Kroppa muuttuu, mutta mieli ei pysy perässä

Otin itsestäni taas hieman muutoskuvia. Aktiivisen somettajan roolissa otan usein kuvia itsestäni ja nyt hetken olen potenut niistä hieman huonoa omaatuntoa. Olenko jotenkin hassussa asennossa? Vedänkö vatsaa sisään? Miksi minä näytän tältä? Huijaako nämä kuvat ja onko todellisuus toinen?

Nimittäin näytän kuvissa pienemmältä mitä olen. Omasta mielestäni. Kehoni on muuttunut paljon viime kuukausien aikana eikä mieli ole pysynyt perässä.

Kyllähän minä sen muutoksen tunnen. Olossani ja vaatteissani. Mutten vaan meinaa uskoa silmiäni. Katsokaas kun olen aina ajatellut, että hampaat irvessä pitäisi jaksaa vääntää ja laihduttaa jotta niitä muutoksia tulee.

Ja minä kun olen vain nauttinut tästä matkasta ilman pakkoa ja nälkiimtymistä.

Vaaka ei myöskään kerro mitään. Senkin olen tässä tajunnut. Näiden kuvien erona on tasan yksi kilo. Menkkaturvotuksen aikana ei ehkä sitäkään.

Välillä vaan tuijotan peiliä sekä kuvia ja ihmettelen olenko tuo oikeasti minä? Olen aina ajatellut, etten koskaan näyttäisi tältä koska minähän vihaan liikuntaa ja rakastan herkkuja. En usko omalla kohdallani dietteihin enkä laiskuuttani ole innostunut treenaamisesta.

Kunnes sitten rakastuin tähän matkaan. En edelleenkään laihduta tai ole dieetillä. En liiku ellei kiinnosta.

Mutta kun kiinnostaa. Koko ajan. Treenaaminen tuntuu niin ihanalta ja se fiilis sen jälkeen.

Ensimmäinen kuva kuvastaa lähtötilannetta josta helmikuussa lähdettiin liikenteeseen. Harmittaa, että kehityskuvia ei ole koko kropasta, koska koko keho on muuttunut todella paljon. Helmikuussa sain kuukauden ilmaisen salijäsenyyden silloisen työpaikkani viereiselle salille ja siitä se ajatus ja rakkaus sitten lähti.

Toinen kuva on otettu eilen. Maaliskuussa otin jäsenyyden uuden työpaikkani lähellä sijaitsevalle salille ja ehdin käymään siellä kolmisen viikkoa ennen Koronaa. Nyt olen vain treenannut kotona ja hieman katsonut mitä suuhun panen. Määriä, mutta erityisesti laatua. Herkuttelen viikonloppuisin ja jumppaa kun siltä tuntuu. Yleensä 4-5 kertaa viikossa.

Töitä muutosten eteen on tehty, mutta parasta on se, että se ei todellakaan ole tuntunut työltä. Muutokset motivoi, mutta suurin motivaattori on se, että miltä minusta tuntuu.

Olo on niin paljon vahvempi ja pirteämpi.

Minulta on kysytty miten olen pystynyt tähän. Vastaus on helppo; rakastamalla itse projektia. Rakastuminen siihen ei kuitenkaan ole helppoa, minultakin se vei vuosia. Viimeksi olen liikkunut näin joskus 14 vuotiaana, kun vielä harrastin futista.

Kokeile jaksaa kuukausi. Ota kuvia ja mittoja. Unohda vaaka ja koita rakastua matkaan. Uskon, että tällä tyylillä kyseessä on varvemmin elämäntapa eikä dietti. Dieetit voi olla hyvä potku alulle, mutta pidemmän päälle täytyy oppia uudet tavat ja tottumukset.

Toivon, että minä olen nyt oikeasti oppinut loppu elämäni ajaksi ja paluuta laiskuuteen ja huonoon syömiseen ei ole.

Salainen keino miten ehdin tehdä tämän kaiken

Tässä nyt taas muutaman kuukauden aikana olen tutustunut useampaan uuteen ihmiseen. Tustuessa minuun tulee aika äkkiä ilmi, että minulla on kolme lasta. Sitten puhutaan töistä ja aina jossain kohtaa tutustumista tulee ilmi se, että pyöritän tässä samassa tällaista somehärdelliä myös ja koitan treenata vähintään neljä kertaa viikossa.

Ja aika usein kysytään, että miten ihmeessä minulla riittää aika tähän kaikkeen! Ja nyt paljastan suuren salaisuuteni;

Ei minulla oikeastaan riitäkään. Tai ehkä aika riittäisi, mutta akut ei. Jostain on aina tingittävä jotta ehdin tehdä kaiken mitä sinä päivänä haluan.

