunne aikuisia enkä muita lapsia. Eikä hänkään.
Hyvin se menee. Kuten aina. Mutta äitiä vähän hirvittää.