Jos haluan kirjoittaa illalla koneella,  jää kämppä yleensä vähän mullin mallin. Jos haluan treenata, niin lapset saavat katsoa koko pikku kakkosen tai sitten somehommat ja televisiot jää siltä päivältä. Jos taas haluan, että kämppä kiiltää, niin en hankkisi lapsia. Haha. Ei vaan, mutta jos edes vähän haluan kesyttää kaaosta, niin silloin on tingittävä jostain muusta.

Onneksi olen aika hyvä kestämään kaaosta. Siksi aika usein ehdin treenata, tehdä somea ja katsoa Frendejä. Siksi meille ei arkisin kannata tulla yllätys vierailulle, hah.

Ei mutta oikeasti. Jos haluat äitinä ehtiä tehdä kaikkea kivaa,  niin jostain on tingittävä. Ja siltikään et muuten aina ehdi.

Suunnittelemalla ja sietämällä ehdin onneksi aika usein sitä mitä haluan. Minua ei niin pieni kaaos kotona haittaa, joten usein aika hyvällä omalla tunnolla levitän jumppamaton olkkarin lattialle vaikka tiskit olisi laittamatta ja leluja hieman edessä.

Blogini on kyllä hiljaisempi kuin ikinä. Joskus kirjoitin lähes joka päivä, nyt kaksi tai kolme kertaa viikossa. Se johtuu ajasta, mutta myös siitä, että Instgram on noussut niin vahvaksi tähän rinnalle. Siellä olenkin aika paljon aktiivisempi, se on helppo ja nopea väylä. Ja koska rakastan tätä hommaa, niin teen tätä silloin kun inspis iskee ja aikaa on. Mielummin harvemmin ja innolla,  kun vasemmalla kädellä, väkisin ja usein. Vaikka toisaalta aina yhtä spontaanisti kirjoitan ja ideoin näitä, oli tahti mikä tahansa. Suunnitelmallinen bloggaaminen ei ole koskaan ollut minun juttuni.

Onneni taitaa olla myös ollut se, että meidän lapset ei harrasta vielä mitään. Kaikki työn ja päiväkodin ulkopuolelle jäävä aika on oikeasti meidän aikaa. Sitten, kun tähän lisätään vielä lasten harrastukset, niin taitaa palettini mennä sekaisin.

Ajan suhteen ei ole ongelmaa siis niinkään, vaan jaksamisen. Koska kuten jokainen pienen ja vähän suuremman lapsen vanhempi tietää, niin paras aika omille jutuille on silloin kun lapset nukkuu. Iltaunisen olen tällöin jo ihan TÖÖT ja aivan valmis sohvalle.

On siis myös osattava sietää sitä, että aina ei ehdi vaikka haluaisi. Tämä on minulle vähän vaikeaa välillä kyllä. Ärsyttää kun ei jaksa, vaikka se on ihan normaalia.

Nimittäin aamu kuudesta ilta kahdeksaan saa painaa tukka putkella. On siis ihan ok olla välillä vähän enemmän väsynyt ja jättää ne hommat tekemättä. Ei meinaan ole pelkoa, että tämänhetkisessä elämäntilanteessa jäisi aktiivisuuskellon tavoite täyttymättä.

Kiireistä, mutta ihanaa. Eniten ehkä tässä arjessa minua innostaa se, että äitiyden rinnalle on tullut niin paljon muuta. Ihana työ, somehommat ja viimeisenä tämä treenaus. Arki on kyllä hektistä ja välillä niin täynnä touhua, että aika ja akut loppuu. Mutta kuitenkin tosi mielenkiintoista ja mielekästä arkea.

On vain osattava hyväksyä se,että aina ei ehdi kaikkea just sillä hetkellä. Niin minun aikani riittää tähän kaikkeen, vaikka ei se oikeasti riitäkään. Mietin yleensä kiireisenä päivänä mitä haluan tehdä eniten ja mitä vähiten ja sitten teen ja en tee niitä asioita. Yleensä kodin siisteys häviää kaikelle muulle ja se on okei. Minä siedän aika hyvin sotkua - mutta en likaa - joten panostan sitten arkisin paljon enemmän siihen kaikkeen muuhun arkiruljanssiin.

Yksinkertaista, vaan ei niin helppoa oppia olemaan välittämättä ja ehtimättä. Mutta kannattaa opetella, se vähentää aika paljon stressiä ja lisää arjen miellekkyyttä.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

V I I K O N L O P P U . Tytöillä on tänään vapaapäivä ja tavallaan mullakin. Mä en joudu viemään ketään aamulla hoitoon ja tuun kotiin vasta, kun he ovat yöunilla. Meillä on tänään nimittäin "karanteeni"tyky ilta!! Tilataan illalla päiväkodille ruokaa, juorutaan ja ehkä olen suunnitellut jotain pientä ohjelmaa työkavereille..😁 Samat ihmiset, sama ympäristö ja samat pöpöt. Pieni hengähdystauko arjesta aika arkisella, mutta ihanalla tavalla! #goodmorning#huomenta#momof3#weekendvibes#mommyandme

Henkilön Momlife / Family / Lifestyle (@tehtavanimikkeenablogi) jakama julkaisu Huhti 23, 2020 kello 9.51 PDT

Viikon ruokapäiväkirja!

Olen seurannut nyt syömistäni Fat Secret nimisen sovelluksen kautta. Siinä punnitaan ruoka-aineet ja syötetään sovellukseen. Käytän sovellusta lähinnä siksi, että minun tulee syötyä tarpeeksi ja on kieltämättä ollut mielenkiintoista huomata miten paljon saa syödä jotta saa päivän tavoitteet täyteen. Jos ei siis herkuttele...Ja sitten taas tietyt ruoat on energiapommeja vaikka ei olisi uskonutkaan! Ajattelin nyt kerätä viime viikon ruokalistan tähän alle, mitä minä viime viikon aikana söinkään!

MAANANTAI
Olikin pääsiäismaanantai enkä merkannut mitään,  herkutellen meni tämä päivä



TIISTAI

Aamupala: Smoothie jossa oli pakastemarjoja,  mehukeittoa, banaani, chia- & pellavansiemeniä
100 % kauraleipä, runsaasti kalkkunaleikettä

Lounas: Kesäkurpitsalasagne kanan pojan jauhelihasta
Vihersalaatti (baby pinaatti, tomaatti, persilja, kurkku)

Välipala: Rasvaton maitorahka, ananaspalat & kauraleipä margariinilla

Päivällinen: Sama kuin lounas, mutta lisäksi yksi keitetty peruna

Iltapala:Kaurapuuro raejuustolla, marjoilla & pellavansiemenillä



KESKIVIIKKO

Aamupala: marjasmoothie kreikkalaisella jugulla ja pellavansiemenillä

Lounas: keitettyjä perunoita,  lämmön savu lohta ja vihersalaatti

Välipala: leipä kalkkunalla ja banaani

Päivällinen: täysjyväriisi, kanapata ja viheraalaatti

Iltapala: Banaaniletut, kauraleipä lisukkeilla



TORSTAI

Aamupala: mango-banaani-tyrni smoothie, kauraleipä kananmunalla

Lounas: täysjyväriisi, kanapata, vihersalaatti

Välipala: kauraleipä kananmunalla, proteiinivanukas

Päivällinen: kalkkuna pyttipannu, salaatti

Iltapala: marjapuuro



PERJANTAI

Aamupala: kauraleipä kalkkunalla, kreikkalainen maustamaton jugurtti marjoilla, mehukeittolla ja pellavansiemenillä

Lounas: kalkkuna pyttipannu, keitetyt vihreät pavut

Välipala: rasvaton maitorahka, ananas

Päivällinen: itse tehty sushisalaatti

Iltapala: Lohilo jäätelö



LAUANTAI

Aamupala: leipä lisukkeilla ja kananmunalla, smoothie

Lounas: sushisalaatti

Välipala: leipää tuorejuustolevitteellä

Päivällinen: grilliruokaa

Iltapala: salaatti, poppareita ja sorbetti



SUNNUNTAI

Aamupala: paistettua kananmunaa ja smoothie

Lounas; Grilliruokaa, marjapiirakkaa

Päivällinen: Katkarapu-kesäkurpitsa pasta

Iltapala: leipä päällisillä ja maustamatonta jugua marjoilla


Mielipiteeni viikosta? Oikein hyvä! Olen saanut valtavasti lisättyä marjoja ja hedelmiä ruokavalioon smoothien avulla ja melkein joka aamu sen nykyään surautankin evääksi autoon. Viikonloppuun mahtui herkkuja, mutta maltillisesti vaikka määriä en tähän merkannutkaan. Juomiset tästä listasta puuttuukin, mutta juon päivän aikana kahvia,  vettä sekä kuplavettä. Sokeritonta Colaa aina silloin tällöin ja aamuisin kuitulisän kanssa sokeritonta mehua. Ehkä viikossa olisi voinut olla toinen ateria kalaa ja kasvisruoka jäi kokonaan uupumaan. Petrataan tällä viikolla!


Sovelluksissani tosiaan on kalorilaskuri ja päivän tavoitteenani on 2100 kaloria. Tällä viikolla ja näillä ruoka-aineilla saavutin sen KAHTENA päivänä joka on liian vähä. Tokikaan en laske xylitoleja ja kahvimaitoja joten voi olla, että tavoitteeseen pääsin oikeasti paremmin, kun muutamana päivänä niin hilkulla oli.

Lauantaina taas kalorit meni yli 600 kalorilla, mutta niin oli tarkoituskin. Päivittäinen kulutukseni on laskureiden ja kelloni mukaan n. 2600 kaloria treeni päivinä.

Tämä on kyllä mielenkiintoista ja mielekästä puuhaa jossa oppii vaikka ja mitä! Tavoitteena on oppia syömään oikein ja tarpeeksi kulutukseen nähden, jotta jaksan hyvin. Vielä koitan opetella syömään lounaalla hieman enemmän, koska suurin energiantarpeeni on päivällä ja lounaani siihen nähden välillä vähän pieni kokoinen. Onneksi työ päiväkodissa mahdollistaa ruokailun aika tasaisesti 3 tunnin välein!

Painan tällä hetkellä 71-72 kiloa vähän aamusta ja kuukautiskierrosta riippuen ja painonpudotus ei ole tavoitteeni, vaan lihasmassan kasvattaminen ja kropan kiinteyttäminen. On siis tarkoitus mennä miinus kavereilla muttei liikaa. Ja kun tarkoitus on se, että tämä ei ole mikään dietti tai kokeilu, vaan elämäntapa.

Näin hyödynnät älypuhelinta helposti ja hauskasti lasten kanssa!

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä DNA & Indieplace kanssa

Näinä poikkeusaikoina, kun lapset ja koko perhe on kotona keskenään luultavasti enemmän kuin koskaan ennen, on aktiviteettien ja mukavan rauhallisen arjen rakentaminen varmasti jokaisen vanhemman mielessä. Tänä päivänä onneksi meillä on apuna älylaitteet.

Pääsin tämän kaupallisen yhteistyön myötä jakamaan minun vinkkini teille koskien meidän perheen älylaitteiden käyttöä lasten kanssa! Miten arkena voisi hyödyntää älylaitteita lasten kanssa helposti ja vaivattomasti kotona? 

Sain viime syksynä itselleni Samsung Galaxy Note 10+ puhelimen ja tässä postauksessa keskitytään juurikin puhelimen käyttöön lasten kanssa! Meillä kun ei lapsilla omia puhelimia ole joten käytämme yhdessä minun puhelintani aina silloin tällöin.

Äänikirjat. Tsadaa, ensin aika varmasti jo kaikille tuttu juttu! Meillä lapset kuuntelevat aina äänikirjaa iltasaduksi ja yhdistämällä puhelimen kaiuttimeen voin samalla itse plärätä somea sohvalla. Kätevää eikö! Erilaisia äänikirja sovelluksia on paljon, mutta esimerkiksi kirjastomme nettisivuilta saa maksuttomia äänikirjoja lainaksi.

Musiikin kuuntelu ja tanssiminen! Olen tehnyt lapsille kaksi erilaista soittolistaa puhelimeeni; toisessa on pelkästään jumppa- ja tanssilauluja ja toisessa kaikki heidän lempparimusansa. Meidän lapset rakastavat tehtailla omia tanssiesityksiä joista me aikuiset saamme nautiskella. Joskus lapset innostuvat kuvaamaan nämä esitykset puhelimellani ja sitten he voivat itsekin katsella esityksiä uudelleen ja uudelleen.

Jumppatuokiot. Erityisesti minä olen harrastanut tätä, mutta netistä löytyy tosi kivasti jumppamateriaalia myös lapsille. Esimerkiksi me saatiin eskarista wilman välityksellä eläinjoogan ohjeet. Liitimme puhelimen televisioomme smart view toiminnon kautta ja joogasimme kaikki yhdessä.

Videopuhelut sukulaisille ja ystäville. Meidän lapset ovat päiväkodissa ja esikoulussa normaaliin tapaan joten he näkevät ystäviään ainakin jonkun verran. Kuitenkin osa sukulaisten näkemisistä venyy nyt pitkälle kesään, joten olemme soitelleen videopuheluita heille. 

Valokuvasuunnistus. Aika nopea toteuttaa niin kotona kuin lähimetsässä tai -puistossa. Valokuvat puhelimeen eri paikoista ja lapsi saa etsiä kyseiset paikat kohteesta! Onnistuu myös helposti niin päin, että lapsi saa ottaa kohteen kuvat ja aikuinen etsii.

Erilaiset pelisovellukset, tietenkin. Näitä meiltä kaikilta löytyy luultavasti puhelimesta jonkun verran, mutten nosta mitään erityistä sovellusta tähän. Meillä käytetään sekä opettavaisia sovelluksia lasten kanssa tai sitten ihan sellaista puhdasta hömppäviihdettä erilaisten meikki- ja kampaussovellusten kanssa. Onneksi minun puhelimessani on ihan järjettömästi tilaa, niin ei tarvitse pihtailla sovellusten kanssa, mitä voi ladata ja mitä ei! 

Geokätköily! GPS päälle ja aarteita etsimään! Nettisivuilta löytyy erilaisia kätköjä tai sitten voi lähialueen perheiden kanssa piilottaa kätköjä ympäristöön. Lapsille hyviä vinkkejä kätkön sijainnista on esimerkiksi valokuvat. Ihanaa tekemistä ulkoilun lomassa!

Anna lasten etsiä ideoita. Jep. Yksinkertaista ja helppoa. Annan heille välillä kännykästäni etsiä itse erilaisia tekemis- ja askarteluideoita. Toki kirjoitan hakusanat itse, mutta he saavat itse valita mieluisat tekemiset ja selailla rauhassa tarjontaa. On nimittäin tullut tällä tavalla muutamia ihania yllätyksiä ja ideoita joita en olisi itse osannut odottaakaan! Vaikka tunnen omat lapseni ja heidän mieltymyksensä hyvin, niin joskus oma suorittajarima on niin korkealla, että ei osaa ajatella, miten pieni ja yksinkertainen juttu onkin ihan huippu lasten mielestä.

Älylaitteet antavat niin paljon mahdollisuuksia. Oikein käytettynä ne rikastavat arkea ja antavat siihen lisää ihanaa yhteistä tekemistä koko perheelle. Kaiken sen nautinnon keskellä kannattaa myös muistaa niiden puhdistus! Itse ainakin nyt poikkeusaikoina olen vasta tajunnut, miten vähän olen älylaitteitani puhdistanut, vaikka ne koko ajan kädessä onkin! 

Ihania hetkiä perheen kesken. Ja jaa ihmeessä omat, ihanat ideasi, mitä kännykän avulla voi perheen kanssa tehdä!

Gluteeniton kauravispipuuro!

Olen tehnyt gluteenitonta vispipuuroa riisijauhoista,  mutta riisijauhot tuottavat minulle närästystä. Kaikenlisäksi ne ovat aika ravintoköyhää tavaraa esimerkiksi kauraan verrattuna. Siksi halusin kokeilla tehdä mansikkavispipuuroa kaurajauhoista, koska olen himoinnut vispipuuroa jo monta viikkoa. Seuraavaksi teen kyllä puolukkaversion,  mutta kun meillä sitä ei kukaan muu syö. Tätä söi!

2 dl kaurajauhoja, minä käytin myllärin kaurajauhoja

8 desiä vettä

300-400 grammaa mansikoita

Makeutta vähän hunajasta, noin 2 tl hunajaa laitoin

VATKAUSvaiheessa 1,5 rkl psylliumjauhetta

Kaikki kattilassa sekaisin ja annoin kiehua n. 10 minuuttia. Anna jäähtyä. Aluksi luulin, ettei puuro onnistuisi koska se oli löysää eikä vaivautunut, mutta kun lisäsin vatkausvaiheessa psylliymin niin johan sain vispipuuromaista kuohkeutta.

Erinomainen vaihtoehto vehnä- tai riisiversiolle. Kaura on tutkitusti loistavaa ainesta ja KOTIMAISTA.

Ennen kuin täytän 30 !

Täytin sunnuntaina vuosia. 27 vuotta. Niin paljon, niin vähän. Olen ehtinyt perheellisten näkökulmasta saavuttaa tähän mennessä jo todella paljon. Kolme lasta. Minulla on ihana perhe jo näin nuorena.

Akateemisesti olen saavuttanut lähihoitajan tutkinnon. Työskentelen elämäni toisessa vakituisessa työsuhteessa ja rakastan työpaikkaani yli kaiken. Töitä olen saanut tehdä heti 14 vuotta täytettyäni kesäisin ja opiskeluiden ohella.

Omistan omakotitalon - tai pankki, hah hah haha paras vitsi ikinä - ja asun unelmien lapsiperheiden alueella.

En ole rikas, mutta sukanvarteen on kertynyt pieni summa rahaa vanhempainvapaista huolimatta.

Minulla on ihania ystäviä ja ihana perhe. Omat vanhempani asuvat ihan meidän lähellä. Myös siskoni ja hänen perheensä on tiiviisti meidän elämässä mukana. Lähipiirini on aivan upea ja on ollut ihana huomata miten myös aikuisiällä olen saanut uusia ystäviä.

Minulla on vihdoin ihana harrastus ja voin hyvin. Olen fyysisesti sekä henkisesti hyvässä kunnossa, vaikka arki välillä kuormittavaa onkin.

Minun tosiaan piti kirjoittaa mitä haluan saavuttaa ennen kuin täytän 30. Mitä minä enää voin saavuttaa? Saatika haluan, koska olen oikeasti tosi tyytyväinen juuri nyt.

Osaan nauttia elämän pienistä iloista. Uskallan vihdoin olla oikeasti oma itseni juuri sellaisena kuin olen.

Ei, nyt keksin! Ennen kuin täytän 30 vuotta minä pääsen eroon näistä silmälaseista! Tarkoitus olisi jo tänä kesänä, mutta kolme vuotta on hyvä takaraja jos vaikka jokin muuttuu, hah.

Kun täytän 30 vuotta, niin meidän elämä on silloin jo kovin erilaista. Nuorin lapsemme menee sinä vuonna eskariin, uskomatonta.

Ehkä siis lupaan myös sen, että kun täytän 30 vuotta, niin en ole raskaana tai pienen vauvan äiti. Lapsilukumme on täynnä, mutta tiedän sen kriisin tästä iskevän,  kun elämä hieman vielä helpottuu ja lapset kasvaa.

Eli ennen kuin minä täytän 30 vuotta minulla ei ole enää silmälaseja eikä enempää lapsia.

Hah.

Ihan vain aamuisia ajatuksia ja kuulumisia

Mitä ensimmäinen ihminen sanoi kuussa kun näki luurangon siellä? Mitä kuuluu!

Ah hah haha..

Ajattelin kerrankin näpytellä näin aamutuimaan ajatusten virtaa. Ihan vain niitä pieniä arkisia kuulumisia.

Suurin juttu tässä nyt varmaan on se, että ei minua lomautetakaan. Ainakaan vielä. Ehkä toukokuussa, tosin toivon, että silloin lapsia on jo palanut sen verran päiväkotiin ettei lomautus ole enää ajankohtaista. Lapset olivat asiasta hieman pettyneet, kun olisivat halunneet pitää pientä lomaa kotona.

Arki tuntuu olevan aikamoista tylsyyttä, mutta kuitenkin kiirettä. Päiväkotiin, töihin, päiväkotiin, kotiin, kotihommia ja nukkumaan. Siinä se päivä menikin taas, maanantaista perjantaihin. Ainiin, jumppakin pitäisi suorittaa jossain  kohtaa!

Tai pitäisi on ehkä väärä sana, koska minä haluan tehdä sen. Odotan oikein, että pääsen kotijumppailemaan. Mutta sen ajoittaminen arkeen on välillä aika haastavaa. Luulisi, että kotona jumppaaminen on helppoa, mutta kolmen lapsen kanssa siinä on haasteensa ainakin silloin, kun mies on töissä. Varsinkin taapero osaa olla antamatta äidin jumpata jos sillä fiiliksellä on. Yleensä hyödynnän Pikku Kakkosen, mutta välillä emme ehdi kotiin niin aikaisin.

Voisin venyttää jumpan iltaan, mutta olen silloin niin väsynyt, että se jäisi. Olen  kuitenkin saanut hyvin toteutettua liikuntaa kotioloissa. Tälläkin viikolla 5 kertaa jo! Tänään vielä yläkroppa ja beba, huomenna ansaittu vapaapäivä! Olen niin hurahtanut tähän hommaan, että ai ettien että!
Parasta on se, että netti on täynnä 30 min-1 tunnin treenejä joita saa niin helposti tehtyä, kunhan jonkun raon arjesta siihen löytää.

Olen luullut, että meidän arki on tylsää vaikkakin ihanaa. Nyt se vasta oikeasti on tylsää, kun kaikki ylimääräinen on viety. Emme yleensä tee mitään ihmeellistä viikonloppuisin, mutta kuitenkin teemme. Nyt sen huomas, kun kaikki on viety hetkeksi pois. Ei pääse uimaan, ei lapsiperheille kylään ja istumaan iltaa, ei ulos syömään, ei elokuviin, ei salille,  ei kirppikselle. Ei mihinkään. Huomaan myös, että se vähäinen oma-aika on nyt ihan minimissä ja sen huomaa.

Hassua mitenpaljon tämä vaikuttaa, vaikka meidänkin arki on kuitenkin aika normaalia.

Toivottavasti nämä pian olisivat ohi. Pieniä toivon pilkahduksia uutisissa on antanut minulle toivoa, että oikeasti toukokuussa elämä hieman normalisoituu.

Punnitsin ja syötin erääseen sovellukseen viime viikolla muutamana päivänä syömäni ruoat ja huomasin miten todellakin minun on vaikea arvioida, että saisin tarpeeksi energiaa. Joka päivä jäi alle 2000 kcal, kun arkisin ei herkut enää ruokavalioon kuulu. Peruutin myös töissä työpaikkalounaani ja alan tekemään eväät. Vatsani on ollut jo pitkään vähän vähemmän kunnossa joten pieni ruokavaliotarkkailu tähän kohtaan on jees. En tiedä mikä siinä laitosruoassa saa vatsani möyrimään, mutta ainakin sipulit ja kaalisalaatteja sekä hiilareita on liikaa siinä ruoassa.

Tänään juhlimme hieman minun huomisia syntymäpäiviä. Syömme kakkua ja juomme skumppaa. Meidänhän piti alunperin lähteä laivalle tänään aikuisten kesken, mutta se nyt jostain syystä jäi. Heti sitten, kun tilanne raukeaa on aika juhlia isommin! Kaikki kissanristijäiset siinä sitten samalla!

Oi että miten odotan kesää. Aurinkoa, lämpöä ja normaalia elämää. Mustikanvarvuissa näkyy jo silmuja, pian puutkin alkaa vihertää. Muutamana päivänä on ollut tällä viikolla jo niin lämmin! Ei anneta tulevan viikon kylmyyden haitata, kyllä se kevät ja kesä sieltä tulee!

Riittääkö meillä töitä ja kestääkö talous tämän?

Me mieheni kanssa molemmat työskentelemme listojen mukaan ns. kriittisillä aloilla. Minä olen varhaiskasvatuksen lastenhoitaja ja hän kuljetusalalla polttoainekuskina. Me emme siis ole ensimmäisten joukossa joiden työt kärsivät poikkeusoloista MUTTA..

Työpaikallani loppui yt neuvottelut viime viikolla. Luultavasti lomautuksia on tulossa meille kaikille ainakin muutamaksi viikoksi. On maanantai aamu kun tätä kirjoitan joten voi olla että työpäivän jälkeen olen taas viisaampi.

Ajallisesti pitäisi olla kyse vain muutamasta viikosta joten en ole huolissani. Olemme onneksi ehtineet elvyttämään talouttamme hoitovapaan jälkeen tässä puoli vuotta, joten se kestää tämän kyllä. Muistatteko kun kirjoitin loppu syksystä, että tavoitteena säästää 5000 euroa vuodessa? Sille voi työpaikan vaihdoksien, koronan ja kenties muutaman palkattoman kesälomaviikon jälkeen sanoa hyvästit. Mutta ei se mitään, kunhan saa leipää pöytään tästä tilanteesta huolimatta.

Miehellä työt vain lisääntyivät, kun öljyn hinta tuli alas nopeasti. Vaan nyt näyttää vähän hiljaiselta joten katsotaan. Ehkä sielläkin voi kohta olla lomautuksia tai pekkaspäiviä jonkun verran.

Omat somehommani näyttää jatkuvan ihan normaalisti tällä hetkellä. Kaupallisia yhteistöitä on 1-4 kuukaudessa ja kalenteri näyttää täyttyvän kesää kohden ihan mukavasti. Suuria en tällä työllä tienaa,  mutta kaikki on aina kotiin päin!

Eli toistaiseksi me olemme ok. Lomautusta en odota innolla sen takia, että lähihoitaja koulutukseni puolesta voin joutua töihin johonkin muualle silloin, kun olen lomautettua. Se ei olisi maailmanloppu, mutta mielelläni pitäisin edes sen pari viikkoa myös lapset poissa hoidosta. Vihdoin, kun se onnistuisi!

Meidän tilanne on siis oikeasti tosi hyvä moneen muun verrattuna. Kun lomautukseni on ohi ja nään miten meidän talous siitä kärsii - liiton rahoissa kun voi tässä tilanteessa kestää tovi - niin koitan parhaani mukaan tukea pienyrittäjiä. Käyn kaverini kampaamossa laittamassa hiukset viimeisen päälle kesäkuntoon, rajoitusten loputtua pidämme kesällä kavereille ohi on bileet joiden tarjoilussa ja hankinnoissa aion keskittää pienyrittäjiin. Huono olen kuluttamaan materiaan, joten kesällä ja syksyllä aion panostaa palveluihin ja kokemuksiin!

Vaikka eipä siitä lastenhoitajan palkasta niin kovin paljon tuhlattavaksi jää.

Aluksi tunsin katkeruutta ja pidin epäreiluna, että minulla ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin tai tehdä etätöitä. Nyt olen vain kiitollinen siitä, että töitä on riittänyt. Ahdistaa muiden puolesta, kun lueskelen juttuja taloudellisesta ahdingosta. Mietin mitä voisin tehdä muiden hyväksi, mutten oikein keksi muuta kuin sen, että loppu vuoden koitan keskittää hankintoja kotimaisiin pienyrittäjiin. Niissä jutuissa jonka kukkaro antaa myöden.

Edit. Huomenna tieto lyödään vielä lukkoon, mutta näillä näkymin minut lomautetaan ensimmäisessä "sarjassa" pääsiäisen jälkeen viideksitoista työpäiväksi eli kolmeksi viikoksi. Tämä viikko ja toukokuussa sitten taas töihin,  hassua. Huomenna tämä asia vielä varmistuu virallisesti, mutta tänään sain tälläisen tiedon! 

Saapahan minunkin lapseni olla kotona..<3 Toivon, että en joudu muualle töihin ja voisimme ottaa tämän lomana. Koska kesällä sitä sitten minulla ei ole, lapsilla kyllä!

Onko teillä jatkuneet työt normaalisti näistä poikkeusoloista huolimatta?

Tekemistä lapsille, blogini kootut vinkit!

Olen itse ihan tylsistynyt ja rikki kahden kotipäivän jälkeen ja mietin miten voisin auttaa teitä jotka kotona olette olleet jo pitkään eikä loppua näy. Ajattelin koota teille yhteen postaukseen kaikki blogini askartelu & DIY vinkit lasten kanssa. Tässä ne tulee!

1.Lasten parittomista sukista barbielle mekkoja! Helppo ja nopea eikä juurikaan vaadi käsityötaitoja aikuisilta,  onnistuu nimittäin myös lapsilta!

2. Soodataikinasta pieniä ruokia barbielle, lol ukkeleille jne. Tämä vaatii jo vähän välineitä, mutta välineet löytyy ruokaostosten lomassa. Postaus on näemmä tehty yli 2 vuotta sitten ja edelleen ruoat ovat osa leikissä mukana, eli hyvin kestää!

3. Kopittelupeli kahdesta tyhjästä mehukattipurkista!

4. Aarteenetsintä taikalumesta, varma hitti! Etkä tarvitse kuin ruokaöljyä ja perunajauhoja!

5. Kananmunakennoista saa tehtyä helpon ja hauskan kortin vaikkapa äitienpäiväksi!

6. Yllätysmunien kuorista kuulomuistipeli!

Tai sitten voi piilottaa munat yllättyksineen ja mennä oikeaan aarrejahtiin ympäri taloa tai kaivaa ne hiekkalaatikkoon. Sisälle voi piilottaa arvoituksen, vitsin, matikkalaskun..

7. Geokätköily! Tämä ei löydy blogista, mutta asuinalueeltasi voi löytyä kätköjä vaikka kuinka paljon! 

8. Keppihevosten askartelu. Aikuisten parittomat sukat hyötykäyttöön! Korvat tein vanhasta käsilaukusta ja täytteet vanhasta tyynystä.

9. Kevätbingo! Googleta niin löytyy paljon valmiita pohjia joilla voi seurata kevään edistymistä lasten kanssa.

10. Hyödynnä koulujen ja päiväkotien tarjonta sosiaalisessa mediassa sekä Pinterest. Itse ajattelin koota taas lisää ideoita tänään päikkäraikana meille viikonlopuksi ja ehkäpä palaan näiden toteutettujen ideoiden kanssa ensi viikolla!

Ihanaa viikonloppua,  toivottavasti sait napattua täältä edes muutaman idean !

On sitä ennenkin töihin flunssassa menty...

Kurkku on karhea. Se oli todella kipeä eilen illalla, mutta nyt aamulla ihan ok. Nenä tuntuu tukkoiselta ja kyllä välillä pitää niistää. Töihin...

EI

Normaalisti kyllä. Mutta nyt ei. Ohjeistus on hyvinkin tarkka, mutta miksi siitä huolimatta on vaikea jäädä töistä kotiin sairastamaan tässäkin maailman tilanteessa!? Olo on kipeä, mutta sitten taas ei todellakaan niin kipeä. Mutta kotiin on silti jäätävä, tietenkin. Lähettäisinhän minä tämän kuntoisen lapsenkin päiväkodista kotiin sairastamaan.

Vaan siltikin. Mistä tämä pakko mennä pää kainalossa töihin asenne meissä suomalaisssa kumpuaa ja miten hemmetissä siitä pääsisi eroon!?

Ja sitten taas toisaalta, jos normaalitilanteessa jäsiimme myös hieman helpommin kotiin, niin olisiko näitä pöpöjä vähän vähemmän? Kun tuntuu, että marraskuusta maaliskuuhun aina jonkun nenä vuotaa tai jonkun oksennus lentää.

Meillä ei ole töissä turvavälejä. Meillä ei ole töissä suojavälineitä viruksia vastaan. Saippua ja käsidesi. Siellä ollaan, sylitellään, lohdutetaan ja puetaan ihan samalla tavalla mitä ennenkin. Tämä on jollain tapaa niin lohdullista. Päiväkodin seinien sisäpuolella kaikki on niin normaalisti ja sitten taas ihan eri tavalla.

Mutta olenko pessimisti jos ajattelen, että on vain ajan kysymys, koska joku meidän perheen kolmesta päiväkotikontaktista "saastuu" ja altistumme koronalle? Varmaan aika todennäköistä. Siksikin täytyy mielestäni omia oireita kuunnella tarkasti ja liikkua ihmisten ilmoilla vain terveenä. Meillä kun niitä kontakteja toisiin ihmisiin riittää, niin myös riski sille leviämiselle meidän kautta on totta kai suurempi kuin heidän jotka pystyvät nyt oikeasti olemaan poissa työ- ja päiväkotielämästä.

Siltikin takaraivossa raksuttaa ajatus onhan sitä ennenkin flunssassa töissä oltu eikä sen takia voi pois ollakaan ellei ole oikeasti tosi kipeä.

Mutta nyt on nyt. Palataan taas koronan jälkeen tuohon suomalaiseen asenteeseen pää kainalossa töihin, hah.

Nyt menen ottamaan uunituoreet pullat uunista ja inkivääri-hunajateetä kaveriksi. Joskos sitä huomenna olisi jo terveempi olo!


P.s jos aluksi turhautti olla töissä, kun muut pystyivät olemaan kotona niin eipä turhautua enää. Päivä takana ja olen aivan rikki, hah! Hatunnosto ja jaxuhalit kaikille kotona oleville, toivottavasti kesä ja normaali arki tulisi nopeasti!